Rv 16+4 Ensimmäinen lääkärineuvola

Noniin, pitää nyt vielä päivittää siitä lääkärineuvolasta. Pitää kehua kyllä oikein mukavaa lääkärinaista joka siellä oli! :-) Tervehti, jutteli mukavia, kyseli vointia ja oli ennenkaikkea helläkätinen! Ihana lääkäri!

Kaikki oli onneksi hyvin. Kohdunsuu oli kiinteä ja tietysti kiinni, verenpaineet ok, paino oli nyt noussut lähtöpainoon mitä olin ekalla neuvolakäynnillä (KIITOS SUSHIN JA SOIJAKASTIKKEEN KERÄÄMÄN NESTEEN!). Vauvan sydänäänet kuuluivat neuvolan dopplerista vahvempina kuin koskaan ja saikin kehuja lääkäriltä. :-D Syke huiteli 155-162 kieppeillä. Voi kun olin pakahtua rakkaudesta siinä sitä kuunnellessa!!<3 Kaikkea sitä joutuukin vauvan eteen kärsimään, mutta tiedän että se on sen arvoista ja enemmän.

Nyt tuleekin mukavahko tauko tässä neuvolassa ravaamiseen. Neljän viikon päässä häämöttää ensin rakenne UÄ ja sitten vasta uusi neuvolakäynti. Onneksi silloin työharjoittelu on jo takana päin, kunpa selviäisin sinne ehjin nahoin ja stressaamatta päätäni irti. Neukkutäti kyllä sanoi, että olla yhteyksissä häneen jos on tarvetta sairaslomalle tms. 

Mua vaan suorastaan masentaa toi alkava harjoittelu. Tällä hetkellä on just sellainen olo että en selviä. Aamu seitsemän vuorot, perushoito, jalkeilla olo 8h, vittumaiset hoitajat, pitäis jaksaa olla tyrkkynä opettelemassa kaikkea, koulutehtävät, uusintatentit, harjoittelun tehtävät, tavoitteet.... Siis HUOH. Tiedän että pitää edetä päivä kerrallaan, mutta en voi olla ajattelematta tätä tulevaa työn määrää.

Onneksi tänä iltana on maajussille morsian! :-DD

Rv 16+4

Tämä näkemieni unien määrä on valtava, siis vauvaunien. Viime yönä oltiin Sampan kanssa rakenneultrassa, ja yritin malttamattomana kysellä sukupuolta kätilöltä. Olin todella varma että siellä on tyttö ja ultrausnäytölle piirtyneessä kuvassakin se oli muka selkeä tyttö, vaan kätilöpäs sanoikin sen olevan poika. :-D Sitten mietin että jeee, nyt voin tilata H&M:ltä niitä ihania poikien vaatteita! :-D

Voi luoja, tämä rakenneultra on kyllä niin alituiseen mielessä. Eilen selailin H&M:n sivuja haikeana ja mietien, että voi kun tietäisi jo kumpia vaatteita voisi tilata. Haluan tosiaankin pikkuisesta jo jotain tietoa ja käsitystä. Olisi silkkaa kidutusta minulle odotella vastausta synnytykseen, vaikka oma hohtonsa siinäkin on. :-) Olen niin malttamaton, riittää että joudun odottelemaan pikkuista syliini yli joulun! :-D

"Pelkään" kuitenkin, että tulevassa ultrassa kätilö ei halua kertoa sukupuolta tai sitten se ei oikeasti vaan näy siinä. Eikä me aiota näillä näkymin mennä mihinkään oma kustanteisiin ultriin enään, tällä paikkakunnalla kun rakenneultra on toinen ja viimeinen julkisen tarjoama UÄ. :-(

No mutta, nyt alan valmistautumaan siihen lääkärineuvolaan.

Avautumisia

Olen ollut viime päivinä todella herkkä emotionaalisesti. Nyt on tapahtunut se kuuluisa itkuraivari, mikä kesti puoli päivää ja mistä eilettäin sain toipua kokonaisen päivän. Meinaan sitä hedaria ja silmien turvotusta ei meinannut saada millään lähtemään. Tosin se itkuraivari sai aikansa mun ja Lauran riidasta. Meidän piti lähteä L:n ja äidin kanssa kaupunkiin viettämään mukavaa päivää, kunnes L sai älyttömät kilarit mulle ja lähdin kotiin, ja kotoa mun kämpille. Onneksi L lähtee ens viikolla takaisin Aasiaan, eikä mulla ole sille enään mitään sanottavaa. Poistin sen jopa mun facebookista, olen saanut tarpeekseni. 

Olin surullinen ensinnäkin riidasta ja toisekseen siitä, että se "häätää" mut aina porukoiden luota pois. Sitten mua alko itkettämään se, että en saanut viettää vkonloppua mun koiran kanssa, koska se asuu porukoiden luona maalla. Tiedän, pienet asiat tuona päivänä saivat aivan uudet mittasuhteet, mutta olen kyllä tähän mennessä jo yrittänyt suhteuttaa sitä päivää. Laurasta en silti ole päässyt mihinkään muuhun tunnetilaan kun vihaan. Vaikka olen aina ajatellut, että katkeruus on pahasta, en voi silti olla katkeroitumatta Lauran suhteen... Tällä hetkellä olen todella katkeroitunut meidän sisarussuhteesta. Mulla ei ole kuitenkaan just nyt voimia tällaiseen, joten Laura ja tämä sotku hänen osaltansa jää leijumaan hamaan tulevaisuuteen. Ehkä se tajuaa joku kaunis päivä, mitä se on saanut aikaan, mutta en voi taata onko mulla silloin halua ja aikaa korjata enään näitä sen aikaansaannoksia.

Tulin perjantaina kotiin ja ollaan vietetty viikonloppua Sampan kanssa. Ei tämäkään viikonloppu silti ilman kärhämiä meidän osalta ole sujunut. Perjantaina se kyllä oli kovin ymmärtäväinen kun itkin ja vuodatin kyyneleitä, mutta tuntui että seuraavana päivänä se ihminen oli taas jossain.... muualla. Tai oikeastaan mua ärsyttää kuinka huomionkipeä siitä on tullut. Se haluaa jatkuvasti että mun pitäis paapoa sitä, mutta se ei itse tajua paapoa mua ja mun olotilaa. Mua vituttaa ettei se käsitä tätä OLOTILAA. Tänään se sentään tiskas kun olin oksentanut, mutta ei se lohduttanut mun oloa. Oltiin vaan hiljaa. 

En tiedä onko se vaan tää raskaana olo, mikä saa kaiken tuntumaan sietämättömältä? Stressaan niin monesta asiasta ilman parisuhde- & perhesotkujakin, että välillä tuntuu et seinät kaatuu niskaan. Mulla alkaa 6 viikon työharjoittelu, mikä sisältää yhteensä 40 h koulupäiviä, mitkä mun pitää KORVATA harjoittelussa! Enkä todellakaan tiedä miten ja missä välissä harjoittelun jälkeen jaksan tuon täyden viikon korvata. Olen niin pettynyt kouluunkin, että koulupäivätkin pitää tästä syksystä lähtien korvata, eihän siinä ole mitään helvetin järkeä?!! Toisekseen stressaan miten mun pää kestää tän painonnousun ja haluaisin kontrolloida sitä ihan hirveästi. Varasin just 19.11 klo 8.00 sokerirasitukseen ajan ja oon silloin rv 23+4. Mulla on siis tässä hyvin viikkoja aikaa syödä terveellisesti ja liikkua. Eli opetella jo valmiiks nää hyvät elämäntavat, eikä järkyttyä vasta sitten sen sokerirasituksen jälkeen ja mennä paniikkiin sitten.

