tiistai 31. joulukuuta 2013

Joululahjat


  Ajattelin huvikseni kuvailla meidänkin joululahjoja, tai lähinnä Nuutin. :) Itse sain melko vähän lahjoja, enkä niistä kyllä niin välitäkkään. Vähän ärsyttää jopa ainainen joulun kaupallisuus ja materialismi. Mutta Nuutin kohdalla siihen tulee sorruttua useammin. ;)


Kuvan Tutan body sekä farkkukollarit mun äidiltä Nuutille.

Myöskin nämä Reiman kintaat, ihan super hyvät! Saa sivusta auki vetskarilla ja täten helppo asettaa lapsen käsi kintaaseen.

Vaatteet ovat kokoa 86cm. 
Serkkuni perheeltä Brion auto.

S:n isältä, eli toiselta papalta Fisher pricen "kännykkä".
Duploja Nuutin kummitädiltä eli mun serkultani, keskimmäinen keltainen lelu on Alisalta (siihen kuului myös 3 muovipalloa jotka porukoiden koira söi:((  ), sekä mun vanhemmilta mickin kävelykärry ja pikkusiskoltani Fisher pricen laugh&learn puppy.

Itse ostin tän Nuutteroiselle, Maajussi mielessä selkeästi... :D Heh.. Traktori liikkuu eteenpäin, siihen syttyy valot ja jokaisella hahmolla on äänet. Hauska!

Nämä ihanat retrot Across:in vaatteet (body ja haalari 86/92cm eli hiukan reilut) tulivat omalta kummitädiltäni Nuutille.

Tutan velourhaalari 86cm, minkä ostin itse Nuutteroiselle joulun alla. Niiin SÖPÖ<3

H&M:n 80cm samettihousut ja pitkis mun serkkutytöltäni. 

Tässä Nuutin lahjat suurimmaksi osaksi. Kuvista puuttuu S:n äidin antama emalimuki sekä yksi ihana 86cm muumibody minkä Nuutin kummi antoi duplojen kanssa.:)

Itse sain mm. tämän siskoltani:

Kaikki Jaakkolan kirjat löytyvät hyllystä ja vihdoin myös tämäkin. Suosittelen!

torstai 26. joulukuuta 2013

Tervetuloa uusi vuosi

Pian alkaa kolmas vuoteni Missä viivyt -blogin arkistossa. Ja niin paljon on tapahtunut...


Pikku tonttu <3

En käynyt toivottelemassa jouluja blogissa, mutta toivon että teilläkin oli mukava joulu lähimmäistenne parissa. :) Oikeastaan en oo tiennyt taaskaan mitä kirjottelisin, myönnän että toissa yönä selasin jälleen blogiani lävitse. Niin paljon tunteita myllersi mielessäni lukiessani vanhoja postauksia. En oikeastaan muista juuri ajoista kun Nuutti syntyi, ensimmäiset kuukaudet on sumussa, ja täältä löysin jotain. Olen pohtinut viime aikoina sen viimeisenkin narunrippeen katkaisua mun ja S:n välillä. Kaipa olen etsinyt rohkaisua sen toteuttamiseen. Huomasin myös että tämä ei todellakaan ole mikään vauvablogi! Ehkä osittain äitiblogi Nuutin synnyttyä, mutta varmaan eniten joku parisuhde-terapia-blogi. :D Tätä nykyä yksinhuoltajan epämääräistä vuodatusta... Heh.

Ennen kaikkea paikka jossa olen voinut sanoa asiat niin kuten ne mielestäni ovat. Kukaan ei tunne minua, ei näe kasvojani. Minulla ei ole mitään syytä valehdella. Olen vain tällainen tavallinen tytön tyllerö. Jolle on sattunut asioita, suunnitellen sekä suunnittelematta.

Tämä vuosi on ollut niin mullistava. Ennen kaikea tunnepuolella. Olen kasvanut ihmisenä ja naisena enemmän kuin ikinä, sekä äitinä. Minusta tuli äiti. En tiedä toistuuko tämä kokemus ikinä, mutta sen tiedän että en ikinä tule unohtamaan tätä tunnetta. Tai äitiyttäni. Olen elänyt edelleen siinä symbioosissa lapseni kanssa, jo yli yhdeksän kuukautta. En ole käynyt baarissa enkä ollut 1,5h kauemmin hänestä erossa. Enkä vielä haluakaan, näin on hyvä.:)

Me ollaan nyt oltu joulu vanhemmillani ja pikkusiskoni on ollut myös kotona. Tentin erästä vanhaa anatomia&fysiologian kurssia tammikuun puolessa välissä ja aion lukea kotosalla tulevaan tenttiin, sillä muut voivat autella sillä välin Nuutin hoidossa. Koulujutut hiipivät pikku hiljaa mieleen, mutta onneks ensi syksyyn on vielä tovi! Olen ajatellut nämä muutamat kurssit kuitenkin suorittaa alta ennen koulun alkua. :) Fokusoida ajatuksia tulevaan ja orientoitua siihen että se koulukin on suoritettava loppuun.

