Huomenna koittaa taas jokseenkin kauan odotettu päivä, kun on se synnytystapa-arvio. :-) Sain sen ajan sillon rakenneultrassa jo, ja mietin että voi elämä kuinka pitkä aika sinne arvioon vielä onkaan! No nythän se sit on täällä, ja 22 päivää laskettuun aikaan! Hui.
Vietin eilisiltaa yksin kämpillä S:n ollessa iltavuorossa, hyvä niin. Se tuli joskus yöllä nukkumaan kun itse olin jo nukahtanut, ja mielenosoituksellisesti yritti jättää mulle mahdollisimman vähän tilaa sängyssä ja heitteli mun toista peittoa mun naamalle muutamaan otteeseen. Ho hoijaa. Tollanen käytöshän se tosiaan auttaa tässä tilanteessa, mikä kakara!
>>Nyt tiedossa intiimiasiaa, joten jos ei kiinnosta niin voi skipata!!>>
Eilisiltaan kuului myös mun missio päästä eroon niin sääri- kuin bikinialueen karvoituksesta! :-D Siis voi jessus. Ei se säärien ajelu onneksi tuota mitään vaikeuksia mutta tuo toinen... Siis olen joutunut totaalisesti viime aikoina luopumaan bikinialueen ajelusta kun se on osoittautunut mahdottomaksi vatsan vuoksi. :-( Ja siellä aiemmassa elämässä ennen vatsaa pidin tuon alueen täysin karvattomana - ihan aina. Eikä siihen tarvinnu muuta kuin tarpeeksi terävän partahöylän! Pyysin joskus S:aa avittamaan mua, että jos se esimerkiksi ajelisi ne mun puolesta! Mutta kappas, sekin pyyntö osoittautui S:n mielestä liian vastenmieliseksi! Sen mielestä mun haarovälikin on muuttunut ulkoisesti, jo nyt! Eikä ilmeisesti sinne parempaan suuntaan. No eilisen jälkeen totesin kyllä itsekin, että onhan se muuttunut.. Mutta onneksi on, tuntuiskin melko jäätävältä kun sen värkin pitäis venyä synnytyksessä hetkessä aivan äärimittoihin...
Niin, ja sain lopulta ajeltua ne karvat. Haluaisin pitää muutenkin mahdollisimman karvattomana sen alueen nyt synnytystä ajatellen, jotenkin se on ajatuksena hygieenisempi. Siis kun varmaan joudutaan tekemään kuitenkin eppari, ja koska oon tottunut muutenkin siihen karvattomuuteen niin oon sen kanssa enemmän sinut. Mutta kyllähän tuota sai taiteilla ja suljata ja sheivata ja mitä kaikkea, että niistä pirulaisista pääsi eroon! Ja siltikään ei voi muuta kuin luottaa melkolailla siihen käsituntumaan. :-D
No se siitä avautumisesta.
Toisekseen mulla tuntuu kävellessä tosi kovaakin painetta häpyluun kohdalla. Ja välillä se paine tuntuu ihan koko alakerrassa? Muutamia kipeitä nopeita vihlaisujakin on tuntunut, ihan kun sukkapuikolla pistettäs sinne! Silloin ku tulee noita äkillisiä tosi kipeitä tuntemuksia niin ajattelen että eihän ne supistukset voi alkaa koskaan niin voimakkaina heti?? Että kai ne alkaa AINA ensin silleen vaimeasti että niihhin tottuu ja sitten voimistuu voimistumistaan..? Sitä mä vaan pelkään. :-D Kuolisin varmaan heti jos alapäätä vihlos ku viimestä päivää heti ekasta supistuksesta....
Mulla on ollut noita vihlomisia ja samanlaisia tuntemuksia molemmissa raskauksissa ja todennäköisesti johtuu siitä, että vauva "poraa" päätä alemmas. :) Tällä kertaa vihlominen alkoi jo vähän aikaisemmin, mut nyt vauva onkin ollut lähtökuopissa jo hyvissä ajoin.
