torstai 29. marraskuuta 2012

Rv 25+0

Hellurei. Täällä voidaan jo hiukan paremmin. En silti mennyt tänään kouluun, koska olihan lääkäri kirjoittanut sairaslomaakin tähän päivään saakka. Englannin opettaja kuitenkin kehoitti käymään kurssin uusiksi myöhemmin vaikka tunteja on viellä 24h!! Lähti melkoisen kriittinen viesti opettajalle bumerangina, eihän tämä järjestelmä oikeasti voi olla näin mätä?!! Jos mulla on muutama ylimääräinen poissaolo sallitun rajoista, niin se on so long!!? Ymmärtäisin vielä jos kyseessä ois joku eri kurssi jota en ole aiemmin opiskellut, mutta kamoon! En ole edes paska englannissa kaiken lisäksi, onhan sitä tullut 9 vuotta kahlattua..... Tää on niin naurettavaa. 

Toisekseen. Kävin toissa päivänä näyttämässä sitä mun entistä asuntoa eräälle nuorelle miehelle, koska välitysfirma mut siihen velvoitti. Vastassa olikin ihan mukava ja hyvännäköinen nuori mies. Kyseinen herra sitten viihtyi useammankin minuutin katsellen pientä kaksiota ja istahti vielä oikein kotoisasti mun tuoleille kyselemään ylimääräisiä. Siis musta, itsestä. Mua ei oo pitkiin aikoihin yritetty iskeä! :-D Olin verhoutunut sopivasti löysään lörttöpaitaan ja toppatakkiin, vauvamaha ei ilmeisesti paistanut. Tai ehkä raskaanaolevissa naisissa on jotain mystistä vetovoimaa?! Who knows! 

No kuinkas ollakaan, muutama tunti aikaa mua yrittää tavoittaa tuntematon numero. Ja lankojen toisessa päässä kyseinen herra Max. Olin toodella hämmentynyt. :-D Se alkoi jaarittelemaan vaan kuinka aikoo muuttaa siihen asuntoon ja enhän vaan nukkunut vielä ja joo juu jee... öööh... :-D Tuskin mä sitä tietoa tarvitsen vaan eiköhän se riitä kun itse firma on tietoinen muutosta. Heh.. Jaaritteluiden jälkeen yritin ystävällisesti päättää puhelun pian ja niin teinkin, vaikka toisella jäi selkeästi jaarittelut kesken. Siis ähhhhh, tätä mä just tarkotan. En halua kiusallisia tilanteita enään! Mut tän siitä taas sai näköjään kun vuokrafirma velvoittaa että mun puhelinnumeroa jaellaan kaikille halukkaille asunnon hamuajille! 
Siis eihän tässä muuten ois hätiä mitiä jos ois sinkku ja vauvamahaTON nuori nainen. :-D Niin koomista.... En voi lakata hihittelemästä itsekseni. Toivottavasti M ei ota enään yhteyttä! Samppa tulee olemaan niin mustis tästä tiedosta, en voi olla kertomatta sille kun se pääsee töistä! Kun kerran kerroin sille jo siitäkin tilanteesta kuinka en meinannut saada sitä herraa ulos sieltä mun asuntonäytöstä! xD Hmm.. Ehkä mun itsetunto kohosi myös hieman tän "yhyy oon läski ja raskaana" -ahdistuksen keskellä. :-D

tiistai 27. marraskuuta 2012

Rv 24+5

Oon istunut yli 4 h aamusta päivystyksessä, jonne kouluterveydenhoitaja mut alunperin passitti... Eihän siellä mitään tehty. Lääkäri sanoi sen minkä jo tiesin, virukseen ei antibiootit pure. Että se siitä, päivä on ollu pilalla siis jo aamusta alkaen. Kuulemma pitkittynyt helvetillinen olotila voi olla osaksi raskauden kepposia kun limakalvot ovat herkät ja hemoglobiini alhainen ja plaplaplapal...

Sinne meni mun "lepopäivä". Toki lekuri kirjoitti loppu viikon saikkua mutta mulla ei ole varaa pitää sitä! Jep jep. Tän päivän sain sumplittua koulusta pois, huomisesta lähtien lennän kursseilta ulos. Että näin meillä, on sitten hienot systeemit!