Tää nyt oli taas tällanen avautuminen. Vituttaa suoraan sanottuna. Haluaisin vaan että asiat on hyvin ja että voisin nauttia tästä raskausajasta. Säikähdin jopa tänään ajatusta, kun mietin et kunpa tää raskausaika menis ihan super nopeasti. :-( Eihän mulla silleen hätää ole, enkä ole kovin huonosti voinut, mutta tää pullahtaminen hirvittää. Jospa tää nyt on taas sarjassamme näitä huonoja päiviä... Ainoa asia, mikä tänään on saanut ison hymyn huulille oli dopplerin vahvat jumpseet. Sykkeet oli 145-147. :-) Mun rakkaus.<3

Rv 16+3 Pahoinvointia

Ei kahta ilman kolmatta. Nimittäin oksennusta. Jospa kolmas kerta toden sanois ja nyt mun oksentelut jäis tähän! Parempi ois, en nimittäin halua voida pahoin alkavassa työharjoittelussa. ;-(( Tänään on heikottanut jostain syystä. Aamulla heräsin taas alavatsakipuiluun, kipu muistuttaa lähinnä alavatsan "kovettumista". Eikä auta vaikka käy pissillä, unta ei pysty jatkamaan. Sitten ku nousen ylös ja alan touhuamaan niin se tunne häviää pian. Kaveri sanoi että voisiko olla jtn harjoitussupistusten tyyppistä, mutta mistäs minä sen voisin tietää. Ärsyttää vaan kun joudun nousemaan viimeistään kahdeksalta sen vuoksi, ja S. saa jatkaa rauhassa unia puolille päivin.

Toinen asia mikä alkoi vituttamaan tänä aamuna oli se, että meillä notkuu taas tiskipöytä täynnä paskasia tiskejä, ja S. on ihan helvetin hidas tiskaaja. Oikein ärsyttää katsoa kun se alkaa räpeltämään tuossa keittiössä. Niinpä tokaisin aamusella häärätessä että tiskaan itse koska se vie multa niin paljon vähemmän aikaa, mutta en vielä koska voin vähän heikosti. Samppa sitten vittuili jotain tympääntyneenä eikä oikein jaksanut kiinnostua mun voinnistani.. Meni minuutti ja juoksin vessaan oksentamaan, sen jälkeen S. alkoi mukisematta tiskaamaan. LOL.  Mua vaan huvittaa kun se ei tajua mun olotilaa, enkä jaksa siitä sille enään edes valittaa. Se on välillä niin aivoton apina että ei se raukka varmaan tajua kuinka helpolla se pääsee tässä elämässä. 

Tänään luvassa terveelliset ruokaostokset ja henkistä valmistautumista huomenna alkavaan harjoitteluun (EVVK). Huomenaamulla on myös se alkuraskauden lääkärineuvola, missä halutaan kuulemma kurkata mun alapäähän. Huoh, en jaksais nyt sellastakaan.... ;-(

Rv 16+2 Kirpparilöytöjä

Omistan tän postauksen nyt kokonaan shoppailulle, mut mikäs sen mukavampaa. Kuvia luvassa siis!;-) Eilettäin kävin Nicky&Nelly nimisessä lastenvaateliikkeessä ja hamuilin Tutan bodeja HINTAAN 14,95e?!! Mihin maailma onkaan menossa, en ostanut. :-( Prisman alekorista tosin tein muutaman löydön:

-50% joten hintaa yht. jäi jäljelle n.4-5e. Molemmat kokoa 56.

Noh, tänään sit määrätietoisesti astelin kirpparille ja siellä mua odotteli uusi vauvanvaateloossi! Tosin se oli täynnä poikien värisiä vaatteita mutta pyhpah, voisin pukea tyttöäkin vähän sinertäviin ja vihertäviin. :-)

Rakastan nuita velourhousuja, ihanan tuntuisia! Housut koossa 62, uudet NameIt:in sukkkikset koossa 62-68. Hintaa yht. 4e.

Awwws! Muumi (0,9e) ja Bamse (2,50e) bodyt olivat menettäneet vähän väriä, mutta koska ne ovat laadukkaita kankailtaan niin hamstrasin tietysti. Ne ovat myös isompaa kokoa 74 tms. Vaalean sininen elefantti body maksoi alle euron ja on kokoa 56. Mun mielestä käy niin tytskylle kun pojalle.

Vas. Ristomatti Ratian fleecemäinen puku kokoa 62 (4e) ja oik. Tutan 80% villainen välipuku koossa 74 (2,5e) Kummatkin uudenveroisia.

Polarn O. Pyret:in pitkähihainen koossa 86 muistaakseni ja hintaa oli 3e. Myöhempää käyttöaikaa ajatellen. Uudenveroinen ja hyvänlaatuisen tuntuista kangasta kyllä. :-)

Siinäpä ne ostokset. Yhteensä noi kirppislöydöt makso saman verran suunnilleen ku yks body siellä N&N:ssä!! :-D

Rv 16+1

Ote vau.fi:n sivuilta

17. raskausviikko

"Näihin aikoihin on melko tavallista tuntea kipua nivusissa. Kipu saattaa säikäyttää, sillä se voi olla voimakastakin, mutta yleensä aihetta huoleen ei ole. Syitä kipuun on monia, se voi olla lähtöisin esimerkiksi kohdun lantioon kiinnittävistä jänteistä, jotka venyvät kohdun kasvaessa. Voit tuntea jännekipua muun muassa tehdessäsi äkkinäisiä liikkeitä tai aivastaessasi. Vartalon taivuttaminen eteenpäin saattaa hellittää kipua."

Kyllä. Tunnen kipua nivusissa ja vatsallakin, mutta sitä on vaikea hahmottaa. Vatsa toimii eikä se siitä johdu, vaan luulen että jänteet venyvät. :-S Kävin lenkillä taas eilettäin ja sen jälkeen tuntui että se vain yllytti kipua. Olen silti jo niin surkeassa kunnossa että 30min kävelylenkki saa lonkat huutamaan hoosiannaa?! Tätä se teettää kun ensin himotreenaa ja sitten heittää helv.. koko homman. On oikeasti ikävä salille ja body pumppiinkin jo, mutta en vaan vielä uskalla. Pitää päästä nyt sen rakenneultran ohi, sitten vois harkita muutakin kun lenkkeilyä. Oon kyllä miettinyt jos jumppais kotosalla jotain mammajumppaa. :-D Harmi kun meijän salillakaan ei oo mitään ryhmäliikuntatunteja raskaanaoleville, mitkä pyöris edes sillon tällön vuodesta.

Rv 16+0 Masukuvia

Tässä sitä porskutellaan, mutta odotan  jo kovin vauvan kasvavan ja vahvistuvan että masukin alkaisi kunnolla näkymään! Pohdittiin äitini kanssa masuni mallia ja se todellakin on sellainen lanteille leviävä, vaikkei sitä takaapäin silleen (vielä) näekkään. Onhan se toki levinnyt lähtötilanteesta *kröhöm..,* mutta ehkä vielä joskus pääsen samaan...

