Pieni blogitauko

Huomenna alkaapi työt ja olen ajatellut pitää blogitaukoa viikon verran! :-)

Päätin, että nyt riitti spekulointi asian tiimoilta, sillä se ei nyt auta mitään! :-D

Rinnat on edelleen kipeet ja ruokahaluttomuus on vaivannut sen sunnuntaisen oksentamisen ja pahoinvoinnin jälkeen?! Välillä on jotain tuntemuksia alavatsalla mutta se on taas niitä mene ja tiedä juttuja. Kovaa alavatsakivistelyä ei ole toistumiseen tapahtunut, mikä mua vaivas joku aika sitten.

Siispä heitän tyhjän jauhamisen hetkeksi ja palaan asiaan kuvan kera viikon päästä viikonloppuna!

Yk 5 Kp 20/28

Eilen illasta ja tänä aamusta rinnat on kipeytyneet, etenkin sivuilta. Muutama päivä sitten ei tuntunut miltään vaikka miten pyöritteli! Hmm. Ehkä mulla sittenkin on nyt suuret odotukset kiertoa kohtaan. Mulla on kuitenkin ylhäällä muistivihossa ne toissakiertoiset oireet ja kp:t. Silloin mulla kipeyty rinnat vasta kp 28! Ja muutenkin sain haamuplussan vasta kp 33/28 ?! En tiedä sit menikö se ovulaatio jotenkin mönkään silloin, että se tapahtui todella myöhässä ja koko raskaus oli ihan doooomed. Mene ja tiedä. Musta vaan tuntuu nyt että tää on erilaista.

Mutta tosiasiahan on, että liian myöhäinen ovulaatio (kp 20->) ei myöskään tuota oikein hedelmää. (Tarkoitan 28 päivää pitkässä kierrossa!!) Sillä kohdunlimakalvo ei ole parhaimmillaan, vaan alkaa jo ohenemaan, ja tällöin olosuhteet raskaudelle on huonot. Mun teoria sille keskenmenolle on tää... Ehkä mun kierto oli vielä sekaisin kun pillereiden lopettamisesta oli vaan muutama kuukausi? Söin kuitenkin sellasia pilsuja jotka esti koko ovulaation tapahtumisen (eikä ovista ollut tapahtunut puoleen vuoteen niiden ansiosta). 

Tänään ois teoriassa siis DPO 8 (Kaikki mun omat mietinnät kehon toiminnasta siis viittaisi siihen) ;-)

Aloin eilen miettimään sitä kiinnittymisvuotoa, tuleekohan sitä joka kerta? Onko epänormaalia jos ei tule?? Tähän  mennessä ei mitään punertavaa limaa ole kyllä tullut, vaikka näinä päivinähän sitä vasta pitäisikin ilmestyä. 

Tää spekulointi on taas tätä luokkaa. Toisaalta ärsyttävää - toisaalta jännittävää. :-)

Yk 5 Kp 19/28 ja lomasuunnitelmia

Eilinen pahoinvointi jäi yhteen kertaan?! Mutta vellova olo kesti iltaan saakka. Kaipa se sit oli jonki sortin oksennustauti? Tänä aamuna on ollu suht normi olo jo... 

Mulla on ilmeisesti näillä näkymin tää viikko vielä lomailua. Mieluummin oisin kuitenkin ollut töissä, sillä tämä todella tuntuu mun kukkarossa. Työnantaja oli tehny kunnon mokan unohtaessaan että oisin voinut tällä viikolla aloittaa. Olin pikkasen vihanen asiasta. 

Me ollaan S:n kanssa suunniteltu jos lähdettäs elokuun lopulla käymään viikon reissulla jossain etelässä, esim. Kanarialla. Ihan vaan että saatais olla kaksin ja nauttia elämästä! Käytiin viime jouluna parin viikon reissu Malesiassa, oli huippua. On se ihan eri lähteä jonnekkin muualle kotiympyröistä nautiskeleen elämästä. :-) Ollaan tosin varattu alkusyksylle hotelliviikonloppu etelä-Suomestakin kun yhtenä vkonloppuna on eräs tapahtuma. Saa nyt nähdä sit ehditäänkö sinne S:n töiden vuoksi.

Jos teillä on jotain hyviä matkailuvinkkejä niin heittäkääpäs ilmoille!