Äitiyspakkauskin kolahti postiin. Pitänee tutustua siihen myöhemmin...

maanantai 26. marraskuuta 2012

Rv 24+4

Voi veljet. Eilinen päivä muutettiin mun vanhempien avustukselle, ilman niitä mistään ei olis tullut mitään! Ja S vielä KEHTASI sitä ennen vängätä, ettei me todellakaan tarvita niiden apua. Siis voi elämä eetä tuo mies ottaa mua päähän. Äiti pakkasi suurimman osan tavaroista ja laittoi paikoilleen uudessa asunnossa. Musta ei juuri ollut hyötyä tässä helvetillisessä olotilassa. Meinaan mulla on varmaan joku jättimäinen mätäpaise kurkussa, siltä ainakin tuntuu!! Kurkku ei ikänä ole ollut näin kipeä, puhuminen sattuu, yskiminen vielä enemmän jne. Ekaa kertaa elämässä kurkkukipu on rajoittanut myös mun yöuniani. En ole nukkunut 2 yöhön juuri ollenkaan, vaan sen sijaan keitellyt teetä, yrittänyt itkeä (sekään ei onnistu kun sattuu kurkkuun niin maan perk..) ja kironnut elämääni uudessa osoitteessa jo alimpaan helvettiin. SILLÄ AIKAA kun S vetelee kauneusuniaan! Jep jep.

Olin todella stressissä eilen kun muutettiin, tuntui että mun nuppi hajoaa siihen paikkaan. Kaikki se tavaramäärä sinne paljon pienempään asuntoon jossa ei ole kuin yksi vaatekaappi! Tällä hetkellä nurkissa lojuu ikea säkkejä täynnä tavaroita ja vailla paikkaa, mutta Samppaahan se ei liikauta pätkän vertaa. Hienointa on se, ettei mulla ole varaa itsellä ostella mitään saatanan säilytystiloja MUN tavaroille!

Kun ihmeen kaupalla päästiin eiliseen iltaan ja uuteen asuntoon. Olin todella kuollut, niin henkisesti kuin fyysisesti ja edellisenä yönä saavuttanut unta huikeat 2h. Istuttiin sohvalle ja S alkaa tivaamaan, että jooh, kyllä hänen on saatava isompi televisio, eihän tosta 32" ole mihinkään. Ensin mulkaisin vain S:aa vihjaten tukkimaan turpansa, tästä televisiosta ollaan tingattu ennenkin, eikä se todellakaan ole hankintalistan kärjessä MUN mielestäni. No siitähän se vaan innostu kun huomasi vielä mun hirvittävän olotilan ja kurkkukivun, jonka vuoksi en voinut juuri avata suutani. Lopulta saatiin kunnon riita aikaseksi koska S jatkoi tivaamista ja mä aloin räyhätä käheän ääneni kanssa siihen pisteeseen, että mun kurkku oli ihan tulessa. Tämän jälkeen S alkoi vaan nyyhkyttämään kuinka ilkeä minä olen muka häntä kohtaan! Uskomatonta paskaa. Painelin nukkumaan klo 21 maissa ja S ilmoitti lähtevänsä mummolaan syömään. KYLLÄ VAIN! Sinne hän myös meni ja tuli kiltisti klo 23:30 aikoihin kuorsaamaan prinsessauniaan kun minä siirryin jälleen keittelemään teetä keittiön puolelle. Ainiin, kyllä se vielä kehtasi vittuilla nukkumaan tullessa että "Onko kurkku vielä kipeä?" Siis voi jumalauta. Mun ääni siis kuulostaa lähinnä möreän miespuolisen juopon ääneltä, joka on tenuttanut viimeiset 40 vuotta.

Tällä hetkellä oon vaan loppu. Toki tämä mun olotila kärjistää jälleen kaiken, koska en ole nukkunut pariin vuorokauteen. Kaikki asiat on huonosti. En tiedä olenko nyt jälleen kironnut jo valmiiksi meidän "uuden alun" ja jos tämä jatkuu, niin se ei tule jatkumaan hyvin.... Huomenna pitäis muka mennä kouluun, ei tuu kesää...

En tiedä koska pääsen nettiin kun meidän kämpillä ei ole vielä nettiä. Toki Samppa on hakenut äidiltänsä itsellensä nettitikun, jotta hän pääsee nettiin. Nytkin aamulla ensimmäisenä kun sai simmunsa auki niin siirtyi koneellensa datailemaan. Minä otin koneeni ja tulin tänne entiselle kämpilleni nettiin, sekä hakemaan loput ruuat jääkaapista mukaan. Pitäs varmaan lähteä apteekkiin hakemaan jotain ainetta millä sais puudutettua koko nielun, en kestä enään tätä oloa!

Palataan.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Rv 24+2

Tervehdys täältä koomasta muuton keskeltä. Suoraan sanottuna vituttaa taas kun pientä oravaa jolla on käpy jäässä.