Masu ENNEN. Indeed.

Mitä mieltä olette?? :-D "Ennen" -kuvassa mulla ei ollut oikein juuri minkäänlaista etureppua, mikä nykyään jo löytyykin.

Toinen huolenaihe on raskausarvet, olen alkanut "pelätä" miten mun käy niiden osalta. Eilen saamassani neuvolan opuksessa luki, että rasvaamisella ei ole mitään vaikutusta niiden syntyyn vaan geeneillä! Mulla löytyy arpia sisäreisistä niiltä ajoilta kuin lihoin, mutta ne vaalenivat kun treenasin ja laihduin puolitoista vuotta sitten. Mun äidillä ei ole ikinä ollut arpia kolmesta lapsesta ja hän on vaan ollut todella laiha. Mut saa nähdä nyt sitten... En kyllä ole rasvannut enkä tiedä alanko säännöllisesti edes rasvaamaan. Yks tuttu selitti kuinka se on paita märkänä koko ajan kun rasvaa niin paljon mahaa, hullua sanon minä. En ala olemaan paita rasvassa! :-D

Toisekseen katsokaa mitä mun äiti oli ostanut vaaville:

Aappa potkupuku awwwww<3

2. Neuvola

Neuvolassa käyty. Pääsinkin terkkariopiskelijan käsittelyyn ja oli ihan jees! Mun paino oli pudonnut vähän päälle kilon viime kertaisesta punnituksesta, mikä on hyvä. Mutta sain käskyn mennä sokerirasitukseen (PLYÄ!) enkä vaan tiedä milloin ehdin mennä sinne tulevan työharjoittelun vuoksi. Verenpaineet oli koholla koska mua jännitti ja hb oli pudonnut 140->123! Ei ihme ku mulla on tehny mieli verimakkaraa..? Verikoetulokset tuli myös ja hivit sun muut kupat oli negatiivisia ja olen Rh+. :-) Sikiön sydänäänet löytyi nopsasti vaikka opiskelija kovin hennosti ja väärästä paikasta niitä etsikin. :-D Pääsen jo ens maanantaina neuvola lääkäriin, vähän jänskättää taas sekin...

Nyt ei muutaku stressaamaan kaikkea mitä tässä vielä eteen voi tullakkaan.

Haaste

Mysteerimutsilta saamani haaste lähtee seuraavalle 5 kiertoon:

Iina Mau -Ihme ja kumma

Elsa - Kaikki mulle heti nyt

Odottelija - Uuden elämän odottamista

Odottavan aika

S - Minä, sinä ja hän

10 vuotta sitten ...
1. Meillä oli kotona rekikoiria.
2. Elin eräänlaisessa helvetissä.
3. Olin murkku.
4. Isosiskoni poikaystävä oli kuin parhain isoveli ikinä mulle.
5. Pelkäsin äitini puolesta.

5 vuotta sitten ...
1. Olin kapinallinen.
2. Kaksi vuotta kestänyt parisuhteeni erään ihanan tytön kanssa päättyi.
3. Motivaatio lukiossa täysi nolla.
4. Etsin itseäni.
5. Kavereilla oli iiiiso asema elämässäni.

3 vuotta sitten ...
1. Sain valkolakin, mitä kukaan ei uskonut minun saavan.
2. Muutin pois kotoa ja vietin välivuotta.
3. En ollut tyytyväinen itseeni.
4. Podin ekaa kertaa vauvakuumetta!
5. Törmäsin tyttöön, jota mietin aika ajoin edelleen.

1 vuosi sitten ...
1. Asuin uudella paikkakunnalla sh opintojen parissa.
2. Suuniteltiin Sampan kanssa virallista yhteenmuuttoa.
3. Toivuin inttipettymyksestä ja haaveilin vauvasta.
4. Olin suht tyytyväinen itseeni.
5. Ikävöin tiettyjä ihmisiä elämääni.

Kuluneena vuonna ...
1. Olen itkenyt surusta ja onnesta.
2. Haaveillut tulevasta vauvavuodesta.
3. Läpikäynyt parisuhdekriisejä.
4. Miettinyt kuinka ikinä saan itseni kuntoon ensi vuonna...
5. Odotan joulua.

Eilen minä ...
1. Raivosin isälleni.
2. Ikävöin koiria joista olen joutunut luopumaan.
3. Riitelin isosiskoni kanssa.
4. Tein makaroonilaatikkoa.
5. Mietin vauvvaa joka on mun masussa<333

Tänään minä ...
1. Suutuin vaihteeksi Sampalle.
2. Kävin neuvolassa toisen kerran.
3. Ostin vauvalle muutaman bodyn! Tuitui.
4. Söin herkullista ceasar salaattia. :-P
5. Olen väsynyt.

Huomenna minä ...
1. Menen kaupungista takaisin maalle.
2. Toivon etten kärsi pahoinvoinnista.
3. Käyn katsomassa mummoani, joka pääsi tänään sairaalasta kotiin.
4. Lenkitän porukoilla koiria. :-))
5. Nautin syksystä kotimaisemissa.

Ylihuomenna minä ...
1. Käyn ehkä Ikeassa.
2. Syön hyvin. :-P
3. Nautin täysin rinnoin vimpasta vapaa vkonlopusta ennen harkkaa!!
4. Kuuntelen vauvan sydänääniä<3
5. Haluan varmaan juoda glögiä, koska rakastan glögiä<3

Vuoden päästä minä ...
1. Olen toivon mukaan ÄITI!!
2. Saan nauttia kotona olemisesta vauvan kanssa<3
3. Panostan myös itseeni ja jaksan treenata.
4. Käyn ehkä uudestaan paritanssikursseilla.
5. Toivon että ollaan S:n kanssa saatu kaikki toimimaan, eikä riideltäisi jatkuvasti.

Rv 15+6

Tänään on toinen neuvolakäynti! Saapa nähdä mitä siellä tällä kertaa sanotaan... ja eniten jännittää kuinka paljon painan neuvolan vaa'alla! Kotivaaka näytti eilen 5,8kg vähemmän mitä painoin edellisellä kerralla neuvolassa, että semmosta! :-DD 

Muutin blogin ulkonäköä kun alko jo tympäseen edellinen, pysytään yksinkertaisella linjalla silti. :-) Lisäsin myös rakenneultra tickerin. :-P Sitä kun odotellaan kuin kuuta nousevaa että pääsee kurkkaamaan taas pientä. 

Palailen astialle jälleen myöhemmin toverit. 

xo

Rv 15+4 tuntemuksia

Tähän saakka arvuuttelemani tuntemukset vauvan liikkeistä eivät eilisillan jälkeen voi olla enään vain mielen tuotetta! Siis moni sanoo liikkeiden tuntuvatn ilmakuplilta mutta mielestäni sana muljahtelu kuvailee parhaiten niitä. Vauva todella muljahteli juuri siinä kohdassa mistä dopplerilla löydän hänet. Tätä tapahtui jo toissailtana mennessäni nukkumaan, selälleen asettuessa muljahtelu alkaa. :-D Eilen sitten en epäröinyt pätkääkään etteikö se ollut vauva. Ja kun hieroin masua siitä kohden niin aina vähän ajan päästä tuli muljahdus. Se tuntui itseasiassa vähän hurjalta enkä "häirinnyt" vauvelia signaalien antamisella kovin pitkään. 

