Joululahjat

  Ajattelin huvikseni kuvailla meidänkin joululahjoja, tai lähinnä Nuutin. :) Itse sain melko vähän lahjoja, enkä niistä kyllä niin välitäkkään. Vähän ärsyttää jopa ainainen joulun kaupallisuus ja materialismi. Mutta Nuutin kohdalla siihen tulee sorruttua useammin. ;)

Kuvan Tutan body sekä farkkukollarit mun äidiltä Nuutille.

Myöskin nämä Reiman kintaat, ihan super hyvät! Saa sivusta auki vetskarilla ja täten helppo asettaa lapsen käsi kintaaseen.

Vaatteet ovat kokoa 86cm. 

Serkkuni perheeltä Brion auto.

S:n isältä, eli toiselta papalta Fisher pricen "kännykkä".

Duploja Nuutin kummitädiltä eli mun serkultani, keskimmäinen keltainen lelu on Alisalta (siihen kuului myös 3 muovipalloa jotka porukoiden koira söi:((  ), sekä mun vanhemmilta mickin kävelykärry ja pikkusiskoltani Fisher pricen laugh&learn puppy.

Itse ostin tän Nuutteroiselle, Maajussi mielessä selkeästi... :D Heh.. Traktori liikkuu eteenpäin, siihen syttyy valot ja jokaisella hahmolla on äänet. Hauska!

Nämä ihanat retrot Across:in vaatteet (body ja haalari 86/92cm eli hiukan reilut) tulivat omalta kummitädiltäni Nuutille.

Tutan velourhaalari 86cm, minkä ostin itse Nuutteroiselle joulun alla. Niiin SÖPÖ<3

H&M:n 80cm samettihousut ja pitkis mun serkkutytöltäni. 

Tässä Nuutin lahjat suurimmaksi osaksi. Kuvista puuttuu S:n äidin antama emalimuki sekä yksi ihana 86cm muumibody minkä Nuutin kummi antoi duplojen kanssa.:)

Itse sain mm. tämän siskoltani:

Kaikki Jaakkolan kirjat löytyvät hyllystä ja vihdoin myös tämäkin. Suosittelen!

Tervetuloa uusi vuosi

Pian alkaa kolmas vuoteni Missä viivyt -blogin arkistossa. Ja niin paljon on tapahtunut...

Pikku tonttu <3

En käynyt toivottelemassa jouluja blogissa, mutta toivon että teilläkin oli mukava joulu lähimmäistenne parissa. :) Oikeastaan en oo tiennyt taaskaan mitä kirjottelisin, myönnän että toissa yönä selasin jälleen blogiani lävitse. Niin paljon tunteita myllersi mielessäni lukiessani vanhoja postauksia. En oikeastaan muista juuri ajoista kun Nuutti syntyi, ensimmäiset kuukaudet on sumussa, ja täältä löysin jotain. Olen pohtinut viime aikoina sen viimeisenkin narunrippeen katkaisua mun ja S:n välillä. Kaipa olen etsinyt rohkaisua sen toteuttamiseen. Huomasin myös että tämä ei todellakaan ole mikään vauvablogi! Ehkä osittain äitiblogi Nuutin synnyttyä, mutta varmaan eniten joku parisuhde-terapia-blogi. :D Tätä nykyä yksinhuoltajan epämääräistä vuodatusta... Heh.

Ennen kaikkea paikka jossa olen voinut sanoa asiat niin kuten ne mielestäni ovat. Kukaan ei tunne minua, ei näe kasvojani. Minulla ei ole mitään syytä valehdella. Olen vain tällainen tavallinen tytön tyllerö. Jolle on sattunut asioita, suunnitellen sekä suunnittelematta.