Muuten tää vois menetelläkin, mutta kolme päivää kutitellut kuiva yskä ja kurkkukipu äityi nyt sitten ihan kunnon olotilaksi! Flunssa päällä: silmiä turvottaa, päätä jomottaa, korvaa särkee, kurkku tulessa ja yskin keuhkojani pihalle niin ahkerasti että oksennusrefleksillä on töitä! Että semmosta. Nyt sitten pitäis alkaa muuttamaan. Olen pyörinyt täällä kämpässä kun puolukka että mistä sitä alottas. Olen kyllä aloittanut mutta tämä tilannekatsaus muistuttaa katastrofia. Samppa meni töihin tänään eikä siitä nyt ole juuri muuta kuin kantoapua. Ei se osaa mun kamoja pakata... Äiti onneksi ehdotti jos se tulis huomenna muuttoavuksi, hyvässä lykyssä sais suurimman osan muutettua jos nyt jaksais pakata. Tuntuu vaan että tää olotila nyt hidastaa eniten tätä hommaa. ;-( Töistäkin jäi käteen vaan helvetin kipeä selkä ja nivuset. Vauvakaan ei ole viimeisen parin vurookauden aikana juuri jaksanut liikuskella..? Ei ainakaan ahkerasti, tänään ei vielä ollenkaan...

Pitäis ehkä kuulostella nyt omaakin vointia, että miten jaksaa. Mutta kun ois jaksettava vaan. Yhyy. Voispa hypätä aikakoneella joulukuun loppuun!

Näin taas viime yönä unta, että synnytin. Tällä kertaa se ei sattunut tippaakaan ja työnsin vaan vauvan hitaasti ulos! LOL :-D Mutta S:n reaktio vieressä tuotti pettymyksen, sillä se ei reagoinut unessa vauvan syntymään mitenkään! Ehkä tuokin siksi, koska olen pohtinut kovasti mielessäni miten S tulee reagoimaan synnytykseen ja etenkin tilanteeseen kun poika pullahtaa ulos meidän syliimme. Itselle se on varmaan maailman järisyttävin tilanne enkä varmaan voi pidätellä onnen kyyneleitä. :'-)

Mulla on jo niin ikävä vauvaa. Haluan äkkiä tän muuton alta pois ja asiat kondikseen, jotta voi keskittyä olennaiseen! <3

torstai 22. marraskuuta 2012

Rv 24+0

1/3 vuorosta lusittu, suuntana jälleen tylsä iltavuoro ja huomenna aamuvuoro. :-(

Hirvee muuttohajotus päällä. En tiedä miten selviän tästä!! ANGST. Kouluhommia en edes vaivaudu ajattelemaan ennenkuin kuu vaihtuu!!!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Rv 23+5

Menin viime PE porukoille ja Samppa tulikin sitten LA perässä, ja kotiuduttiin vasta tänään. Viime päivät on menny ihan hyvin ja ollaan saatu vaihteeksi juteltuakin rakentavasti. Oli ihana olla porukoilla kaiken sen rauhan keskellä, mun vanhemmat tuli vasta eilen kotiin pohjoisen reissultaan. Vauva alkoi lauantai-iltana muljuamaan niin voimakkaasti, että Samppa tunsi ekaa kertaa potkut vatsan päältä! Aww <3 Vatsa on myös alkanut hiukaan hytkymään kun vauva päättää oikein alkaa liikuskelemaan.

Tänään kaupunkiin tullessa käytiin ostamassa Ikeasta tulevaan keittiöön lamppu ja käytiin syömässä lihapullat ja muusit samalla. Sitten mentiin sinne tulevalle asunnolle asentelemaan jouluverhoja keittiöön. Ens viikonloppuna ois muutto edessä.. Mulla on ihan hyvä fiilis tällä hetkellä sen suhteen, mutta seki on niin päivästä kiinni! :-D 

Mulla ei oo tällä viikolla koulua, mutta ke,to & pe pitää käydä vielä tekemässä niitä työharjoittelun korvaavia tunteja osastolla. Siis voi helv.. kun tästä selviää niin se on ohi sekin! En kestä enää tätä työharjoittelua... ;-( 

Mutta taidanpa alkaa nyt pakkaamaan elämääni ikea kasseihin että sais tän muutonkin pian pois alta. Ja yritän olla stressaamatta koko aikaa kaikkea mahdollista..

Palataan. :-)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Rv 23+1

Oon taas vaihteeksi vittuuntunut ihan kaikkeen mitä elämässäni tapahtuu (paitsi tietenkin tähän kohtuani asustavaan poikalapseen). Tekis mieli vaan valittaa ja marmattaa kaikesta, ja sen taidan myös tehdäkin. Täähän on mun blogi ja pakkohan mun on jossain purkaa tätä paskaa sisältäni.