Ihan käsittämättömän ihanaa että vauva on jo alkanut liikkumaan niin että tunnen. Toki liikkeitä ei tunne ihan koko aikaa päivän mittaan, vaan ennemminkin juuri iltaisin rauhoittuessa.<3 

Rv 15+3

Aamu alkoi yöllisen unen muistelemisella, olin synnyttämässä. Monettakohan kertaa jo? Sieltä sitten syntyi 5,3kg painava tyttövauva. :-D Olihan se melkosta hommaa.

Sit kuunneltiin Sampan kanssa dopplerilla vauvelin sydänääniä, lukemaksi saatiin 140 ja siellä se vaan tumpsuttelee menemään. 

Tänään on sushi päivä! Naminammm. Tehdään nimittäin itse taivaaaaaallisia susheja. <3

Rv 15+2

Aamupahoinvointia. NÄILLÄ VIIKOILLA??!?! No kyllä, oksensin ekaa kertaa heti aamutuimaan. Vihaan oksentamista yli kaiken, se on vaan niin vastenmielistä. Olen kyllä silti päässyt todella vähällä tämän raskauden aikana oksentamisen suhteen, ihan ihmetyttää. Serkkutyttöni tosiaan sanoi että on oksentanut harvase päivä! Huh, ei käy kateeks. :-S

Tyttö vai poika arvuuttelua?

Teistä muista inspiroituneena arvuuttelen myös vauvelin sukupuolta, ehkä liian aikaista mutta voihan sitä myöhemmin aina tehdä nämä uudelleenkin. :-D

- Tämän testin mukaan meille tulisi POIKA.

- Kiinalaisen kalenterin mukaan TYTTÖ.

 - Parillinen vai pariton:

Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. 
Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on pikku-prinsessa. 
Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on pikkuprinssi.

Tämän mukaan TYTTÖ.

Tyttö vai poika? -testi

Tyttö

- Vatsasi on levinnyt sivulle.
- Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.
- Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää.
- Viiva vatsassasi päättyy napaan.
- Vauva potkii hillitysti.
- Edellinenkin lapsesi on tyttö.
- Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.
- Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
- Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
- Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
- Vauvasi sydämen syke on yli 140.
- Olet normaalia kiukkuisempi.
- Vauvasi hikoittelee usein.
- Ikenet verestävät odotusaikanasi.

9/14 TYTTÖ!

Poika

- Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
- Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.
- Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
- Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.
- Vauvan potkut ovat voimakkaita.
- Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
- Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina
- Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
- Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
- Kätesi kuivuvat helposti.
- Vauvasi sydämen syke on alle 140.
- Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
- Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
- Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.

5/14 POIKA!


Eli tämän mukaan TYTTÖ.

Hankinta nro 1

Pitää nyt tulla ylpeänä esitteleen mun kirppis löytöä! 

Kiertelin koulun jälkeen kirpparilla ja tää osui silmään. Gracon turvakaukalo (+telakka), enkä nyt tiedä kyllä mitä mallia tää on?? Ei ainakaan viime vuoden luulisin, mut ei se haittaa mua. :-) Maksoi VAIVAISET 35 euroa, kolaroimaton ja jotain pieniä käytön jälkiä löytyy. 

Mitä oon netistä kattellut näitä kaukaloita käytettyinä, niin en ole löytänyt mitään siistiä alle 80 euron hintaan täältä alueelta. Joten kun lähdin kirpparilta kotiin niin toi kaukalo jäi kaihertamaan, onneksi menin ostaan sen koska sen ympärillä kiersi jo monta asiakasta. :-) Mun piti kauan kierrellä ja kytätä että pääsin sille loossille kun se oli jatkuvasti täynnä ihmisiä. 

Tossa on musta kaiken lisäksi kivat kuosit / kankaat nuissa pehmusteissa, että sopii tytölle että pojalle. Pitää pyytää mummolta jotain ihme ainetta millä saatas vielä muutama tahra puhdistettua nuista kankaista. 

Tyytyväinen oon kaiken kaikkiaan ostokseen. Voipahan panostaa sit enemmän vaikka vaunuihin, tossa kaukalossa nyt ei varmaan kauheesti asuta kuiteskaan. :-) Iik, meille tulee vauvva! <3

Rv 15+0

Taas on koittanut se päivä kun viikot vaihtuu! <3 Oon tuntenut muutamina päivinä tosi kummallista "kuplintaa" ja ihan pientä muljahtelua, voisko se jo olla? No ei voi tietää, mutta musta se on ollut kuitenkin vähän erilaista kun mikään suolen toiminnan tunteminen. Oppikirjoissahan vauvan liikkeitä alkaa tuntea 16-20 raskausviikolla. Voihan se myös olla että jos istukka sijaitsee takaseinämässä, niin liikkeet tuntee aiemmin / helpommin??

Tulin tänään koulussakin vähän niinkun kaapista ulos osalle. En vaan jaksa enään verhoutua huppareihin kun ois niin mukava olla keveämmissäkin vaatteissa koulussa! Aloin juttelemaan luokkakaverilleni hänen raskaudestaan ja mainitsin sivulauseessa itsekin odottavani. Hän on 5 vkoa mua edellä, mutta oli oikein mukava jutella aiheesta. Ja tietty osa porukasta joka kuunteli just tuolloin kuuli myös mun uutiseni, ja ne menivät melko hämilleen. Kukaan ei puhunut mitään mutta poskia punoitti monella. :-D Huvittavaa, mutta tilanne oli juurikin sellainen ettei he varmaan osanneet sanoa mitään. Minä kun en ole tekemisissä oikeastaa kenenkään luokkakaverini kanssa koulun ulkopuolella, eikä he tiedä yksityiselämästäni mitään. Mutta tuli päivän mittaan kerrottua niille muutamille muillekkin joiden vieressä koulussa tulee aina istuttua. :-) Oikeastaan ihan helpottunut tunne, koska haluan iloita tästä. Tää on parasta mitä mulle on tapahtunut.<3 Yksi kaveri jolle kerroin onnitteli mua ja sanoi olevansa kateellinen, koska potee itsekin vauvakuumetta. :-D Voih, se kurja tunne : vauvakuume. Varsinkin jos sitä tunnetta ei saa tyydytettyä. :-(( Tunsin todella syvää onnellisuutta että näillä näkymin puolen vuoden päästä saan nyyttini syliin, enkä kuulu enään pelkästään vauvoista kuumeileviin.<3

... and that's who I am.

Rv 14+6

Samppa tuli eilen töiden jälkeen mun luo yöksi, pitkästä aikaa. Olin vähän vastahakoinen, mutta toisaalta yö meni kyllä levollisesti enkä heräillyt muutakun pari kertaa vessaan. Monesti te muuten joudutte ravaamaan vessassa, koska itse joudun parhaimmillaan kolmeakin kertaa yössä käymään pissalla??! Ja herään aina siihen kovaan paineen tunteeseen rakossa ja se suorastaan sattuu. Helpottaa kyllä heti pissalla käynnin jälkeen mutta vähäisestäkin määrästä tunnen jo hädän.