Tämä vuosi on ollut niin mullistava. Ennen kaikea tunnepuolella. Olen kasvanut ihmisenä ja naisena enemmän kuin ikinä, sekä äitinä. Minusta tuli äiti. En tiedä toistuuko tämä kokemus ikinä, mutta sen tiedän että en ikinä tule unohtamaan tätä tunnetta. Tai äitiyttäni. Olen elänyt edelleen siinä symbioosissa lapseni kanssa, jo yli yhdeksän kuukautta. En ole käynyt baarissa enkä ollut 1,5h kauemmin hänestä erossa. Enkä vielä haluakaan, näin on hyvä.:)

Me ollaan nyt oltu joulu vanhemmillani ja pikkusiskoni on ollut myös kotona. Tentin erästä vanhaa anatomia&fysiologian kurssia tammikuun puolessa välissä ja aion lukea kotosalla tulevaan tenttiin, sillä muut voivat autella sillä välin Nuutin hoidossa. Koulujutut hiipivät pikku hiljaa mieleen, mutta onneks ensi syksyyn on vielä tovi! Olen ajatellut nämä muutamat kurssit kuitenkin suorittaa alta ennen koulun alkua. :) Fokusoida ajatuksia tulevaan ja orientoitua siihen että se koulukin on suoritettava loppuun.

Ehkä palailen pian lisäkuulumisten kera. Olen kahvitellut Maajussin kanssa, vaihanut suukkoja ja saanut yllin kyllin söpöjä sanoja. Hän on osoittautunut hienotunteiseksi herrasmieheksi. Hymykin on ollut herkässä ja jalat välillä hiukan maanpinnan yläpuolella. Hmm... Ehkä ansaitsen tuntea hippusen hyvää oloa, näin uskon.

Muutoin me voimme hyvin, minä ja Nuutti. Olemme olleet terveinä ja Nuutti on sellainen pikku neropatti ettei tosikaan.;) Hän nousi tukea vasten seisomaan muutaman päivän yli 7 -kuisena, nyt 9-kuisena kävellä tömpsyttää kävelykärryn kanssa! Ja vauhdilla! Oon melko ylpeä äiti. :D Hän pysyy myös pystyssä ilman tukea, kohta siis kävellään ihan tuetta uskoisin.

Nyt, Hyvää yötä<3

Rv 29+0

77 päivää jäljellä? 

OMG. Miksi se kuulostaa noin vähäiseltä päivissäkin jo? 

Olin eilen sukuloimassa ja näin myös raskaana olevaa serkkutyttöäni. Oli mukava purkaa olotilaa jollekin, joka oikeati ymmärtää! Meidän lasketuilla ajoilla kun ei ole kuin muutaman viikon väli, minun kuitenkin tulisi teoriassa pusertaa pulla ulos ensin... 

Raskausoireista sen verran, että nivuseni ovat olleet nyt useamman viikon todella kipeinä. Haaristelu missään muodossa ei tunnu kovin kivalta. :-D Käsillä painaessa kipua ei tunnu, mutta muuten venyttäessä kyllä. Vaivahan johtunee kun paikat nimenomaan venyy. Tai näin kummitätini minua ojensi eilen kun nähtiin (hän on äititysneuvolan terkka). Hän myös "kopeloi" vatsaani eilen kun valittelin että alavatsani kivistelee aamuisin. Myös sivuttaiset vatsalihakset ovat kipeinä kun venyvät niin kovin, ja vielä pitäisi jaksaa venyä enemmän... Kivistelyt ovat siis supistuksia ja kuulemma vaarattomia niin kauan kun se tunne ei hiivi alakertaan ja ala oikeasti siellä pakottamaan. 

Mulla piti tänään olla neuvola, mutta neuvolan terkka olikin saikulla ja aika siirtyy. HUOH. Mua on alkanut jopa vähän tympäsemään se terveydenhoitaja, koska se selittää suurimmaksi osaksi omista asioistaan siellä käynneillä. Viimeksi yritin ottaa puheeksi vähän vihjailleen mun parisuhdetilannetta, mutta hän sivuutti asian nopeasti jollain omalla asiallaan. Eipä juuri tee mieli enään edes yrittää vihjata sille mistään. Ja ne vähäisetkin asiat mitä olen itsestäni sille kertonut, se ei tunnu niitä millään kerralla muistavan. Jotenkin itse kun on omaksunut kuinka hoitajana tulisi kuunnella potilasta, mutta tässä tapauksessa terkkari kyllä toimii juuri toisin ja pistää potilaat kuuntelemaan sen asioita. (Mun luokkakaverikin käy samaisella terkalla ja on kuulemma selittänyt sille samat asiat kuin mullekkin, siis omasta elämästään...)