Mielialat tuntuu kyllä seilaavat ääripäästä toiseen, mutta en pysty ajattelemaan aina niin coolisti. Tää mun ja S:n viimisin riidanaihe sai mut loikkaamaan taas kilometrien päähän siitä. Jotenkin kaikki se epävarmuus ja ahdistus muutosta nousi taas pintaan. Vaikka S onkin ollut pahoillaan myöhemmin möläytyksestään, niin se tuntuu olevan mulle se ja sama nyt. Se on vaan usein niin idiootti etten kestä.

Kuulostaa varmaan älyttömän kypsältä valittaa S:stä jatkuvasti. Näen siinä nykyään vaan pelkkiä virheitä ja negatiivisia asioita?! Mutta tiedostan tämän ja luulen sen myös johtuvan siitä, ettei olla periaatteessa koko raskausaikana asuttu ja eletty yhdessä. Meidän oleminen on ollut nimenomaan sitä milloin molemmille on sopinut se. S ei ole jäänyt mun luo yöksi jos sen on seukki aamuna pitäny nousta töihin tms., koska silloin on mentävä ISIN tykö yöksi. S:llä on jatkuvasti rytmit niin päälaellaan verrattaen mun rytmeihin, että senkään puolesta me ei voida laittaa nukkumaan samaan kellonaikaan, vaan toisen pitäs höösätä jotain yli puolen yön! Joten senkään vuoksi me ei olla juuri nukuttu yhdessä. Sitten kun S jää tänne yöksi, niin usein ei tunnu miellyttävältä nukkua toisen vieressä vaan on ahdasta ja pitää sitten kehittää riita siitä, että toinen vie yli puolet sängyn tilasta. Siis aivan älytöntä. Ollaan siis most of the time niinkuin joku kinasteleva sisaruspari. Välillä koen S:n todellakin niin veljellisesti ettei mun tee mieli edes ajatella nukkumista enempää sen kanssa...

Nytkään ei olla nähty yli 3 päivään toisiamme. Sen piti eilen tulla kahden jälkeen mun luo töistä päästyään, mutta olikin päättänyt ottaa 5,5h päikkärit ja mulla oli siinä vaiheessa jo niin kyrpä otassa suoraan sanoen että en huolinut sitä tänne. Sekin, että aina aamuvuoron jälkeen sen pitää vaan päästä nukkumaan ja sitten se taas valvoo seuraavan yön? Mitenhän se ajatteli toteuttaa tätä vuorokausirytmiään vauvan saapuessa meidän elämään? Vituttaa vaan.

Tänään mun pitäs lähteä porukoille koulun jälkeen hoitamaan koiraa koska ne on reissussa, ja ilmeisesti olen menossa yksin talonvahdiksi. S lähetti viestissä juurikin että "aja varovasti!" Eli se siitä yhteisestä viikonlopusta näemmä. No en kyllä tiedä olisinko jaksanut sitä katsoakkaan. Ihan hirveetä, tiedän.

Selailen harvase päivä salaa jokakoti.fi:tä ja bongaan hyviä asuntoja, itselleni. Mun pää varmasti räjähtää ennen joulua ja tää blogi kokee jonkun lukijakadon kun muutan sinne loukkoon S:n kanssa. Kurkkua kuristaa, sydäntä puristaa jne.

Tässä tilanteessa kai joku järkevä haluaisi sanoa, että noni toi on niin selvää et muuta omaan kämppään ja sillä siisti. Ei asiat vaan ole noin yksinkertaisia. Jos haluan yrittää S:n kanssa, niin ei se onnistu näin. Ei tämä ole mitään oikeeta parisuhde-elämää. Tätä menoa olen pian yh-äiti, ja pidän S:ää toisena lapsenani. Great! Meen vaan tässä huonossa flow:ssa koko ajan ja tiedän löytäväni itseni jostain... Sittenpähän sen näkee prkl.

Ainiin ja P.S. Sampalla on tänään 23-vee syntymäpäivä. Ostin sille kauluspaidan Lindexiltä, vaikka se on aina jauhanut kuinka ei tykkää että sille ostetaan vaatteita. Eikä se varsinkaan pidä mun mausta. Velvollisuudentunteesta silti ostin sille JOTAIN. Tääki on niin tätä. Musta ois kiva että SENKIN mielestä ois kiva saada ja antaa lahjoja, mut eih. Aina pitää olla niin nihkeetä. 

tiistai 13. marraskuuta 2012

Rv 22+6

Huomenta! Täällä valmistaudutaan taas koulupäivään ja kiinnostaa ku kilo * ! Että semmosta. :-) Mutta kohta tää on hetkeksi ohi...

