 |
| Kuvan Tutan body sekä farkkukollarit mun äidiltä Nuutille. |
 |
| Myöskin nämä Reiman kintaat, ihan super hyvät! Saa sivusta auki vetskarilla ja täten helppo asettaa lapsen käsi kintaaseen. |
 |
| Vaatteet ovat kokoa 86cm. |
 |
| Serkkuni perheeltä Brion auto. |
 |
| S:n isältä, eli toiselta papalta Fisher pricen "kännykkä". |
 |
| Duploja Nuutin kummitädiltä eli mun serkultani, keskimmäinen keltainen lelu on Alisalta (siihen kuului myös 3 muovipalloa jotka porukoiden koira söi:(( ), sekä mun vanhemmilta mickin kävelykärry ja pikkusiskoltani Fisher pricen laugh&learn puppy. |
 |
| Itse ostin tän Nuutteroiselle, Maajussi mielessä selkeästi... :D Heh.. Traktori liikkuu eteenpäin, siihen syttyy valot ja jokaisella hahmolla on äänet. Hauska! |
 |
| Nämä ihanat retrot Across:in vaatteet (body ja haalari 86/92cm eli hiukan reilut) tulivat omalta kummitädiltäni Nuutille. |
 |
| Tutan velourhaalari 86cm, minkä ostin itse Nuutteroiselle joulun alla. Niiin SÖPÖ<3 |
 |
| H&M:n 80cm samettihousut ja pitkis mun serkkutytöltäni. |
Tässä Nuutin lahjat suurimmaksi osaksi. Kuvista puuttuu S:n äidin antama emalimuki sekä yksi ihana 86cm muumibody minkä Nuutin kummi antoi duplojen kanssa.:)
Itse sain mm. tämän siskoltani:
 |
| Kaikki Jaakkolan kirjat löytyvät hyllystä ja vihdoin myös tämäkin. Suosittelen! |
Saipa Nuutti kivoja lahjoja! Ja paljonkin vielä! Nuo hanskat ovat kyllä tosi kätevät kun vetoketju sivulla, onnistuu helposti peukalon laittokin :D Missäs tunnelmissa teillä meni uusi vuosi? :)
VastaaPoistaMoikka Elisabeth! Sun blogi on yks mun ehdottomista lemppareista ja erityisesti juuri sen takia että sun postaukset on mielenkiintoisia vaikka kirjoitat melko anonyymisti. Monissa blogeissa keskityn lähinnä kuviin ja kuvattomat postaukset tuntuu tosi tylsiltä. Sun blogi sen sijaan on kiinnostava vaikkei kuvia kovinkaan usein ole.
VastaaPoistaHaluaisin itsekin alkaa kirjoittaa blogia. Tai no joo olen kirjoittanut blogia vuodesta 2009 mutta blogi on ollut näkyvissä vain itselleni. Pelkään tuoda lapseni, kotini ja itseni muiden arvosteltavaksi. Haluaisin kirjoittaa avoimesti niinkuin sinä mutta en uskalla kun pelkään että joku tunnistaa. Enkä halua kertoa lapsistani niin että heille saattaisi koitua siitä joskus jotain haittaa.
Onko kukaan sun tuttu koskaan eksynyt blogiin ja tunnistanut? Pelkäätkö koskaan että niin käy? Muutteletko paljon ihmisten nimiä postauksiin? Joudutko miettimään postauksia tehdessäsi mitä voit kirjoittaa ja mitä et?
Onko sulla antaa jotain vinkkejä anonyymisti kirjoitteluun? Miten tehdä blogista kiinnostava ilman tunnistettavia kuvia?
Hei Minnie eh! Kiitos kommentistasi! Tällaiset kommentit aina hiukan hämmentää minua, koska en jaksa uskoa että jonkun mielestä blogini olisi oikeasti hyvä. ;) Totta tämän blogin sepustukset kyllä on, mutta tuntuu että oon tosi "sekava" ja huonokin kirjoittamaan. Joskus aikoinaan blogia perustaessa yritin pitää sitä ns. siistinä, pinnallisena, mutta pian teksti alkoi rönsyillä ja kun aloin vuodattaa rehellisesti asioita niin päätin pysyä anonyyminä. Joskus minulla oli enemmän kuvia jopa itsestäni raskausmasun kanssa täällä, olen jälkeen niitä poistellut.
PoistaEn missään nimessä haluaisi kenenkään tuttuni löytävän tänne! Välillä olen sitä miettinyt ja pelännytkin, että onkohan joku tunnistanut minua sillä Nuutti on oikeassa elämässäkin ihan Nuutti. Ja se on myös harvinaisempi nimi kuin vaikkapa Mikko tai Mikael... Vielä tähän mennessä kukaan ei ainakaan ole myöntänyt mitään, enhän ole ikinä kenellekkään edes maininnut kirjoittavani blogia.
Olen muutellut kaikkien muiden nimet paitsi Nuutin. Ja toki välillä mietin että kantsiikohan mun kirjoittaa nyt ihan kaikesta, mutta usein oon kirjoitellut postauksia niissä tunnekuohuissani ja päässyt niistä agressioista sitä kautta eroonkin sitten.. Kirjoittanut pois vaan, välillä on sitte tullu paskempaa kommenttia ja vakkarilukijoilta ihanaa ja asiallista kommenttia. Mutta oon aina kirjoittanut tätä itselleni ja siksi että muistaisin jotain näistä ajoista. Olen liian laiska kirjoittamaan käsin jotain päiväkirjaa, siinähän puutuu käsi! :D
En suosittele kirjoittamaan sellaista blogia jossa on kuvat ja myös totuudet koko arjesta ja perhe-elämästä. Tällöin ihmiset voivat satuttaa ja saavat tietenkin tietääkin kaiken jos blogiin eksyvät. Yksityisyyttään kannattaa suojella ja pitääkin. Etenkin lasten! Ja kaikki mitä nettiin pistää tulee pysymään siellä... Vaikka se olisikin salasanan takana tällä hetkellä, niin kun jotain kerran pistää nettiin niin siellähän se tulee aina olemaan :/ Blogi on hyvä keino purkaa pahaa ja hyvää mieltä, mutta kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan turvallisuus- ym kysymyksiä. Itse en pitäisi ikinä vauvablogia esimerkiksi Nuutista juuri sen vuoksi, että ehkei hän halua satoja kuvia nettiin itsestään kasvuiässä ja siellä ne sitten ovat iankaikkisesti... Mutta tämäkin on ristiriitaista kun pidän itse paljon kuvallisista vauvablogeista ja luen myös niitä, mutta niissäkin blogeissa minuakaan ei kiinnosta sitten juurikaan ne tekstiosuudet.. Mutta onhan niitä myös blogeja joissa vaan jätetään lasten kasvot paljastamatta ja kirjoitetaan sitten myös melko rehellisesti, niistä tykkään erityisesti.. Esimerkiksi Kideblogien Äitilandia.
Mutta muita vinkkejä mulla ei ole kiinnostavan blogin luomiseen kuin rehellisyys. Minun blogini ei todellakaan ole suosittu joten paha sanoa :D On täällä enemmän lukijoita kun ikinä olisin kuvitellut mutta omat kävijämääräni ovat sadoissa, ei tuhansissa. :)
Tsemppiä!