Vaatimuksina seuraavaa:

- Budjetti matkoille+hotelleille alle 500e per nenä

- Kohde sijaitsee Euroopassa (Paitsi ei haluta Turkkiin, niin nähty!)

- Kohteessa EI OLE basaarikauppiaita, tai ainakin niitä on vähän! (Huonoja kokemuksia, eritoten Turkista!)

-  Ei tarvitse olla mikään hirmu turistirysä jossa on paljon nähtävyyksiä, loman tarkoituksena lähinnä löhöily, yhdessäolo & hyvä ruoka !

- Rantakohde jossa lämpötila siedettävä (alle +30)

Yk 5 Kp 18/28

Heräsin aamulla huonoon oloon. Tuntuu että oksu lentää kohta.. Ihan ku ois krapula (eikä se todellakaan ole sitä). Eikä näin varhain tää voi olla mitään raskauteen rinnastettavaakaan. Alkiohan alkais vasta kiinnittymään näillä päivillä. Ehkä oon tulossa oksutautiin? :S Yäääääähhh.

EDIT. Just lens sitten eka laatta. Makaan reporankana sängyn pohjalla, hetkeks ainaki helppas olo! Mistä ihmeestä oon onnistunut saamaan oksutaudin. :-(( Piti tänään lähtee kotipaikkakunnalle, pitänee siirtää lähtöä myöhemmäksi. Samppa lupas onneks viedä.

Yk 5 Kp 17/28

Mua on vaivannut aamusta alkaen ensin mieto, nyt melko voimakas alavatsakipuilu! Just samanlaista oli sillon pari kk sitten kun raskauduin. Se tuntuu ihan kuin menkkajomotukselta, pahalta sellaiselta. Teoriassa oviksesta vois olla nyt 5 päivää, joten hmm..... Alan kyllä kääntymään kohta sille kannalle että onnistuttiin hyödyntämään ovis! :-P Limat ovat kyllä viime päivinä radikaalisti muuttuneet, siis kuivat on paikat! 

Kattelin youtubesta hauskaa dokkaria mikä on kuudessa osassa : The great sperm race. Käykääs katteleen jos kiinnostaa aihe hedelmöittyminen. :-)

Yk 5 Kp 16/28

Nyt kun oletan, että ovulaatio on mennyt niin palataan iki-ihaniin oireisiin! :-D No ei niitä paljoa ole. Ainoastaan alavatsan vihlaisut, tällä kertaa se ei ole toispuoleista, vaan juurikin kohdun kohdalta ikäviä vihlaisuja. Enkä jälleen kerran usko että ne ovat kuvitelmaa, sillä havahdun usein niihin silleen "auts, mikä toi oli".. Ja näitä on ollut pari-kolme päivää. Rinnat eivät ole ollenkaan kipeät, vaikka miten pyörittelisi! Mut mikä sit on normaalia ja mikä ei? Äitini sanoi aiemmin mulle että hänen raskausaikoinaan hänellä ei ollut mitään tuntemuksia, ja että se olisi normaalia?!! Kuulemma raskausaikana ei kuulu olla sen kummempia tuntemuksia. Myös kaikennäköinen turvotus yms on epänormaalia. Äitini on siis todella hoikka jne ollut aina meitä lapsia odottaessa. Itse olen häntä vähän pyylevämpi. 

Mutta se siitä. Juhannus tuli eikä mulla ole mitään suunnitelmia. Toisten töiden pitäisi alkaa ensi viikolla ja sitten elämä on jälleen pelkkää työtä. (Ja valopilkkuna saan jännätä heinäkuun alkuun miten mun käy tän tärkeämmän asian suhteen...;-)   )

Mielenkiintoinen dokumentti sarja Yle areenassa!

Hartain toive: Lapsi -dokumentti sarja areenassa!