Hain muuten tänään netin kautta sitä Kelan äititysavustusta, eli äitiyspakkausta! Kun maanantaina neuvolassa käydessä sain sen todistuksen raskaana olemisesta, vai mikä lie? Pakkaustahan ei voi hakea ennenkuin 154 pvää raskaanaoloa on täynnä.... Joka tapauksessa sinne meni hakemus, kuinkahan kauan kestää että pakkaus saapuu? Olen kyllä aikaisin liikenteessä nyt tämän asian tiimoilta. :-)

Neuvolassa ei ihmeempiä. Paino oli noussut ja nyt pitäs taas tarkkailla syömisiä... Ens TI on se sokerirasitus, siirsin sitä päivällä... 

Väsy painaa vaan taas. Tenttejäkin tulossa ja plah! Palataan....

maanantai 12. marraskuuta 2012

Rv 22+5

Samuli Putro - Elämä on juhla

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Rv 22+3

Tekis mieli taas vaan valittaa loputtomasti S:sta. Nähtiin eilen ja lopulta se tuli tänne "mun luo". Yritettiin jutella asioista mutta mun pitkävihaisuus ei tee hyvää meidän suhteelle. Välillä toivon, etten olisi tässä tilanteessa S:n kanssa, vaan ihan jonkun muun. Poden todella huonoa omatuntoa ajatellessani näin.

Tällä hetkellä vaan kaikki tuntuu ärsyttävän tuossa ukossa. Haikailen joskus näinä hetkinä mun exää, ja sitä aikaa kuinka erilaista kaikki oli. Mutta koska olin nuori ja tyhmä, tein sen mukaisia päätöksiä. Meidän yhteiselo oli kuitenkin todella mutkatonta, asuttiinhan yhdessäkin. Sen vuoksi varmaan vertaan S:ää jatkuvasti mun exään, ja siihen kuinka lapsen kengissä se vielä on kaiken suhteen. 

Vaikka meidän erosta on jo pian kolme vuotta aikaa, ollaan oltu silloin tällöin yhteyksissä viestien muodossa. Viimeiseen pariin kuukauteen en tosin ole kuullut hänestä mitään, epäilen että jos raskaushuhut on hiipineet hänenkin korviinsa? Se selittäisi hiljaisuuden.

Näin häntä elokuussa viimeksi, en tainnut uskaltaa mainita siitä täällä silloin. Olin raskaana, mutta kävin hänen luonaan erään shoppailureissuni yhteydessä toisessa kaupungissa. Toki hänen itsensä pyytämänä. Nykyään hän asuu omassa rivitalokolmiossa ja elää hyvin itsenäistä elämää. Kävin siis katsomassa asuntoa niin sanotusti, ja istuskeltiin sohvalla muutama tunti. Muistelen vieläkin monesti tuota hetkeä. Istuttiin vierekkäin, katsottiin toisia silmiin ja oltiin vaan.. Välillä vaan hiljaa ja välillä hymistiin niitä näitä, niinkun ennen vanhaan. Rakastin ennen tuon miehen tuoksua, ja hän myös osasi käyttää tyylikkäästi hajuvettä tekemään siitä entistä houkuttelevamman. Miksi tuoksut nostavat aina niin älyttömästi muistoja mieleen?!! Muistan kuitenkin kuinka mua alkoi melkein itkettämään se tuoksu, nautin vain sillä hetkellä siitä. Mutta mitään ei tapahtunut, ei edes halausta. Se tuntui jäähyväisiltä mulle. Tiesin, että olen raskaana ja kannoin jo isoa salaisuutta. En olisi voinut tehdä niin julmasti Samppaa kohtaan, että olisin ajatellut vain omaa kiihkoani ja hetken huumaa tässä pyhässä tilassa. Kaikki olisi sillä hetkellä ollut mahdollista, olisin saanut ihan mitä olisin halunnut. Se oli niin käsin kosketeltavaa ja houkuttelevaa.. Mielessäni peuhasin jo makuuhuoneessa, mutta olin vetänyt rajan itselleni. 