Aamulla sit lempi leiskui - monesti ;-)) ...sekin pitkästä aikaa! En muista milloin viimeksi! Ja S oli Todella hyvällä päällä ihan aamusta saakka ja leperteli mitä ties töihin lähtiessään! Hihi. No ei siitä enempää... Näin taas yöllä jotain vauvaunia, menispä nää viikot nyt nopeesti että päästään sinne rakenneultraan. Olen niin malttamaton, en varmaan ikinä ole odottanut mitään näin kovasti. Mun paras ystävä synnyttää ihan näillä näppäimillä, sillä sen laskettu aika on viikon sisään! Jännittää senkin puolesta, ja kohta pääsenki jo nuuskutteleen vastasyntynyttä! <3

Mulla on ollut nyt muutama hyvä päivä, ei juuri pahoinvointia. Otinki ilon irti ja kävin tänään kinkissä syömässä ja ostin karkkia VAIN koska tekee mieli. Mun paino oli jopa laskenut 2,5kg nyt?! Eli todellisuudessa se on noussut "vain" 3,5 - 4 kg tähän mennessä. En tajua miten sen terkan vaa'alla tulee aina 2,5 kg lisää?! Ens viikolla kun meen sinne niin en tasan syö päivän aikana juuri mitään ja laitan keveet vaatteet päälle. :-DD

Inhokkeja edelleen on pizza, kebab, hampurilaiset ym, tällä hetkellä kana koska oksensin muutama päivä sitten kanakastikkeet :-DD Myös mun iki-ihana sushi tekee nyt pahaa kun ajattelee, koska menin huono vointisena pakottamaan itseni syömään sushia.

Ei mulla muuta. Hyvä päivä tänään, hihihi! :-P

Rv 14+5

Tänään on ollu eka siedettävä päivä vähään aikaan! Istuin myös 8h luennolla tänään, kuunnellen iäkkäiden lääkehoidosta. Oli suht tuhtia settiä mitä se täti Farmakologi sieltä lateli... 

Näin viime yönä melko spookia unta, sain muka keskenmenon. Heräsin yöllä sydän tykyttäen, mutta onneks tajusin pian sen olleen vaan unta! Aamulla piti kuunnella pikkusen sydämen sykettä dopplerilla varmuuden vuoks, ja siellähän se kuului. Se on nyt joka kerralla löytynyt tosi helposti! <3 

Masu on alkanu kyllä pönöttää tossa edessä huomiota herättävästi! Voin vaan kuvitella mitä se on parin kk:n päästä! Ja sit mitä se on synnytyksen jälkeen, huoh.. Miten ikinä saan itteni takas kuntoon??!! Vaatii aivan varmasti samanlaista rääkkiä kun ennen inttiin menoa :-D Asuin salilla..

Huomenna on vapaapäivä, JES.

Rv 14+4

Ahdistaa. Stressaan pääni irti koulusta, enkä jaksaisi koko paskalaitosta!! Mun ja Sampan välit on melko viileät, en halua päästää sitä lähelle. Marraskuun lopussa häämöttävä muutto ahdistaa todella paljon myös. Me nimittäin muutetaan S:n äidin omistusasuntoon keskustan ulkopuolelle ja se on PIENI kaksio. Siis pienempi mitä tää nykyinen ja tällä hetkellä ajatus siitä AHDISTAA. Missä sielläkään on tilaa millekkään kun mun vaatteetkaan ei tule sinne mahtumaan prkl. Me muutetaan siihen vaan siksi, koska pakkohan meidän on muuttaa yhteen ja se on halpa. Todella halpa verrattuna tähän nykyiseen. Vituttaa. Siellä on sellanen minikeittiöki mikä on tehty pienille tontuille, siis aivan älyttömän matalalla kaikki tasot ym. Ja sehän sopii tällaselle 176cm honkkelille. Argh.

Ja niin. Se meidän reissu. Jotenkin se taas oli fiasko. Meillä ei ole ollu yhtäkään onnistunutta lomamatkaa. Viime jouluna mentiin 2 viikoksi kaukomaille ja erottiin heti seuraavana päivänä reissusta tullessa kotiin. Lomailu ei vaan vissiin sovi meille. S on jotenkin niin uuno idiootti pahvipää etten jaksa sitä just nyt. Onneksi ei tarvii kattellakkaan kun sillä ei ole omia avaimia tähän nykyseen kämppään.

Huoh.

Rv 14+3

Moikka moi, Levin reissu takana päin. Ei nyt mennyt ihan pulkkaan meijjän romanttinen viikonloppu. :(( Mulla on ollut toooosi pahoinvoiva olo lauantai -illasta tähän päivään. Käsittämättömän huonoa oloa, mutta en ole antanut oksennuksen tulla. Puuh. Lauantaina oli kaiken lisäksi todella paska sää Leville, satoi vettä kaatamalla. No paska reissu, mut tulipahan tehtyä!

Ens viikolla ois taas vaihteeksi koulua, huoh. Sitte ois vielä yks opinnäytetyö viikko ennen harjoittelun alkua.  Pitää lähtee nukkumaan tätä huonoa oloa pois. :( Eikö tää olo vois jo oikeesti normalisoitua?!!

Kun sisarukset vihaavat toisiaan

Mua kiinnosti kirjoittaa tästä aiheesta, koska olen jälleen raivon vallassa siskostani. Hän on minua viisi vuotta vanhempi, korkeasti koulutettu uraohjus politiikan maailmassa, itsekeskeisin tapaamani ihminen ja ulkoisesti todella huoliteltu - kuin nukke. Kutsutaan häntä vaikka Lauraksi.

Laura on esikoinen, eli vanhempien pikku lellikki mussukka. Hän on meistä kolmesta siskosta "menestynein". Laura ei ole halunnut hävitä missään. Hän on kilpaillut kunnianhimoisesti yleisurheilussa koko nuoruuden ja suoriutui lukiosta parhaimmalla keskiarvolla ja ylioppilastutkinnolla. Ystävistä ei ole ollut pulaa ja hän on aina jaksanut tehdä töitä koulunkäynnin ohella, toisin kuin minä.  Laura työskentelee Aasiassa ja matkustelee helvetisti. Sitä ei kotona Suomessa näe kun 1-2 krt vuodessa, ja silloinkin helvetin pahalla päällä. Nytkin kotiin matkatessa hän tuli Dubain - Lontoon ja New Yorkin kautta Suomeen. 

Laura rakastaa sitä, kun saa litistää mua maan rakoon. Keinoja kaihtamatta. Saan kyllä kuulla huonommuuteni hänen rinnallaan, vittuilun muodossa. Me ei olla koskaan L:n kanssa oltu minkään sortin väleissä, koska nuorempana se vaan vihas mua. Olin liian pentu hänen seuraansa enkä ymmärtänyt mitään. Yritin aina mielistellä sitä ja "kunnioittaa" vanhempaa siskoa, mutta lopulta sain paskat aina niskaani. Sitten en vaan jaksanut enään, eikä tilanne ole muuttunut vaikka L lähenee 3kymppiä. Hän on yhtä lapsellinen ja itsekeskeinen, kaikki hänen asiansa ja tarpeensa ovat muita tärkeämpiä. Hänellä ei siis ole lapsia, enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan. 

Laura ja nuorempi siskoni tulevat toimeen keskenään, L "lellii" kuopusta, koska se nyt vaan on niin "pieni". Minä ja nuorempi siskoni tullaan jokseenkin juttuun, mutta hänkin muutti tänä syksynä Tampereelle opiskelemaan. Olen kokenut aina olevani ns. väliin putoaja.