Ehkä palailen pian lisäkuulumisten kera. Olen kahvitellut Maajussin kanssa, vaihanut suukkoja ja saanut yllin kyllin söpöjä sanoja. Hän on osoittautunut hienotunteiseksi herrasmieheksi. Hymykin on ollut herkässä ja jalat välillä hiukan maanpinnan yläpuolella. Hmm... Ehkä ansaitsen tuntea hippusen hyvää oloa, näin uskon.

Muutoin me voimme hyvin, minä ja Nuutti. Olemme olleet terveinä ja Nuutti on sellainen pikku neropatti ettei tosikaan.;) Hän nousi tukea vasten seisomaan muutaman päivän yli 7 -kuisena, nyt 9-kuisena kävellä tömpsyttää kävelykärryn kanssa! Ja vauhdilla! Oon melko ylpeä äiti. :D Hän pysyy myös pystyssä ilman tukea, kohta siis kävellään ihan tuetta uskoisin.

Nyt, Hyvää yötä<3

tiistai 10. joulukuuta 2013

Herätys

Oon monena iltana yrittänyt näppäillä jotain postausta huonolla menestyksellä. En saa nykyään mitään aikaiseksi. En saa itseäni niskasta kiinni enkä saa toteutettua muutenkaan mitään kärsivällisyyttä vaativaa asiaa. Tämä suoraan sanoen vi*uttaa minua.

No kunhan kuulumisista aloin avautumaan. Tässä on pari viikkoa (?) pyörähtänyt jälleen. Olen hoitanut kotia ja lasta, tehnyt ruokaa, käynyt tuhlaamassa veronpalautuksiani omiin ja muiden joululahjoihin, käynyt salilla ja tutustunut sekä nähnyt pikaisesti muutamia kertoja maajussia. Hmm.. Ehkä tosiaan mietin välillä liikaa liittyen uuden ihmisen tapaamiseen ja häneen tutustumiseen. En voi silti väittää, etteikö olisi mieltä ylentävää kun joku miespuolinen sanoo pitkästä aikaa minulle kuinka mukava ja ihana olen. Hullua suorastaan?! :D Silti pitäydymme ykköspesällä, en ole seuraavaa edes ajatellut ja parempi niin.. Muutamia suukkoja lukuunottamatta. ;)

Hän on todella mukava. Hän pitää aidosti Nuutista ja ilmeisesti minustakin. Hänellä on todella samankaltaiset arvot ja käsitys ylipäänsä onnellisesta ja tasapainoisesta elämästä. Luulen että hänelle on jopa itseäni tärkeämpää se perhe, että olisi kumppani rinnalla ja lapsia. Toki minulla tilannetta sotkee idyllini särkyminen ja suhtaudun ehkä hiukan realistisemmin tiettyihin seikkoihin. On silti ollut avartavaa suorastaan keskustella aikuismaisesti mieshenkilön kanssa esim. perheen perustamisesta ja mitä ajatuksia se herättää. Se nimittäin on saanut minut ymmärtämään kuinka tampio Samppa oikesti onkaan! Olen havahtunut siihen kuinka paskaa suhteeseen tyydyin. Halusin sitä ydinperhettä niin paljon että mietin pitäisikö vain tyytyä olemaan kynnysmattona. Vaikka todellisuudessa on olemassa miehiä, jotka oikeasti ovat fiksumpia ja välittäviä. Siihen haluan uskoa jatkossakin.

Sampasta ei ole kuulunut mitään ylimääräisiä jälleen pariin viikkoon. Hän on käynyt sovitusti kolme kertaa viikossa katsomassa Nuuttia kun olen käynyt salilla, ja viipynyt tunnin kerrallaan. Se näyttää riittävän hänelle. Ja minunkin tulisi nyt uskoa se, että se vaan riittää jollekkin isähenkilöille. Maajussin kanta tähänkin oli suuri ihmetys. Hän pitää Samppaa aika säälittävänä, lapsellisena ja raukkamaisena "pojankloppina".