Kesän jälkeen S pyysi mua hankkimaan sille itselleen hajuvettä, että ostaisin jotain mikä mun mielestä tuoksuisi hyvältä. Tää on vähän noloa, mutta ostin juurikin sitä mitä mun exä käyttää. Mulle tuli siellä kaupassa jopa haikea ja vihainen olo, että ansaitsen kyllä edes sen, että saan tuoksutella tätä hajua! :-D Olen ihan tyhmä, mutta vaikka pelkäsin että pilaan muiston mun exästä, ei niin ole onneksi käynyt. Joskus tuo tuoksu jopa ajaa mut ennemmin S:n iholle kuin pois. Siitä tuoksusta on tullut mulle joku helvetin juttu, mistä en vaan voi enään luopua. Tiedän, että se muistuttaa exää ja on ristiriitaista että haluan haistella sitä S:n yllä. Mutta jos se on ainoa asia, mitä voin muistella enää kyseisestä henkilöstä, haluan pitää sen. Tää on siis todella ristiriitaista. :-D Mutta olenkin horoskoopiltani kaksonen, joten se selittää mun luonteeni vaikeuden ja kaksinaisuuden kaikessa. :-D

Tänään on ilmeisesti taas yksi niistä päivistä, kuin toivoin herääväni jonkun toisen sängystä. Hormonit pistää mun pään niin pyörälle, että tunteilla on välillä liikaa valtaa. Silti kaipaan niitä viikonloppuaamuja, kun tapana oli herätä siihen että toinen kyhnyttää takamuksessa ennen kuin olet ehtinyt itse herätä.. Ja sen jälkeen kun on saatu tarpeeksi toisesta noustaan yhdessä keittämään aamukahvia ja paistamaan patonkeja uunissa.. Sitten hymistään ruokapöydässä naamat vastakkain ja posket punaisina... *Huokaus*

Eilen ruokakaupassa käydessä kassajonossa mun edellä oli arviolta 16-17 -vuotias "pariskunta" (ostoksista päätellen). Ne siis osti karkkia, sipsiä, limua ja ison paketillisen kondomeja. Sitten ne hipsutti toisiansa siinä sormista ja olivat selkeesti madly in löööve. Musta se oli vaan niin söpöä, ja tulin todella kateelliseksi. :-D Tajusin sillä hetkellä kuinka tuo aika mun elämästä on takanapäin, teinirakkaus. Plah. 

Palatakseni todellisuuteen. Meidän "kiihkeä" lauantai-ilta sujui siten, että mentiin klo 22:30 nukkumaan ja kinasteltiin äänekkäästi kuinka toinen vie TAAS liikaa tilaa sängyssä, ja käskettiin kauemmas toisesta. Samppa tästä kimpaantuneena pyöri ja hyöri sängyssä jatkuvasti ärsyttääkseen mua ja lopulti nousi vähän väliä ylös ja talsi ympäri kämppää. En kiinnittänyt huomiota, yritin vaan nukkua, mutta nukuinkin sitten ihan helvetin huonosti koko yön. Että sellasta tänne tällä kertaa.


lauantai 10. marraskuuta 2012

Rv 22+2

Viimeiset pari päivää on olleet pitkiä ja raskaita. Eilen illasta päästyäni päätä särki aivan jumalattomasti, unen saantikin tuntui vaikealta sen vuoksi! En silti halunnut ottaa edes sitä panadolia.. :-( Tänä aamuna sitten raivostuin peilikuvalleni, miten voikin näyttää näin hirveeltä? Raskaus on saanut mun naaman näyttämään rupikonnalta, jopa rinnuksiin on noussut useampi finni! Selästä puhumattakaan! Hiukset näyttävät myös kuivilta, ruman värisiltä ja juurikasvun peittämiltä. Otsis on myös jo menneen talven lumia.

Siispä päätin tilata tälle päivää ajan kampaajalle ja satsata siihen peilikuvaan. Menen nyt maksamaan itseni sitten kipeäksi leikkauksesta ja värjäyksestä, mutta mulla on tällä kertaa suuret odotukset! Aion teroittaa kampaajalle hyvin tarkkaan mitä haluan, ja jos se ei onnistu niin en halua väriä ollenkaan. :-D Se viime kertainen kampaajafiasko oli kyllä niin viimenen niitti punaruskeine hiuksineen, ettei ikinä enään sellaista! Tämä on kuitenkin eri kampaaja, ja eri hintainenkin. :-D Jännittää kyllä että oliko tää nyt järkevä idea ollenkaan kun koskaan en ole saanut sellaista tukkaa kampaajalta kun olisin halunnut...

EDIT!!


Siellä oli iiiiihana kampaajatyttönen joka tajusi juuri mitä haluan! I <3 MY HAIR! :-))

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Rv 21+6 Vaunut!