En voi kieltää ettenkö tuntisi huonommuuden tunnetta Lauran rinnalla. Muutoin olisin sen ehkä välttänyt, mutta kun vanhempani ovat asettaneet jakkaran hänen allensa ja antaneet minun kuulla kunniani - monesti. Olen tiedostamatta ja myöhemmin tietoisestikin yrittänyt mielistellä vanhempiani ja tehdä heidät ylpeiksi, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Menin jopa armeijaan, jotta isäni olisi ylpeä minusta. Ennen armeijaan menoa isäni kuitenkin kehtasi ääneen kovasti epäröidä fyysistä kuntoani, jolloin treenasin hullunlailla puoli vuotta ennen lähtöä. Pudotin 15 kg painoa ja olin elämäni parhaassa kunnossa. Astuin armeijan vihreisiin vuosi sitten ja olin todella pettynyt. Ei se ollut oikeasti sitä mitä halusin, vaikka olin kasvanut ihannoimaan sotilaita ja naisia asepalveluksessa. Tajusin kuinka väärin itseäni kohtaan olin taas tehnyt, halusin pois. Lopulta päättäessäni armonajan sisällä lopettaa asepalveluksen, isäni oli todella pettynyt minuun. Hän ei säästellyt sanoja puhelimessa ilmoittaessani hänelle. Muistan mm. sanat "täysi paska" ja "luuseri". He eivät suostuneet hakemaan minua 200km päästä,sillä olin myöhästynyt armeijan byrokraattisten viivyttelyjen vuoksi bussista. Onneksi Samppa haki, me seukattiin jo tuolloin, eikä luovuttaminen liittynyt meidän suhteeseen mitenkään.

Punkkaa ja pinkkaa.

Olen viettänyt tän viikon vanhemmillani, sillä mulla oli se vapaa opinnäytetyön viikko. Oli kuitenkin virhe tulla kotiin, sillä Laura on täällä. Lähtee kai vasta ensi kuun alussa, enkä tasan ole tulossa tänne enään sen aikana. Eilen kun olin saunassa, sen piti tunkea sinne tapansa mukaan ja alkaa huomauttelemaan mulle asioista. Istuin kuulemma huonossa ryhdissä muun muassa. Enkä tiedä mitä helvetin väliä sillä on, mutta tällaisilla asioilla hänelle on. Kerroin että jos hänelläkin sattuisi olemaan rinnat, niin ehkä hänenkin ryhti taipuisi etukenoon. Se keskustelu päättyi siihen, lähdin saunasta.

En tiedä voisiko hän jopa salaa olla kateellinen elämäntilanteestani? Raskauteni tuli hänelle täysin puskista, sillä emme ole missään tekemisissä ja hän on aina pitänyt minua sinä "penikkana". Teen jotain, mitä hän ei ole "ehitnyt" vielä tehdä. Se voi jopa olla todellinen työ saavuttaa hänelle, sillä miesystävät joita hänellä on ollut, eivät ole kauaa kuvioissa viipyneet. Eli ihan kaikki ei Laurassakaan ole täydellistä, nimittäin luonne. Olen monesti leikitellyt ajatuksella missä Laura ei pärjäisi, ja se on hoitotyö. Jos hän joutuisi tekemään jotain muiden hyväksi ja luuttuamaan paskavaippoja vuodeosastolla, hän varmaan romahtaisi ensimmäisen työpäivän aikana. Mutta hän ei toki pidä työtäni mitenkään ihmeellisenä, ja hänen oma työnsä on tietysti paljon tärkeämpää : papereiden pyörittely ja palavereissa istuminen muiden tärkeiden virkamiesten kanssa. Hmm, haluaisin tietää mitä he ovat saaneet työllänsä aikaan konkreettisesti.

Tämän paskan viikon kruunasi eilettäin visiittini mummolaan. Olen isäni äidin kanssa läheinen, sillä välitän isovanhemmistani. Soittelen hänelle useamman kerran viikossa, käyn aina kylästelemässä ja kuuntelemassa hänen vaivojen listaansa kun olen kotopuolessa. Opetan hänelle joka kerta uudestaan kuinka tekstiviestiä kirjoitetaan, kyselen ja keskustelen kaikenlaisesta, pelaan tuntikausia korttia hänen kanssaan... Kerroin hänelle jopa ensimmäisenä raskausuutisesta, sillä kuvittelin hänen olevan onnellinen puolestani. Viime aikoina hänen outo käyttäytymisensä paljastuikin eilen. Hän kertoi kuinka ei voi käsittää miten kesken koulun alan tekemään lapsia, ja etten saisi valittaa mistään omista raskaudesta johtuvista vaivoista, sillä olen ITSE hankkiutunut tähän tilaan. Olin loukkaantunut. Kuinka paljon kuuntelen häntä ja hänen vaivojaan, enkä saa itse mainita etovasta olosta tai vihlovasta kivusta nivusissa, mikä johtuu RASKAUDESTA? En tiedä oliko hänellä huono päivä vai mitä, mutta loukkaannuin joka tapauksessa. Ja sanoin hänelle asiasta myös. Kerroin myös olevani aikuinen ihminen ja kantavani varmasti vastuun lapsesta. (Hän on itse saanut isäni 17-vuotiaana!) Viittasin myös hänen ikäänsä tullessaan äidiksi ja kouluttamattomuuteen. Minä sentään olen koulussa ja tulee vielä se päivä kun päätän sen. Lähdin itku kurkussa lopulta kotiin, enkä taida hetkeen käydä mummolassa. 

Mikä ihmisiä vaivaa?

Rv 14+0

Miettikää, 15. raskausviikko alkaa! Uskomatonta :-) Siellä se pieni kasvaa ja kehittyy, eikä ilmoittele vielä mitään merkkejä mamille olemassaolostaan. Muuta kuin edelleen huonolla ololla joka vaivaa jossain vaiheessa päivää. Ollaan vertailtu serkkutytön kanssa olotilojamme, ja hän on tosiaan joutunut oksentamaan harvase päivä! Ja itse en ole kertaakaan oksentanut! Saapa nähdä kumpia me oikein odotellaan maailmaan saapuviksi, olis kyllä kiva jos lapset sattuis olemaan samaa sukupuolta niin niistä ois leikkikavereita toisille. Vaikka kyllähän pojat ja tytötkin pieninä osaa leikkiä keskenään. :-) Serkkutytön esikoinen on poika, mutta kovasti hän "toivoisi" tyttöä saapuvaksi.. Kyllä jänskättää!

Kävin eilettäin terveyskeskuksessa antamassa pissanäytettä, kun toissapäivänä kärsin vatsan "kivistelystä" koko päivän. Itse asiassa se alkoi jo yöllä.. Ja joskushan alavatsakipu enteilee siitä pissatulehduksesta, mutta ei mulla ollut mitään tulehdusta! Nyt on kyllä jo normaalimpi olo, mutta kaipa se vaan sit johtuu niiden kannattimien venymisestä tms nämä kivistelyt.. Tuntuu et joka toinen päivä on normi olo ja joka toinen päivä sit vähemmän normi.