Aihe koskettaa, ja vielä enemmän riipaisee sana "lapsettomuus". Tai elämä ilman biologista lasta. Mutta dokumentti sarjan eka osa oli jo niin jännä että mielenkiinnolla odotan seuraavia viittä osaa! :-)

Yk 5 kp 15/28

Ja niin on puoliväliin tultu, ja oviksen ois TEORIASSA pitänyt olla toissa päivänä, eilen tai tänään! Saatiin vaan hienosti eilettäin riita aikaseks, lähinnä kummankin väsymystilasta johtuen, eikä olla muutamaan päivään heiluteltu peittoja! ARGH. Toivotaan nyt että ovat sitkeitä kavereita ja ovat pysyneet sen 3 päivää elossa siellä munanjohtimessa! :-D Ärsytti kyllä eilen ihan hulluna että toinen ei jaksanut tän asian eteen tehdä mitään...... Kumma homma että just ovulaation tienoilla ei sit huvitakkaan?!?

No ihan sama, voin nyt sit mököttää rauhassa. Ei nyt ehkä odotukset oo äärimmäisen korkealla. :-/

Synnärilläkin olin vimppaa päivää, loppu seki "piina" siellä vauvojen tuoksussa.

Ovista mä metsästän...

Kyllä ottaa päähän kun haluttais tikutella ovista, enkä nyt ole hankkinut niitä testejä. Tosin se vois vaan kiusata itseä enemmän. Joka tapauksessa oviksen pitäis tapahtua tässä kierrossa juuri siltä puolen (vasen) milloin toissa kuukautenakin. Jos se nyt vuorotellen tapahtuu. Oikeanpuoleista munasarjaahan ei saatu näkyviin ultrassa silloin... Joka tapauksessa nyt on vähän stressi siitä, että saadaan hyödynnettyä se. Meillä menee vähän työt ristiin ja se tuntuu sitten usein ärsyttävän Samppaa, koska se on väsyny jne.. Joten pitäis saada sellanen "rento" tunnelma" aina aikaseksi ja ettei sitä painosta mihinkään kiireessä. :-D

Mulla pyörähtää viimeinen työharjoitteluviikko käyntiin! Tän viikon jälkeen vaihdan siis maisemia, lähden kotipaikkakunnalle töihin. Sijaitsee noin 100km päässä nykyisestä sijainnistasi, ollaan siis Sampan kanssa "erossa" muutenkin melko paljon kesästä. :-( Ihan paskaa. Mut minkäs teet. Eli ONNEKSI meillä on nyt mahdollista hyödyntää se ovis tällä viikolla!!!

Sitten vaan jännäillään.

Yk5 Kp 9 / 28

Kp 9 menossa ja ovis lähestyy, jeee!! Ollaan oltu sovussa ja heiluteltu välillä peittoja. On niin hyvä fiilis! Toi synnärillä oleminenki vaan nostattaa tätä hyvää fiilistä, toivottavasti siitä on hyötyä tässä kierrossa! Ei ole tietoakaan mistään stressistä tai negatiivisista ajatuksista, nyt siis luotetaan henkisiin voimavaroihin. ;-)

Viikko lopulla ja oli ihan huippu iltavuoro, tulee oikeesti ikävä tota paikkaa. Olen saanut niin huippua palautettakin tällä viikolla että meinasin ihan herkistyä tänään. 

Nyt aletaan rakkaan kanssa köllöttelemään ja haetaan ehkä jotain roskaruokaa! Ihanaa viikonloppua teille sinne ruudun toiselle puolen! <3

Wannabe kätilö

Oon sopeutunut niin hyvin tonne synnärille että alkaa tuntumaan haikealta irtaantua sieltä! Kohta vauvat vaihtuu vanhuksiin. :-( Mun on pitänyt olla tosi oma-aloitteinen tuolla ja oon oppinut niin käsittämättömän paljon vastasyntyneen ja synnyttäneen äidin hoidosta. Puhumattakaan kaikesta kirjaamisesta, raportoinnista, kokeista yms.! Joka päivä mut kyllä valtaa myös se epätoivon olo, että onko musta tähän duuniin. Tuntuu että kaikkea pitäs osata ja iskee ahdistus. Sitten se kuitenkin laantuu kun onnistuu työssä ja oivaltaa uusia asioita. 