Oon unohtanut mainita että olen tehnyt vaunuostoksia! :-D Ensin käytiin kattomassa Lastentarvikkeessa uusia yhdistelmävaunuja ja myyjä piti esittelypuheita mikä on hyvä ja mikä ei... Sinänsä hyvä, koska mulla ei olut hajuakaan vaunuista ennen siellä käyntiä! Toki ihastuin Emmaljungan yhdistelmiin, ja vuoden 2013 edge duo combi sport rungolla oiso llut ihan perfect! Hinta oli silti yhtä herkullinen myös, 950e. Vaikka mun äiti olisi muutamalla satasella osallistunut niihin, en silti halunnut noin kalliita vaunuja. ;-( 

Aloin sit katteleen ihan huvin vuoksi netistä mm. tori.fi:stä käytettyjä yhdistelmävaunuja ja potentiaalisia vaunuja löytyikin useita heti kättelyssä. Musta käytetyt vaunut voi olla ihan hyvät siinä missä uudetkin, jos ne on hyvin pidetyt ja toimivat! Selasin sitten myös Ruotsin puolen tori.fi:tä eli blocket.se:tä ja sieltähän ne omat yhdistelmät sitten löytyivät muutamien viestien vaihtojen jälkeen. :-) Ruotsin puolella myydään Emmaljungia vähän halvemmalla kuin Suomen puolella... 

Toivottavasti myyjä ei nyt pahastu kun laitan tähän hänen lähettämiään ja ottamiaan kuvia vaunuista, sillä en ole vielä noutanut niitä. :-)




Kyseessä on muistaakseni vuoden 2007 edge duo Emmaljungat sport rungolla. Hintaa vaunuilla on 3500Kr eli alle 400e. Ja hintaan sisältyy ekassa kuvassa oleva hoitolaukku sekä 2 erillistä makuupussia vauvalle. Vaunujen kunto ja siisteys on myyjän mukaan ihan tiptop, ja ei ole kuvissakaan moittimista. Oli kuulemma vasta pessyt vaunujen päälliset eikä mitään tahrojakaan ole. 

Tyytyväinen vaunujen tuleva omistaja ainakin tällä hetkellä. :-)

tiistai 6. marraskuuta 2012

R.I.P Juuso 1996-2012

Eilen oli taas suru puserossa kun mun 16,5- vuotias Juuso kissa kuoli. :-( Kissa otettiin mun pitkän vinkumisen ja vankumisen päätteeksi, ollessani sen 6- vuotta. Kävin hakemassa kissanpennun viereisestä naapurin navetasta, upotin sen toppahaalarin rinnuksiin ja kannoin kotiin. Muistan vieläkin tuon hetken, se oli pienen lapsen unelmien täyttymys, sain oman kissan! <3 Nimikin oli aina ollut selvillä, Juuso poikahan siitä tuli. Juuso oli uskollinen kissa ihan loppuun saakka, tuli toimeen koirien kanssa ja kuukahti kotijalassa ikiuneen. :'-/ Kyllä on pitänyt itkut tirauttaa useammankin kerran, eikä kestä katsella juuri vanhoja kuvia.. On ne lemmikit vaan osa perhettä. 
Pyykkikorissa nyt on vain paras istuskella...

Poika nauttii viimeisestä kesästä.



Joulukortti piiperrystä

En ole itseasiassa mikään askarteluihminen, mutta nämä raskaushormonit on saanu nupin sekaisin niinkin pahasti ilmeisesti, että löysin itseni Tiimarista... Korttien teko-ohjeet löysin Tiimarin nettisivuilta. :-) Tällaisia ainakin olis tarkoitus tänä jouluna lähetellä. Eka kortti aiheutti paljon enemmän tuskaisuutta kun toinen on paljon simppelimpi!



Rv 21+5

Kuinka munapäitä miehet voikaan (taas) olla?????!!! Kysynpähän VAIN!

On varmaan sanomattakin selvää että mun V-käyrä on nousussa. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin S:n kanssa viime aikoina, kunnes tänä aamuna pommi tipahti. S selitti mulle silmät kirkkaina kuina se on suunnitellut mun selän takana serkkunsa kanssa ulkomaanmatkaa kuukauden päähän. Ja mitäääää vittua?! Ajattelikohan S mun kenties pomppivan ilosta ja onnelisuudesta kuullessaan tämän jymy-yllätyksen, sillä mun reaktio ei ihan vastannut kai hänen odotuksiaan? LOL.

Hänen mielestään olisi mieletön idea lähteä serkkupojan kanssa ulkomaille joulua edeltäväksi viikoksi, SILLÄ eihän siihen kohta ole mahdollisuutta! Ai niin joo, myös serkkupojan tyttöystävä on lähdössä... Joten sinne vaan kolmanneksi pyöräksi! Tai tiedä sitten kuka on kolmas pyörä. Vttu.

Entäs minä? Tai siis NEVERMIND!