VastaaPoistaJoillakin supparit alkaa samantien tiheinä ja todella kivuliaina, kun taas toisilla ne voimistuvat ja tihentyvät vähitellen. Mä taas olisin toivonut, että kipeät supistukset olisivat alkaneet vasta kun on tosi kyseessä ja mielellään samantien säännöllisinä ja tosi kivuliaina, jotta ei olis jäänyt arvailemisen varaan onko synnytys käynnissä vai ei. :D Kipeitä supistuksia on ollut nyt jo niin monta viikkoa ja välillä tosi säännöllisestikin, että tää menee jo ihan kidutuksen puolelle ja ikinä ei tiedä, että lopahtaako ne taas vai olisko se nyt jo menoa. :)
Niiice. :S No kyllä sitä mielellään itekki haluis että ne kipeät supparit tulis vasta kun on tosi kyseessä! Mutta ei mulla olekaan kun kerran supistellut silleen että mietin mitähän tässä nyt tapahtuu.. Kun menin joku viikko aikaa kolaamaan pihaa ja sen jälkeen alkoi tuleen säännöllisesti semmonen kumma menkkajomotus oikealle puolen alavatsaa. Mutta parin h päästä se hiipui onneks. Että mielenkiinnolla ja pelolla sitä oottaa miten se synnytys omalla kohalla loppujen lopuks käynnistyy.. Noi mun vihlomiset on ollu niin satunnaisia että se viittaa varmaan just vauvan pään porautumiseen alemmas. :D
VastaaPoistaMulla kun alko supistamaan niin supistukset tuli HETI 3-5minuutin välein ja järjettömän kipeinä :D että kyllä ne voi tulla heti kipeinä :D
VastaaPoistaO-OU. :D
PoistaEilisiltana mietin noita ihan samoja pistelykipuja tuolla alakerrassa eli tuttua! Itsekin mietin, et joko se nyt poraisi sen päänsä ihan alas...
VastaaPoistaMm. Mutta toisaalta mulla on ollu kyllä melko vähän sellasia kipeitä tuntemuksia, että pahoin pelkään kuinka paljon yliajan tässäkin odotuksessa vielä mennään! Huomenna se lääkäri varmaan toteaa tuttuun tyyliin että joo ei tässä ihan lähiaikoina mitään synnytellä.. :D
PoistaEi, ei ne ala aina sillain hitaan mukavasti että olis aikaa totutella :D
VastaaPoistaItse oon kokenu sekä hitaasti alkavat, että heti kovat ja jäkimmäiset oli siinä mielessä mukavammat, etten joutunut niin kauaa niiden kanssa kärvistelmään kun lievempien :D
No nyt mua pelottaa :D
PoistaTuohon karva-asiaan liittyen, niin oletko miettinyt, että kävisit brassisokeroinnissa? Ei tarvitsisi pallon kanssa kurkotella sinne alaosastolle, ja yhdellä rykäyksellä saisit homman pois alta synnytykseen asti ja vielä muutamaksi viikoksi sen jälkeenkin. :) täälläpäin ainakaan ei edes maksa mahdottomia, ja on helppoudessaan vähintäänkin hintansa väärtti!!
VastaaPoistaNo nyt kun mainitsit niin voisin harkita! Oon ajatellut aina että se sattuu ihan **kelisti?? Entä minkälainen jälki siitä jää, lähteekö karvat siis juurineen päivineen sokeroinnissakin? Että jos sellanen joka ei oo aiemmin käyny moisessa toimenpiteessä, niin ärtyykö alapää siinä sitten? Koska sheivaamalla mulla ei kyllä tuu enää mitään näpyyjä tms.. paitsi ku ne karvat alkaa puskemaan muutaman päivän päästä jo sieltä niin arghh..
PoistaMutta parin viikon päästähän tossa toimenpiteessä melkein vois käydä vielä ennen synnytystä jos karvat ehtis kasvaa tarpeeksi? Onko sulla kokemuksia itellä tosta?:)
Joo, olen itsekin käynyt. :) Sokeroinnissahan karvat poistetaan "myötäkarvaan", joten ei pitäisi sattua niin paljon kuin perinteisessä vahauksessa. Omassa kipukynnyksessäni ei ole kehumista, joten sokerointia varten ostin apteekista Emla-geeliä pintapuudutukseen. :D Ja silloin hädintuskin huomasi, että siellä jotain puuhastellaan. Tosin keskivertokarvallinen varmaa selviää tuosta ilmankin - tummien, paksujen hiusteni kääntöpuolena on se, että muutkin ihokarvat pukkaa kunnon teräsvillana, ja mitä isompi karvatuppi, sitä enemmän sattuu. Olen tosin kuullut, että mikäli sokeroi säännöllisesti, tuo karvatuppi löystyy ja sessio helpottuu kerta kerralta. :)
PoistaJa sokerointi myös kuorii samalla ihon, jolloin riski karvojen sisäänkasvamiseen pienenee. Lisäksi sokeri tarttuu vain karvaan, jolloin iho ei ärsyynny. Iho on mulla punoitellut sokeroinnin jälkeen ehkä toimenpidepäivän, mutta tämän jälkeen on ollut ihanan sileä, pitkään! Mulla on pysynyt asiallisen näköisenä sokeroinnin jälkeen ehkä 6 viikkoa, joten helpottaa arkea aika paljon! Ja tosiaan pystyy poistamaan myös lyhyitä karvoja, joten säkin voisit esim. jo ensiviikolla päästä ekalle kierrokselle. :)
Ja hei Elisabeth, se ois hyvää reeeeeniii synnytykseen :D Sillo varmaan sattuu vähän enemmän :D <3
Poista