Tällä viikolla mun harteille on langetettu jo melkoisesti vastuuta. Oon ollut tällä viikolla hoitamassa äitejä, vauvoja sekä gynen potilaita. Mun on pitänyt ottaa omia potilashuoneita ja hoitaa ne vuoron ajan, kirjata KAIKKI niistä ja raportoida vuoron päätteeksi. Toki joku on pitänyt mua silmällä mutta suurimmaksi osaksi olen itsenäisesti hoidellut menemään. Tänään tuli sitten vastaan se kauan pelkäämäni imetysohjaus. Ensisynnyttäjä äiti joka tänä aamuna siis synnytti, mun oli sit alettava ohjaamaan imettämistä äidille ja vauvalle. Tunsin suuuuuren palan kurkussa, mutta nielaisin sen. Ja niinhän siitäkin selvittiin. Päätin että en kyllä hae ohjaajaani siihen, mulla on tietotaito ja tästä on selvittävä. :-D Alkoihan se imetys sitten sujumaan, tunsin SUURTA ylpeyttä. Onneksi vanhemmat eivät tajunneet kysyä onko mulla itsellä lapsia. Onneksi osaan esittää itsevarmaa, enkä koskaan vastaa "En tiedä." Aivan mahtava fiilis oli kotiin lähtiessä!! O:-)

Oon niin varma että haluan tulevaisuudessa kätilöksi!

Puoliväliä kohti

Huh huijaa, onneks ne menkat on nyt takanapäin. Se on vaan hirveintä aikaa kuukaudesta. Mulla ainakin menee kaikki asiat päin * silloin. Kroppa on sekaisin ja mielialat huitelee miten sattuu! Nyt mukavilla mielin kohti kierron keskivaihetta. :-)

Mun piti tän viikon aikana siirtyä gynen päähän hoitamaan, mutta olenkin saanut olla hoitelemassa vauvoja vielä tän alkuviikon. Voi kuinka se nostattaa tätä vauvakuumetta, ja olen oppinut niin paljon! Näin viime yönä taas jotain synnytysuniakin, mutta tällä kertaa siinä unessa oli jotenkin se KIPU läsnä mitä aiemmin ei ole ollut. :-D Eli olen ilmeisesti alkanut jo "pelkäämään" sitä kivun määrää...

Mulla nyt ei ole mitään ihmeempiä tässä mitä ois mielessä kun fiilis on oikeastaan kaikinpuolin hyvä. Pitää nyt yrittää mennä hissun kissun eikä riidellä ton miekkosenkaan kanssa, ainakaan ennen ovulaatiota! Hehe.. 

Palaillaan!

Puolivälin ajatuksia synnäriharkasta

Heipat muuten uusille lukijoillekkin, jotka ei ole uskaltaneet kommentoida vielä. :-)

Mun harjoitteluni on saapunut puoliväliin, ja ensi viikosta vaihdan äiti & vauva päästä gynen päähän hoitamaan potilaita. Toisaalta surkuttaa ja toisaalta oon helpottunut. Kiinnyin jotenkin "liikaa" niiden vauvojen hoitamiseen... Niihin vaan liittyy liikaa tunteita ja sitten tulee välillä tosi surullinen olo omasta tyhjästä sylistä kotona. Ohjasin ekan vauvan kylvetyksenkin tässä eräälle nuorelle parilla, joille lapsi oli ensimmäinen. Tuntui hassulta olla vauvan hoidon "ammattilainen", sillä eihän mulla ole edes omia lapsia saatikka juuri kokemusta vauvojen hoidosta. 1-3 vuotiaita kylläkin olen hoitanut melkein vuoden ajan päiväkodissa työskennellessäni. Mutta vaavit nyt on asia erikseen, kun ne ressukat on niin pieniä eivätkä juuri osaa ilmaista mitä milloinkin haluavat. 

En myöskään päässyt useampiin synnytyksiin, enkä kyllä kauheasti halunnut tunkeakkaan sinne synnytyssaliin. Ehkä parempi että jäi nyt näkemättä tällä kertaa, näin niin onnistuneet kaksi synnytystä, että en halua pilata sitä mielikuvaa hyvästä synnytyksestä! :-D Vielä ei ainakaan ole mitään traumoja kehkeytynyt vaikka varmasti se tulee olemaan kivuliasta, eikä se epparin leikkauskaan kovin herkulta näyttänyt. Mutta ehkä parempi etten kuvaile sen yksityiskohtaisemmin!