Aloin sattumalta netistä vielä selailemaan sitä listaa, mitä ei saisi syödä raskausaikana. Onneksi selasin, koska siellä oli muun muassa korvasienestä että ei todellakaan saa syödä. Oisin nimittäin Levillä varmaan ravintolassa tilannut jotain korvasienistä tehtyä, sillä raskastan sienä ja siellä joka paikassa on korvasieniä saatavilla. Niissähän on sitä myrkkyä mikä oikein valmistamalla haihtuu, mutta kuulemma osa myrkystä ei lähde pois edes valmistuksen jälkeen eikä raskaana oleva saa sitä syödä. 

Olen saanut muuten niitä tunnustuksia sieltä ja täältä teiltä ihanilta lukijoilta. En vaan ole vielä ehtinyt laittaa sitä eteenpäin, teen sen tässä lähipäivinä! :-)) Tästä tuli nyt vähä sekava postaus mutta piti päivitellä kuulumisia kun on niin hjuva fiilis! Mukavata torstaita kaikille, pus!

Rv 13+5 Ultra kuvia

Sain vihdoin siirrettyä kännyllä otettuja kuvia koneelle, kun oon porukoilla. Heräsin tänä aamuna mojovaan niskasärkyyn ja yöllä ravasin vessassa pissahädän takia. Öisin tunnen myös jotain kipuilua vatsassa mutta tiedä sitten johtuuko täydestä rakosta tms koska vessakäynnin jälkeen se pikkuhiljaa helppaa...

Tässä näitä kuvia pienestä. <3

Vauva ei millään olisi halunnut kääntää sivuprofiiliaan meille, vaan oli kasvot mun selkään päin melkein koko ajan. :-D Onneksi kuitenkin muutama otos saatiin jotta niskaturvotuksen mittaus onnistui. 

Rakkaus <3

Yllätyin että ultrauksen tekijänä toimi kätilö! Ja kuulemma rakenneultrankin tekee kätilö?! Noh, kaipa he ovat sitte koulutettu siihen. Ja meitä ultrannut kätilö oli ihan super mukava ja osaavan tuntuinen kyllä. Se sitäpaitsi jutteli meille koko ajan ultratessa ja selitti asioista, sekä onnitteli tietysti heti kun saatiin sydämen jumpse kuuluviin. :-) Jotkut lääkärit on oikeesti nii sosiaalisesti rajoittuneita että niiden käsittelyssä suorastaan ahdistaa. Eli kätilöt on kyllä selkeästi ihmisläheisempiä!

Oon kattellu vähän väliä kuvia ja mietiskellyt kuinka ihmeellistä elämä onkaan. Samppaki otti yhden kuvan ja aikoi näyttää vanhemmilleen.. :-D Se oli kyllä mennyt kertomaan isälleenkin toissapäivänä vauvasta ja sen reaktio oli menny suunnilleen näin: 

S:n isä: "Oliko tää suunniteltu?"

S: "Kyllä." 

S:n isä: "Sitten tässä ei ole mitään ongelmaa."

:-D

Ja kun tuntiin kotiin ultran jälkeen niin S:n isä lähetti töistä viestiä miten ultra oli mennyt. Awww. :-D

S:n äiti tietää myös asiasta ja on ihan onnessaan.. Käytiin S:n kanssa kylästelemässä siellä toissapäivänä ja höpöteltiin kaikkea vauvoihin liittyvää. :-) Eli meilkein kaikki meidän lähipiiristä tietää asiasta! Kuinka helpottavaa..

Me muuten ollaan vissiin S:n kaa lähdössä viikonlopuks Leville "honeymoonille!" :-P Pitää ottaa kamera mukaan ja ottaa teille kuvia sit, aion pakottaa S:n käymään mun kanssa husky tarhoilla semmoisella turistikierroksella! :-D Meillä kotona on itseasiassa ollut huskeja noin 10kpl mun ensimmäiset 15 vuotta elämästäni. Harrastettiin nimittäin juurikin rekikoirajelua ym koirien kanssa ihan omaksi iloksi. Voisin joskus väläytellä teille vaikka kuvia aiheesta.. Ne on mahdottoman ihania otuksia. :-)

Pikaset nt-ultra terkut!

Mulla ei netti toimi kotona joten päivitän pikaiset kuulumiset puhelimella. Käytiin nt-ultrassa tänä aamuna ja kaikki on hienosti!! Vauva oli niin ihmisen näköinen ja kaunis. Sillä oli pitkät raajat ja se oli todella eläväinen, "hyppeli", väänteli selkää hassusti, jumppasi jalkoja ja käsiä ahkerasti.  Niska turvotus oli tasan yhden millin luokkaa, joten näillä näkymin näyttää hyvältä. :)  Vauvan pää-perä mitta oli 7,6cm ja se vastasi viikkoja 13+6, mutta edetään nyt ton entisen laskurin mukaan. En voisi olla onnellisempi, Samppakin katsoi ultrausnäyttöä koko ajan lumoutuneena. Tuli niin ikävä mun vauvaa, menispä aika nopeesti! Rakenneultraan mennään 2.11, eli noin 7,5vkon päästä.<3 Palaan kuvien kera heti kun toi netti alkaa pelittämään.

Rv 13+1

Huomenta kaikille, nimittäin täällä on ollu ihan paras aamu. Mulla ja vauvalla siis.. Samppa ei ole täällä yöpynyt vieläkään. Otin sit dopplerin esille tänään ja tässä teille vähän vauvan sydänääniä, jos tää nyt suostuu lataamaan sen pätkän tänne!<3 Kuuntelin niin lumoutuneena ääniä ja vahtasin näyttöä kunnes tajusin alkaa räepltämään kännykällä kuvaa ja videota. En edelleenkään tajua miten saan itse dopplerilla nauhotettua ääniä?? Se pitäisi olla mahdollista tuolla mutta ohjekirjasta en saanut mitään selvää ainakaan...

Syke vaihteli 120-155 välillä. Keskisykkeeksi tuli päälle 120.. Hmm, enteileeköhän se poikaa? ;-)

Sitten ku aloin nauhottamaan puhelimella videota, niin jouduin laittamaan dopplerin yhteen käteen ja syke hävisi mutta äänet kuuluivat. Kunnes liikautan lopussa kättä ja näytölle tulee heti oma sykkeeni.

Jokatapauksessa vauvan sydänääniä ne siinä ovat mitkä kuuluvat, melkosta laukkaa! <3

Miten voikaan tuntea jo niin suurta rakkautta vauvaa kohtaan?? Vaikka ei ole mitään käsitystä minkälainen persoona siellä massussa kasvaakaan! Kyllä se äidinrakkaus vain on erityistä... Samppa kun eilen just sanoi että ei halua kertoa kenellekkään sukulaisille vielä ennenku näkee että siellä oikeasti edes on mitään! Mua vähän jopa loukkasi tuo sanominen. Tottakai siellä on pieni vauva, kyllähän minä sen tunnen. Se on vain se tunne.

Rv 13+0

Tää raskaus on kyllä tuonut oikean oireiden kirjon mukanaan. Eilen ku oksetti, päätä särki niin maan perkeleesti ja väsytti, nii tirautin Sampalle muutaman kyyneleen.. Tuntuu että mun kropan on vallannut ihan joku muu kun minä itse, ja niinhän se taitaa ollakin. 

