sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Sunnuntai 24.3.13, osa 2
Sain tänään oikein kunnon hormoni-itkut kun vaavin bilirubinoussut eilisen 198 -> 240 ! Hoitaja sanoi että vauva pitää laittaa sinivaloon välittömästi ainakin vuorokauden ajaksi näin alkuun. Mulla kävi onneksi tuuri kun osastolla on hiljaista ja mulla ei nekaveria, niin sain sinivalolaitteen mun huoneeseen ja vauva on vieressä! Mun sydän itki verta kun ajattelin että vauva lähtee mun luota pois valohoitoon. Kaiken kukkuraksi S on haastanut riitaa mun kanssa eilisen illan täällä sairaalassa ja tiuskinut vaan mulle. Ei jaksa kuunnella mun marmatusta kuin haluun kotiin. Ja nytkin se tuli tänne sairaalaan vierailuajalla ja ei voi vaan tajuta miks mua itkettää tää vauvan tila, mikä ei ole edes vakava!!! Kauheet raivarit sain sille ja se käski mun pitää pään kiinni. Voi helvetti!;(( Ja ei tietenkään suostunu lähteen ki käskin, koska hän on latsomassa lastaan! Joka makaa verhoillun kopin takana valossa.. paljon näkemistä! Lähin sit mtn sanomatta maitokeittiöön lypsään rintoja ja käskin sen nyt kattoa vauvaansa. Vittu mikä idiootti ukko. Se on varmaan tuolla soitellut jo hoitajakelloja kuinka oon jättäny lapseni heitteille.:D Siis anna mun kaikki kestää..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onneksi sait pitää vauvan vieressä vaikka joutuikin nyt valohoitoon. S vois kyllä kaivaa nyt jostain selkärankaa ja olla mies ja pitää päänsä kiinni ja olla lapsensa äidin tukena! Suututtaa ihan sun puolesta! <3
VastaaPoistaToivotaan arvojen pikaista laskua niin että saat vauvan viereen ilman sinivaloa. :) vaan voi itku miten ärsyttävältä tuo S kuulostaa, miten joku viittiiki olla tuollanen :/
VastaaPoistaVoi ei, kuulostaa tosi inhottavalta tuo S:n käytös. Oon monesti kirjoittanut kuinka mun mies kuulostaa monella tapaa niin samanlaiselta ihmiseltä, mutta täytyy sanoa, ettei edes sillä olis ollut pokkaa käyttäytyä noin. :/ Hurjasti tsemppiä! Ja onneksi sait pitää vauvan vieressäsi sinivalohoidosta huolimatta. :)
VastaaPoistaMeidänkin poika joutui sinivaloon ja itkin silmät päästäni ensin pelätessäni sinivaloon joutumista ja sitten sitä kun vauva joutui siihen. Meillä oli perhehuone ja saatiin myös laite huoneeseen. Muuten olisin kyllä ollut ihan totaalisen rikki. Itkin hysteerisesti sitäkin kun vauvalle määrättiin lisämaitoa painon laskun ja keltaisuuden ja muistan olleeni aivan satavarma, että imetys epäonnistuu sen takia (imetin lopulta 1 v 4 kk...). Jälkeenpäin kun katsoo, niin paniikki oli kyllä ehkä vähän ylimitoitettua, mutta sitä ne hormonit teettävät :) Aikamoinen kontrasti vain, kun normaalisti olen aika tasainen ja järkevä. Onneksi mies sentään jaksoi olla tukena eikä turhia hermostunut sekoilustani.
VastaaPoistaPistää kyllä todella vihaksi tuon S:n käytös. Tekisi mieli tulla vähän mätkimään järkeä päähän. Eipä tainnut sitten vauvan syntymä tuoda mitään ihmeparannusta tuohon idiotismiin :(
Tsemppiä! Onneksi vauva saa olla lähellä ja imetyskin varmasti lähtee paremmin käyntiin, kun bilirubiiniarvot laskevat ja vauva jaksaa paremmin imeä.
Jos vauva ei sais olla vieressä niin oisin varmaan itkenyt taukoamatta koko päivän.:D Ei näitä tunteita vaan voi hillitä nyt, ne on niiiiin suuria vauvaa kohtaan vaan. Sitä haluaa vaan että lapsella on paras olla.. ja tietysti haluisin sylitellä sitä vaan sen sijaan ettå sen pitää olla 3h pätkiä kopissa ja sit saan hoitaa sitä sen puoli h.:((( mut parempi kuin ei mitään! Oon täysin yllätetty kuinka voimakkaasti reagoin ihan kaikkeen liittyen vauvaan, koska olen myös luonteeltani melko kylmäpäinen. Tai luulen olevani.:D
Poista