Gynen päässä on lähinnä potilaita jotka tulevat johonkin gynen leikkaukseen valmistautumaan ja toipumaan osastolle sen jälkiin. Myös keskenmenon saaneet ja keskenmenoa varten osastolle tulevat toipuvat gynen päässä. Onneksi näitä keskeyttäviä potilaita ei kuitenkaan tule kuin noin yksi per viikko... Mutta tuntuu hurjalta kuinka paljon niitä silti loppujen lopuksi Suomessakin on, kuin tutkii tilastoja! Suurin osa on nuoria tyttöjä / naisia. Osastolla on nähty jo 13-vuotiaita aborttiin tulleita. :-S En voi silti käsittää kuinka huonosti omanikäiseni tytöt huolehtivat ehkäisystä, vai johtuuko se jostain seksivalitustuksen puutteesta?! Kotikasvatuksesta?! En tiedä, mutta itse olen ainakin ottanut asian aina varman päälle. Ja yksi kumma juttu, että ne "epäsosiaaliset" tapaukset tuntuvat sikiävän helpoiten. En tarkoita pahalla tätä, mutta näitä sosiaalitapauksia vaan riittää, ne raskautuu kerta toisensa jälkeen. Ja silloin yhteiskunta ei ole muutakuin ongelmissa... Jotenkin heitä on myös vaikea hoitaa ja lähestyä. Itse koen sen ainakin niin, sillä harva osaa edes hoitaa vauvaa kunnolla. He hermostuvat herkästi yms. Vauvalle kun ei voi vaan sanoa että "TURPA KIIII!"

Anyway. Oma käsitykseni synnytyksestä ja sen kulusta on muuttunut! Myös ajatus siitä, että mies olisi synnytyksessä korvaamaton, on muuttunut. Itse asiassa naiset tukeutuvat synnytyksessä enemmän avustavaan kätilöön (yleensä synnytyksessä on 2 kätilöä, toinen siellä haarovälissä auttamassa ja toinen tsemppaamassa vierellä) ja kuuntelevat hänen "käskyjään" oikein hengittämisestä ja lujasti ponnistamisesta. En sitten tiedä onko osa miehistä tsemppaavaa lajia, mutta useimmat kuulemma seisovat / istuvat vieressä kalman kalpeina hikikarpalot otsallaan. Eli toisin sanoen pelko lamauttaa ne täysin, eikä ne vaan osaa tehdä tai sanoa mitään hoo hetkellä! :-D Nää synnytykset mitä seurasin, niin naiset eivät edes vilkaisseet mieheen ponnistusvaiheessa, vaan pitivät kätilö käsistä ja hakivat selkeästi tukea heistä. 

Toki silti avautumisvaiheessa ja synnnytyksen jälkeen miehellä oli taas se oma rooli, ja tärkeä olikin. Ehkä se vaan menee niin. Silti voin kuvitella että Samppa olis aivan yhtä avuton. Kaiken lisäksi se pelkää kaikkea mikä liittyy vereen, eritteisiin tai kipuun. Eikä se osaa sanoa varmaksi pyörtyiskö se synnytyksessä, joten siihen ei ainakaan voi laskea luottamustaan tuen suhteen! Vaikka mun synnytysfantasiassa mies oliskin siinä vieressä urheana pidellen kädesä kiinni ja rohkaisten ponnistamaan! :-D Ehehehhh.. Tosin joskus aiemmin se kysyi pöyristyneenä multa että: "Ei kai mun oikeasti pidä tulla synnytykseen mukaan?!?!?!?!?!" Voitte kuvitella mun reaktion! O_o Sen jälkeen sitä ei olekaan kyseenalaistettu.

 Kohdalleni ei kuitenkaan sattunut vihaisia synnyttäjiä, siis sellaisia jotka karjuisivat ja huutaisivat törkeyksiä synnytyksen aikana. Se on ilmeisesti normaalia..? Mutta on sellaiset huudot kantautuneen osaston puolellekin salista. :-D Kuten "Voi **** pistäkää se vauvan tukka letille ja vetäkää ulos sieltä p.**!" -tyyliin. Tuo nyt oli sieltä lievimmästä päästä. Jokatapauksessa pienimuotoinen agressio taitaakin kuulua synntykseen. Eikai sitä muuten kukaan saisi pungerrettua ulos! Mutta toivon että en itsekään sortuisi heittelemään kovin paljon latteuksia salissa ollessa, tulevaisuudessa... Vaikka eipä tuota voi tietää. Jos sitä kohdistais kiukkunsa mieheen siinä vaiheessa! :-D

Kuvat google hausta.