Tämä matka ei myöskään sijoittuisi lähimaastoon, vaan kenties jopa Thaimaahan! Siis tästä eteenpäin mun vitutus sumensi mun ajatuksenkulun. x-D

S on kuuluisa erikoisista tempauksistaan, missä ei vaan oo mitään järkeä. Ja sit jonkun on taputeltava sille aina pähän et mitähän nyt kannattis tehdä. Mut nyt en vaan kyennyt siihen. Sitäpaitsi kyllä jätkän tällaisessa tilanteessa pitäis itsekin tajuta? Meillä on muutto meneillään, minä raskaana, kaikenlaisia hankintoja listalla (vaikka ei näytä olevan rahasta pulaa herralla!). Kyllä vituttaa.

Kaiken huippu on vaan se, ettei S tajunnut miksi SUUTUIN tästä niin KOVIN? Tajuatteko te, hyvät kanssablogaajat? :-D

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Rv 21+4

Täällä sairaslomalainen päivää... Yritin viime viikolla olla reipas ja olin lauantainakin töissä, jolloin jouduin riuhtaisemaan nopeasti erästä mummelia ja tunsin "kivan" kipupiikin nivusista alavatsalle. Sen jälkeen liikkuminen ja pelkkä käveleminen tuntui epämukavalta. :-( Yritin levätä eilisen mutta silti käveleminenkin vituttaa suoraan sanottuna. En tiedä onko tällä taas kerran orastavalla kurkkukivulla osaa asiaan, että olen todella väsynytkin. Joka tapauksessa en tiedä onko jokin nivelside sitten revähtänyt tms. mikä kannattelee kohtua... Musta ei nyt tunnu siltä että haluaisin olla töissä 8h:n juoksupoikana. Vaikka ajattelin sinnitellä nää viimeiset viikot, mutta jos mulla on varaa olla 3 pvää saikulla ilman että tarvitsee korvata, niin tarvitsen sitä nyt.

Vauva on kuitenkin liikusekellut normaaliin tapaan päivittäin, eikä kipu tunnu levossa ollessa. Jotenkin tympäsee kaikki ja stressaan kouluhommia. Harjottelu alkaa olla päätöksessään, mutta isoja tenttejä useampi edessä ja niistäkin pitäisi selvitä. :-/ Haluisin jo että joulu olis täällä ja pääsisin äippälomalleni pian. Siihen tuntuu olevan ikuisuus (13-14 viikkoa.. plah! :-D)

Lähetin eilen sähköpostia sille neukkutädille tästä asiasta, kun hän sanoi että voi lähestyä myös s-postitse tällaisessa tapauksessa. Tai toivottavasit en ymmärtänyt väärin, mikä ei ois myöskään uutta.. Oletan että hän soittaa  mulle puhelinajallaan jos menisin käymään hänen vastaanotollaan. Mut mitä sitten jos se ei soitakaan eikä se ole vastannut mun s-postiinkaan? Ehkä mun pitää yrittää sit puhelinajan viime minuuteilla soittaa sille...

lauantai 3. marraskuuta 2012

Rv 21+2 Ultrakuvia

Tässä kuvassa on vasen käsi pystyssä ja oikea ristissä, sekä tietysti kasvot <3. Suuret simmut siellä.

Tässä on nyt se sukupuoli jota kätilö kuvas varta vasten.;-) Nuolen alapuolella on se hippeli sitten. Muutoin kuva on vähän vaikeasti tulkittavissa.

Tää on ihana sivuprofiili! Näkyy kättä ja jalkaa.



perjantai 2. marraskuuta 2012

Rv 21+1 Rakenneultrassa

Nyt se kuumottava ja kauan odotettu aamu koitti! :-)

Vauvalla oli kaikki hyvin ja rakenteet kohdillaan. Terve vauva oli esittelytuulella ja omasikin todella hienot pitkähköt raajat! Painoarvio oli 380g ja pituutta lähelle 25cm. Olin niin huojentunut kuullessani että kaikki on hyvin. :'-)

Ja se kauan odotettu uutinen: Siellä on pieni poika.<3 Mun masussa potkiskelee pieni ihmeellinen poikanen. Olen todella onnellinen ja niin on Samppakin. Sukupuoli oli meille toisarvoinen asia muutenkin, pääasia on lapsen terveys tietysti. En voi olla muutakun pelkkää hymyä, elämä hymyilee!:-) Vauva muuttuu koko ajan konkreettisemmaksi meille, ja nyt vielä entisestään kun saatiin tietää että poikahan siellä. Kovasti se halusi esitellä meille vehkeitänsä ja saatiin kuvakin siitä kotiin viemisiksi. :-D Skannailen kuvia kun ehdin, nyt pitää kiiruhtaa iltavuoroon, tosin hymyssä suin voi mennä töihinkin! Ihanaa ihanaa..<3

Kuva: google.