Ahdistaa. Ja alkoi ahdistamaan entisestään kun äiti möläytti mulle sammakon suustansa. Tulin tänä aamuna porukoille ja yritin jutella äidille mun ja S:n tilanteesta. Meidän yhteiselo kun ei tunnu koskaan sujuvan. Vuodatin siinä sitten jonku tunnin ajan kuinka mua vituttaa ja ottaa päähän S:n käytös eikä mistään tunnu tulevan mitään. Mun pään sisällä on tällä hetkellä joku helvetin iso parisuhde-pyörremyrsky ja tuntuu ettei mistään tule mitään. Jälleen olen vain sen ratkaisun edessä että yksin ois parempi!
Äiti sit vaikeroi kummalisena siinä ja lopulta tokas että "Eikö teillä ole seksielämää? Koska mun mielestä se on nyt tässä se ongelma!" SIIS MITÄÄ!!?? Varmaan sanomattaki selvää, että loukkaannuin ja todella iso herne jumitti mun nokkaan! Ensinnäkin, mun mielestä mun ja äidinkin välisissä keskusteluissa kulkee jokin raja, ja seksiin liittyvät asiat ovat ainakin ennen kulkeneet todellakin sen rajan tuolla puolen!! En halua puhua sellaisista asioista äidin kanssa, enkä tietää kuinka sen oma (aika ajoin todella paska!) liitto on pysynyt kasassa hyvän seksielämän keinoin! Siis kyllä, se joskus möläytti ton mulle ja luuli ilmeisesti mun ottavan siitä vaarin!
Mun ensireaktio suuren hämmennyksen keskellä oli että "No ei ole, ja mitä vittua?! Nämäkö on sun hienot vinkit onnelliseen parisuhteeseen ja yhteiseloon?!!!!" Sanoin sen kovalla äänellä, purskahtaen itkuun ja tuntien kun posket alkavat punoittaa, jonka jälkeen pakenin ovet paukkuen omaan huoneeseen.
Mua hävettää. Siis hävettää, että äiti koki edes tarpeelliseksi nostaa seksin pöydälle. Sen mielestä S:n käytös kertoo huonosta seksielämästä! Niin, ja sanoihan se että miehet ovat niin "yksinkertaisia", että pelkkä hyvä seksi pitää parisuhteen kunnossa. Tässä vaiheessa aloin jo voida henkisesti hyvin pahoin.
Myönnän että olen laiminlyönyt tätä osa-aluetta elämässä. Ollaanhan me sitä herran jestas tehtyä silloin tällöin, ja hellyydenosoituksiakin aika ajoin jaettu. Mutta kyllä tää raskaus on vaikuttanut ÄLYTTÖMÄSTI tähän asiaan. Alkuraskauden pahoinvointien ja kesätöiden keskellä ei juuri oltu yhdessä, eikä seksi ollut todellakaan prioriteettilistalla numero yksi! Oikeastaan olo normalisoitui vasta rv 20 jälkeen! Ja sittemmin kuvioihin tulikin muut vaivat, kuten kasvava vatsa, liitoskivut, yleistä väsymystä koulusta ja työharjoittelusta jne. Itseasiassa se vähäinenkin määrä mitä viime aikoina sitä on harrastettu on tuntunut pahalta, kömpelöltä ja ei-nautinnolliselta mun osalta! Ensinnäkään en osaa nauttia seksistä jos mun ja S:n mielentilat ei henkisesti kohtaa, ja riidellään vaan päivät pitkät! Ei sellaisen jälkeen ole ensimmäisenä mielessä että tähän on yksi lääke ja se on seksi. Voi jumalauta..... Ehkä olen sitten vaativa ja vaikea, mutta haluan todellakin että mulla on hyvä olo ja se on ainoa edellytys seksin harrastamiselle. Viime aikoina sitä ei ole ollut, ja ollaan vaan auottu päätä toisillemme S:n kanssa. Musta se on ollut vähän niinku että sitä saa mitä tilaa. Kyllä luulis Sampankin sen tiedostavan, tai sitten se on ihan helvetin tyhmä kakslahkeinen!
Toisekseen S ei ole juuri kyllä itsekään ilmoitellut tämän osa-alueen puutostilasta. Ei se ole ruinannut, kerjännyt tai kinunnut? Toisinsanoen ei ole ollut kauhean haluttu olo. Ja en tunne oloani muutenkaan seksipommiksi, vaan lähinnä virtahevoksi, joten eipä kyllä oma-aloitteisesti tehe mieli keikistellä alasti S:lle Siinä Mielessä aina kun mahdollista! Huh huijaa. Tämä sai tosiaan niskavillani nousemaan pystyyn. Tuli todella huonon tyttöystävän leima otsaan, enhän välitä enään tyydyttää edes kumppanini perustarpeita, perkele! Kyllä tämä naisena olo on hienoa! Jos vaikka Samppa vois hoitaa tämän loppuraskauden olotilan ja synnytyksen, että minä voisin vaikka keskittyä vain omiin seksuaalisiin tarpeisiini!?