Lohturuoka from Heaaaaven! O:-)

Siis tätä ei vaan voita mikään. Frödingenin kunnon Kladkaka! Tänään oli sellanen päivä että sitä kaivattiin, joten ei muutako mutakakkua lautaselle ja jädeä päälle! Parasta. Omnom.

kuva: google



Pitihän se arvata

Noniin, pyörähtää yrityskierto 5 käyntiin kun selvitään näistä monsuunimenkoista....

weheartit.com

Yk 4 Kp 31/28

Hmm. Vieläkin odotellaan. Menkkajomotus alavatsalla aaltoilee, tällä hetkellä ei tuntemuksia. Rinnat kipeinä. Ihmettelen tuota testiä ja pyörittelen, että Voisiko se olla viiva?? Otin kännykällä kuvia mutta huonon kuvanlaadun vuoksi viiva näkyy niin haaleana siinä että en kehtaa ladata edes tänne. Silmällä sen kyllä huomaa.

Joka tapauksessa en mene vielä siitä takuuseen. Lueskelin eilettäin että keskenmenon jälkeen menkkoja saattaa joutua odottelemaan 4-6 viikkoa! Mutta se mun keskenmeno nyt tuli melko varhain ja massiivi vuotoa kesti sen 2-4pvää. Eli aivan ku tavalliset menkat, mutta kivuliaammat ja reippaasti runsaammat. Että en usko sen ihan hirmuisesti horjuttaneen mun hormonitasapainoa.

kuva: weheartit.com

Yk 4 Kp 30/28

Tän aamuinen first signal testi siis nega. Ensin katsoin kun se "punainen" juttu alkoi näytöllä nousemaan ett kappas, ensimmäinen viiva alkaa piirtyä. Mutta sitten se jotenkin haaleni kokonaan kun testi nousi. :-( 

Tää on kyllä oikeeta piinaamista! Nyt sitä vaan pohtii että miks nää oireet on ihan ku viimeksi raskaana ollessa ja miks eilen pyyhin sitä verta? Siitä verestäkään ei voinut erehtyä kun muutamaan otteeseen sitä pyyhkäisin siitä "suulta". :-D Oon nyt ihan maailmanmestari spekuloimaan. En silti käsitä että jos se eilinen ois ollu kiinnittymisvuotoa, niin miten siinä ois kestäny niin kauan että alkio ois päässyt kohtuun. Koska harrasteltiin alkupuolella tyyliin kp 9, ja sitten tuli Taaaaauko. 

Tosin ei mulla semmosta stressiä ole tällä kertaa kun viimeks tän asian suhteen. Jotenkin nyt olen jo valmiiks skeptinen ja pessimisti, että vituiks kaikki kuitenkin menee. Mikä on vähän surullistakin. Mutta pessimisti ei pety, ainakaan niin pahasti! Ehkä se on jokin itsesuojeluvaisto nyt. Yritän olla innostamatta itseäni, vaikka kutkuttavaa onkin että se mahdollisuus ehkä piilee vielä jossain..

Tissit ovat kuitenkin kipeät edelleen (tätä mulla ei oo ikinä ollut menkkojen aikaan..)! Ja viimeksi kun sain keskenmenon ja aloin vuotamaan, niin jo seuraavana päivänä tissit olivat ihan normaalit, siis eivät olleet enään kipeät. Todella oudolta tuntui silloin.. :-/

Mutta katsellaan nyt ja pitää testata vaikka parin päivän päästä uudestaan. Laatikossa ei onneksi ole testejä niin en voi kiusata itseäni.


EDIT. Testiin ilmestyi hailakka viiva hetkeä myöhemmin kun tarkastin. OMG. Saapa nähdä. Kyllä Samppakin oli siinä jotain näkevinään. :-D Jänskäääää!

Yk 4 Kp 29/28 ja ällövaroitus

Tää on sarjassamme taas NIIN kummallista. Huokaisin jo iltapäivästä helpotuksesta kun vessakäynnin yhteydessä pyyhin rusehtavaa verta vähän paperiin. Olin töissä, joten pistin tampoonin ja nyt illalla kotiin tullessa aloin tarkistamaan tilanteen.... tampooni TÄYSIN puhdas. Siis TÄH?!