Viime päivinä alavatsaa on kipuillut, mutta istuessa kipu hellittää. Vihlontaa sun muuta jomotusta nivusissa on myös jaktuvasti. Tiedä sitten kasvaako se kohtu nyt ihan urakalla? Mun rinnanpäät on myös ärtynyt jostain syystä ja tuntuu että viime yönä raavin ne vereslihalle! Kävinki kiltisti ostamassa bepanthenia tänään ja nyt loppuu se raapiminen.. Aivan ihme settiä?! Mistähän seki voi johtua että ne on nii kuivat ja kutiavat? 

Oon nyt rajottanut tätä syömistäkin siihen malliin, etten ole ähkännyt itseäni täyteen. Jos ei jaksa eikä tee mieli, nii ei oo pakko syödä kaikkea. Herkkuja on menny tosi vähän, muutamat turkinpippurit päivittäin. Salmiakki ja lakritsa on asioita mitä oon alkanut himoitsemaan. Aiemmin en ole tykännyt lakusta juuri ollenkaan! Myös verigreippejä menee yksi päivässä.. Ne on vaan niin hyviä! Maidon olen vaihtanut kevyestä rasvattomaan ja juonut piimääkin. Jos nyt näillä pienillä muutoksilla estettäs tää painon huoma nousu. :-P

Oon huvikseni surffannut tänään netissä ja katsonut jotain hotelliviikonloppureissuja Lappiin. Haluttaa lähteä käymään Levillä, lämpeäisköhän S ajatukselle. Hmm.. Ois kiva käydä katteleen ruskaa, vähän luontopoluilla, kylpylässä, leffassa ja hyvin syömässä.. Ja sit rentoutua hotellissa ja siihen vielä hotelli aamupalat! Hihi. :-D Onkohan mun ajatukset taas liian lennokkaita (ehkä S:n mielestä..) mut en ole päässyt reissuun koko kesänä. :-(

Rv 12+6

Voihan väsymys. Olen taas jostain syystä alkanut iltapäivästä väsymään ja voimaan pahoin? Ähh.. Koska tästä virkistyy? Myös tietynlainen hengästyminen on tullut kuvioihin ja päänsärky? Onneks uni auttaa... 

Huomisen jälkeen alkaa viikon mittainen opinnäytetyön tekemisen viikko (mikä on PIKKASEN vaiheessa mulla)... Taidan lähteä kotopuoleen jossain välissä viikkoa pakertamaan tehtäviä. Koulussa istuminen on maailman puuduttavinta touhua, varsinkin klo 8-16 päivät. Siis YÄK.

Ei mulla muuta, viikot paukkuu taas kohta!!<3

Tunnustus

Sain tällaisen tunnustuksen Odottelijalta , joten kiitoksia siitä, pidän sun blogistasi myös paljon! :-)

Seuravaaksi mun pitäisi pistää hyvä kiertämään, ja antaa tunnustus kolmelle alle 200 lukijan blogille.

Lily - Mysteriously pregnant

Minttu - Operaatio ötökkä

Maarit - 1+1=3

Rv 12+4 Doppler

Noniin, nyt noudin sen dopplerin enkä todellakaan malttanut olla koskematta siihen. Ulkoisesti se näyttää kauniilta kamppeelta ja vaikuttaa toimivalta. Tosin en saanut kun omat sykkeeni hienosti kuuluviin. :-( Hmm. En silti lannistu tai usko etteikö vauva polskisi siellä, sillä sen käyttö tuntuu todella vaikealta! Ei ihme että neukkutätikään ei saanut niitä silloin kuuluviin. Itsellä kun on hiukan tätä fläsää vatsan alueella, niin se voi vaikeuttaa sydänäänien kuulumista radikaalisti vielä tässä vaiheessa raskautta.Tosin sain kyllä välillä kuuluviin sellaisen "viuh viuh viuh" äänen ja näyttö ei näyttänyt kuitenkaan sykettä?? En tiedä sitten olisiko se ollut vauva, mutta olen kyllä pettynyt jos laite ei osaa silloin näyttää sitä sykettä!? Onneksi en ostanut sellaista doppleria jossa ei ole sykenäyttöä, koska erehtyisin varmasti joka kerta kuulemaan vain oman sykkeeni. Sillä välillä oma sykkeenikin huiteli yli 90. :-D

Toki iski hiukan "paniikki", mutta jos tuon kamppeen aikoo pitää niin ei tässä paniikit auta. :-D Raskausoireita kun löytyy edelleen ja viimeisimpänä vieraana oli pahoinvointi tänä aamuna. Uskon että pikkuisella on kaikki hyvin. Se vain lymyilee jossain kippurassa.

Laitoin dopplerin lataukseen ja nyt meen suihkuun ja siivoan kämppää. Ehkä kokeilen kuitenkin vielä myöhemmin uudestaan, jos ei onnista niin taidan pistää laitteen hyllylle ensi viikon maanantaihin saakka (kun on se np-ultra).


EDIT. Nyt sain vauvan sykkeet näkyviin ja kuuluviin kun kokeilin ihan häpyluun päältä, siitä kohden mistä karvoitus alkaa. :-D Ääni kuului vain hetken aikaa, sillä anturia piti tosiaan painaa ronskimmin jotta äänen sai kuuluviin. Sykkeet vilkkui kuitenkin pitkän tovin näytöllä, ensin 147 ja sitten 151 <3 Vähän anturia liikauttauessa omat sykkeet olivat 50 kieppeillä. Muuten kaiuttimesta kuului kummallinen liikahdus kun vauvan sykkeet vaihtuivat korkeammiksi? :-D Vähän hassua! <3

Rv 12+3

Nyt on kekkerit takanpäin ja voi että oli väsy! Mahtava oli nähdä sukulaisia, harvemmin pääsee enään kokoontumaan samaan paikkaan.

 

Kaikista parasta illassa oli kuitenkin se, että kerroin serkkutytölle raskausuutiset, eikä siinä kaikki! Hän sanoi olevansa myös raskaana (toinen lapsi siis tulossa) ja hänen LA on muutama viikko omani jälkeen maaliskuuss! Siis kerrassaan uskomatonta. :-) Siinä sit halailtiin, onniteltiin ja hypetettiin kuinka mahtavaa on odottaa yhdessä! Hänen esikoisensa syntymästä kun on kuitenkin vierähtänyt jo viisi vuotta, niin on taas mukava vertailla toisten tuntemuksia. Siis en voisi olla yhtään onnellisempi, hän ei edes asu kovin kaukana joten voidaan olla enemmänkin tekemisissä. Ja huippua viettää sitten äippälomaa samaan aikaan, sillon varmasti voi olla vielä enemmän tekemisissä. <3

 

Me saatiin Sampan kanssa hurjasti vauvaonnitteluja mun perheeltä.<3 Oli niin ihanaa! En malta odottaa enään sitä np-ultraan pääsyä, vielä pitäs viikko jaksaa kärvistellä!

 

Asiasta raskausoireisiin... Onko teillä alkanut näillä viikoilla kummallinen vihlonta alakerran seuduilla?? Mulla nimittäin epämääräisesti vihloo alapäästä ja kohdusta, sekä nivusista aika ajoin. Myös nopeat nousemiset tuolista tms, sekä kyljen kääntäminen sängyssä aiheuttaa todella koviakin "repäisykipuja"?! Toivottavasti tämä on normaalia.. Luin jostain kohdun kasvamisesta tms.?

 

Mutta nyt aamupalalle! xo