Meillä menee kuitenkin Nuutin kanssa edelleen ihan jees. Nuutti oppii koko aika kaikenlaisia hienoja juttuja! Nykyään se osaa seisoa tukea vasten jo ilman käsiäkin ajottain, sekä ottaa tukea vasten askelia. Hänen liikkumisensa on todella vaivatonta ja nopeaa. Nauru on herkässä edelleen eikä turhia itkeskellä. Meillä on nyt n. kuukausi nukuttu kaikki yöt heräilemättä! Tuntuu että Nuutin kehitys on niin oppikirjamaista. Olen todella onnekas että minulla on ns. helppo lapsi. :) Eilettäin oltiin äidin ja pikkusiskon kanssa kaupungilla kiertelemässä ja Nuutti istua tönötti kärryissä lähes 5h! Välilä vaihdoin vaipan, syötin ja juotin, mutta muutoin hän vaan tarkkaili ympärilleen tuttia imien. Niin ihana ja hyväntuulinen vauva!<3 Voiko tota vauvanpalleroa rakastaa enää enempää!!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kotideitit

Heipä hei! Oon taas miettinyt mitä kirjoittelisin, mutta tää elämä taas rullaa melko samaan tyyliin etiäpäin. Alisa kävi eilen kylässä noin kolmen viikon "erossa" oleilun jälkeen, ei vaan olla ehditty näkemään. Oli kiva jutella, ja kerroin hänelle myös netissä törmäämästäni maajussista. :D

Noh, ehkä mulla on jotain kerrottavaa maajussista puheenollen. Me ollaan kirjoiteltu paljon iltaisin viime viikkoina kun oon saanut Nuutin nukkumaan. Juttu vaan on luistanut niin hyvin että tuhansia viestejä on vaihdettu molemmin puolin, kunnes tietysti heräsi kiinnostus livenä näkemisestä. Etenkin maajussilla. Itse olen toki varautunut, en edes tiedä mitä haluan! Sen tiedän kuitenkin että maajussi on todella mukavan oloinen ja nimenomaan sellainen tolkun mies, minkä asian perään kuulutan..

Kuvitelmani eivät olleet väärässä, sillä hän ajoi luokseni kahville. Ehkä uhkarohkeaa, mutta hän tuli luoksemme kahville, kotiimme. Toki näkeminen olisi onnistunut jossain muualla kuin meillä, ja sitä hän ehdottikin kohteliaana. En silti kehtaa raahata Nuuttia ympäri kaupunkia ja sitten vielä viihdyttää sitä jossain kahvilassa! Ja koska maajussi oli tietoinen pienestä lapsestani, olimme jutelleet syvällisiä paljon ja loput pistin täysin oman intuitioni varaan! Sitten vaan piti toivoa että älä tule paha kakku, tule hyvä kakku... En siis IKINÄ olisi suostunut tähän kotikahveiluun normaalisti, no no no way! Tein kyllä melkoisen poikkeuksen, ja ajattelin että nyt on vaan otettava riski. Tiesin kuitenkin hänestä paljon hänen itse kertomanaan, ja pystyin myös facebookin ja googlen avulla selvittämään tiettyjä seikkoja. :D

No asiaan. Hän tuli käymään ja oli siis edelleen hyvin mukava ja asiallinen. Juttu luisti ja posket punoittivat kun vihdoin nähtiin. Hän osoittautui todella lapsirakkaaksi, heittäytyi lattialle Nuutin kaveriksi ja osoitti heti melko isällisiä elkeitä niin sanotusti. :D Olin suorastaan hämmentynyt. Oli kyllä sellainen "mun ei ehkä pitäisi tehdä tätä" -olotila sen vierailun ajan, ikäänkuin pettäisin! Mutta mähän olen sinkku for God sake! No kaikki sujui hyvin ja hän lähti kotiinsa illalla jne.. Ollaan pidetty päivittäin yhteyttä. En vaan tiedä miten etenisin, pittää miettiä.

Samppa kävi tänään katsomassa Nuuttia kun kävin salilla. Se tuli ja häipyi saman tien kun tulin. Sitä se on. Se raastaa.. Toisaalta ei tee hyvääkään viettää yhtään ylimääräistä aikaa sen kanssa, mutta silti kysyn siltä usein "Ai lähdetkö nyt jo?", vaikka totta hitossa se lähtee. Se tulee ja se tulee aina lähtemään. Kuinka typerä ämmä minäkin olen?!

Pitää nyt ajatella järjellä jo näitä asioita.