Ei oo todellista. Mun menkat ei ikinä oo alkanu tälleen, että vähän tippasis ja sitten heittää kokonaan. Yleensä jos hanat aukeaa niin muutamassa tunnissa ne kans on auki.

Alavatsa on jomotellut mutta ei pahasti. Tissit todella kipeinä. Ostin kaupassa käynnin yhteydessä apteekista raskaustestin, ajattelin että jos huomenaamulla huvikseen testais. You never know.

Töissä oli tänään ihanaa. Sain hoidella vauvoja ja sain ihan parasta palautettakin eräältä potilaalta! Voi että oli hyvä fiilis kotiin lähtiessä. :-)

Odotellaan...

...niitä menkkoja alkavaksi. En kestä, tulispa ne jo että uus kierto pyörähtäs käyntiin! Sekoittikohan km jotenkin tätä kiertoa?! Jossain kyllä sanotaan että km:n jälkeen tulis jopa helpommin raskaaksi, vaikka en todellakaan pidä toiveita korkealla tän kierron suhteen. Harrasteltiin melko vähän tässä kierrossa, lähinnä just alku ja loppu päässä.. Joten epätodennäköisyys vaan kasvaa. Ei siis olla ehkäisty vaikka puhetta olikin tauosta ym. Tää Sampan ihme mielenmuuttuminen taas sekoitti suunnitelmia! Vaikkakin mulle kelpaa. :-D

Mun elämä tuntuu olevan vähän pyörremyskyä, tosin tällä hetkellä tuntuu, että olen päässyt sinne myrskyn keskelle missä pitäisi olla täysin tyyntä. Jospa tää elämä taas muuttuis vähän iloisemmaksi kun ollaan saatu parisuhdeasiat kondikseen ja ymmärretään taas vaihteeksi enemmän toisiamme. Keskustelin juuri viikonloppuna mummoni kanssa joka sanoi, että heillä tulee papan kanssa pian 56 vuotta yhteiseloa täyteen. Mutta sanoi että ei se ole aina ruusuilla tanssimista, ja pitää hyväksyä myös toisen huonot puolet. Ja ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen, jokaisessa suhteessa tulee samat esteet ennemmin tai myöhemmin. Hienoja viisauksia, koska mielestäni paikkaansapitäviä asioita.

Kirkkohäitä meille ei kuitenkaan ole tiedossa, tuskin koskaan. Me molemmat olemme eronneet kirkosta jo useampi vuosi sitten, sillä aatteet ei ihan mene yks yhteen. Jotenkin se naimisiinmeno tuntuu muutenkin tosi kaukaiselta, en ole koskaan halunnut mitään isoja perinteisiä kirkkohäitä muutenkaan. Mutta ehkä se on ajankohtaisempaa sitten jos on lapsia, yhteistä omaisuutta yms. Toki olen valmis sitoutumaan, ollaanhan me jo kihloissakin. Jotkut sanoo että se naimisiinmeno -kuume tulee sitten lasten jälkeen. :-D Tiedä sitten...

kuva: weheartit.com

Olen kai onnistunut oikeasti tartuttamaan Samppaankin tätä vauvakuumetta. Viikonloppuna häissä oli paljon pieniä lapsia ja raskaana olevia naisia. Hän sitten vinkkasikin useampaan otteeseen että "Kato nyt tuolla on vauvvamasu ja kato kato.. tuolla ihan pieni vauva, minkä ikänen toi vois olla??" Hihihi. Oon kyllä oppinut pienen opetuksen miehistä viimeisen vuoden aikana. Ne on ensinnäkin todella hitaastilämpeneviä sellaisille asioille mitkä vaikuttavat koko loppu elämään. Ja toiseksi, niille on annettava vähintään puoli vuotta sulatteluaikaa. Eli kantsii varmaan aloittaa aloissa söhimään tikulla muurahaispesää, jos aikoo joskus saada jotain mitä haluaa. :-D 

Nyt alan valmistautumaan iltavuoroon.. Tää viikko on vielä synnärin päässä ja sit 2 vkoa gynen puolella. 