No joka tapauksessa. Joulusta sen verran, että mulla ja S:lla oli ainakin enemmän rakkauden täytteisempi joulu kuin viime vuonna. Sain siltä jopa kultaisen kaulakorun lahjaksi, jossa on 5 timanttia! Eikä siinä kaikki, vaan kun menin uteliaisuuttani katsomaan kyseisen liikkeen nettisivuille korun hintaa..... Silmät tippuivat päästäni. Se maksoi liki 450 euroa. Hmm. Mulla ei ole ollut ikinä niin arvokasta korua. Tiesin kyllä ettei sillä ole rahasta pulaa, mutta alunperin en odottanut sen hankkivan mulle mitään joululahjaksi. Ja sitten se ostikin jotain tosi ökyä! Huh. Kaipa mun pitäis olla vähän hellempi sitä kohtaan välillä. :-D

Nyt pitäis alkaa pakertamaan yhtä kouluhommaa. Tammikuussa odottelee myös kaksi tenttiä, mitkä on oikeasti päästävä läpi. Että töitä tiedossa..

Ihanaa joulua kaikille!

Blogi hiljenee muutamiksi päiviksi, sillä täälläkin rentoudutaan ja rauhoitutaan joulun viettoon! :-) 

Huomenna pöydät notkuu herkkuja ja mua harmittaa vaan ajatus kun en tiedä jaksanko syödä juuri mitään! :-D Tuntuu että masuun ei nykyään mahdu kuin muutama lusikallinen kerrallaan, on sen verran ahdasta tullut!

S:n kanssa soviteltiin puhelimitse ja hän on matkalla tänne mun vanhempien luo joulun viettoon myös. 

Hyvä näin.

Ihanaa joulua siis kaikille! <3

Rv 28+1

Uusi viikko ja jälleen ollaan lähempänä h-hetkeä. Tätä jännitystä ei välttämättä kestä enään kuin kymmenisen viikkoa! Vaikka en tiedä toivonko että vaavi syntyisi ennen laskettua aikaa... Olen alkanut pelkäämään synnytystä melkoisesti. :-D

Olen vietellyt loikoisaa oloa kotona porukoilla. S:n kanssa en pahemmin ole ollut yhteyksissä, mutta sen mitä olen, niin on käynyt selväksi että herra on nauttinut kun on saanut valvoa ja elää kuten on halunnut ilman nalkutusta. Viimeksi eilen päivällä soitin sille kun tiesin että on päässyt aamuvuorosta, noh siellähän se oli vetämässä niitä kuuluisia päikkäreitä ja oli sekaisin kun seinäkello, en saanut selvää puheesta. Ei se tosin viitsinyt soittaa koko päivänä takaisinkaan tai lähettää edes viestiä. Jes. Perussettiä siis.

Tiedossa tuskin on mitään ällöromanttista joulua ja yhdessäoloa - tänäkään vuonna. Viime jouluna mökötettiin toisella puolen maailmaa ja sen seurauksena erottiin uutena vuotena väliaikaisesti. En ikinä ois uskonut tuolloin, että tänä jouluna asiat on NÄIN. Odotan kyllä rakkauslasta, sillä tätä pientä ihmistä kohtaan mun rakkaus on rajatonta. <3 

Olen muuten kokkaillut lanttu- ja porkkanalaatikoita, jauhelihapullia, unelmatorttuja ym jouluksi! :-P Onneksi on edes joku paikka missä on hyvä olla, nimittäin on niin rentoutunut olo täällä vanhempien luona poissa kaupungin pöllyistä! 

Vaikka toki sitä toivoisi että päällimmäisenä olisi tämä mielessä....

... ja sitten tämä.

Kuvat: weheartit