Häähumua

Taisi kierto venyä nyt sitten vaihteeksi pidemmäksi ku 28 pvää. Alavatsaa on kyllä vähän jomotellu ja tissit kipeinä edelleen, mutta menkat luuraa jossain.

Oltiin S:n kanssa häissä viikonloppuna ja oli kyllä niin ihana irtiotto tästä arjesta. Häät ei olleet edes samalla paikkakunnalla, joten yövyttiin sitten siellä häiden läheisyydessä majapaikassa! Aivan ihanaa. Join vähän viiniä ja Samppakin oli tosi sivistyneesti, sit kömmittiin suht aikasin puolen yön aikoihin nukkumaan ja kuherteleen. ;-)

kuvat: weheartit.com

Aamulla oli vielä aamiainen juhlapaikalla ja ystävien hyvästelyt.. Sit kotia kohti. Oli kyllä niin huippu viikonloppu vaikka oon ihan super väsynyt. Huomenna onneksi vasta iltavuoroon meno niin saa tässä vielä levähdellä.

Meillä menee S:n kanssa ilmeisesti paremmin kuin toviin taas. Odottelen kyllä seuraavaa kiertoa jostain syystä...

Synnytysjuttuja!

Takana on toinen ihmeellinen  päivä synnytyssalissa! Olin niin onnessani kun sain synnyttäjältä luvan tulla seuraamaan hänen ensisynnytystään.Hän oli ikäiseni parikymppinen tyttö, joten olin odottanut ettei hän pian halua ylimääräisiä silmäpareja saliin. Ihanaa että hän ei välittänyt läsnäolostani, ja sain jopa olla vierellä pitelemässä jalkaa ja tsemppaamassa ponnistusvaiheessa! :-) Tietysti hääräsin myös avustamassa kätilöä: letkutin infuusionesteitä, vedin lääkkeitä ruiskuihin, asettelin tarvittavia tavaroita esille..jne. 

Nämä synnytykset mitä oon nähnyt ovat olleet täysin erilaisia. Tämän päiväisestä synnytyksestä jäi kyllä hyvä maku suuhun. :-) Tää vauvakuume ei vaan ota laantuakseen, lähinnä kasvaa kasvamistaan (jos se enään on mahdollista?).. 

Joka tapauksessa synnytys oli käynnistetty eilettäin ja yöllä olivat alkaneet supistelut. Aamuvuoroon tullessa tyttö siirrettiin jo saliin ja avautumisvaihetta kesti puoli kahteen saakka. Avautuminen tapahtui tasaisesti ja kätilöt päättivätkin 7cm kohdalla kutsua anestesialääkärin antamaan minispinaali puudutteen äidille. (Yleensä minispinaalia ei anneta ensisynnyttjäille, sillä sen vaikutusaika on n. 2h eikä aina tiedetä kuinka kauan ensisynnyttäjillä kestää päästä täyteen 10cm.) Tällä kertaa kuitenkin avautuminen oli tapahtunut niin tasaisesti että uskallettiin ottaa riski, ja se kannatti! Oli ihan huippua kun kätilö totesi tunti minispinaalin jälkiin että saisi alkaa ponnistelemaan! Se oli niin jännittävää.

Itselleni kyllä iski hiukan epätoivo että syntyyköhän se vauva oikeasti sieltä, mutta kyllä vain, sieltä se putkahti noin reilun tunnin KOVAN ponnistamisen tuloksena! Tosin jouduttiin tekemään episiotomia eli välilihan leikkaus (oli muuten todella karun näköistä kun saksilla leikattiin siitä vaan...yhhh) mutta äiti ei tainnut tuntea mitään siinä vaiheessa kun koko hoito sattui muutenkin niin vietävästi alapäässä. Se oli kuitenkin hetkessä ohi ja syntyi tosi virkeä, kova ääninen neljän kilon poikavauva! Voi sitä hetkeä. On sitä vaan niin etuoikeutettu että on saanut nähdä ja olla läsnä toisten onnessa. Tuli vain hieman kateus, että kun minäkin haluan. Mutta ehkä se aika vielä koittaa..

Mulla on muuten tissit kipeinä?! Siis menkkojen pitäisi alkaa parin päivän sisällä, mutta ei ole yleensä tissit kipeytyneet menkkojen aikoihin. Ainoastaan viimeksi kun olin raskaana. Mutta tiedä sitten.. :-)