Crazy about.... baby clothes!

Nyt se tapahtui, astuin taivaaseen. Nimittäin vaatekaupan vauvanvaate osastolle! En tiiä johtuuko tämä "leijjuminen" näistä raskaushormoneista vai mistä, mutta välillä mut valtaa niin mieletön onnellisuuden (ja kiitollisuuden) tunne. Enkä kiellä sitä itseltäni, haluan nauttia tästä raskaudesta ja ansaita sen. Tätä halusin, ja niin kovasti jo pelkäsin että jotain oli vialla. Lapsen saaminen kun ei ole itsestäänselvyys =( Varmaan ne pariskunnat jotka siinä eivät yhdeltä istumalta ole onnistuneet, ymmärtävät mitä tarkoitan. En kuitenkaan aio pelätä jatkuvasti tulevaa, pitää nauttia hetkestä! Jos jotain pahaa sattuu, niin se sattuu. Murehdin sitä ennalta tai en. Jossain määrin on pakko ottaa järki käteen, maalaisjärjellä ajateltu varovaisuus ei varmaan ole haitaksi kuitenkaan.

Mutta, back to the baby clothes! Sekosin kyllä hiukan kun pääsin vihdoin sillä mielellä kaupustelemaan, että jotain saa tarttua mukaankin! Olin jopa vähällä "jäädä kiinni" kun eräs tuttavani käveli kaupan ovella minua vastaan, mutta onneksi silloin kun astelin sieltä ulos! En olisi halunnut olla minkäänlaisia selittelyjä hänelle velkaa, koska tiedän että hän olisi udellut. Miten voikaan olla niin paljon kaikkea ihanaa vauvan ja lasten vaatetta? En ostanut mitään 56cm vaatteita, sillä ne eivät kuitenkaan mahdu kuin hetken päälle. Toisekseen piti valita jotain, mikä menisi sekä tytölle että pojalle.

Lindexin tarjousta "osta 3 ja saat edullisimman ilmaiseksi" ei voinut välttää! =) Vaatteet ovat koossa 68.

H&M:ltä tarttuivat nämä, myös koossa 68.

Onpahan jotain hypisteltävää. Jotain konkreettista tulevasta, eikä pelkästään kaksi viivaa raskaustestissä. <3



Hömpötystä

Löysin tollasen söpön raskauslaskurin netistä. Mua vaan häiritsee se, että se laskettu aika lasketaan viimeisten kuukautisten perusteella, koska ei se pidä mun kohdallani kyllä paikkaansa. Mutta antaa sen nyt olla niin kauan kunnes selviää milloin se oikeasti on tapahtunut. =)

Meidän kaupungin terveysaseman sivuilla sanottiin että ottaa yhteyttä äitiysneuvolaan raskauden 7.- 9. raskausviikolla! Melko myöhään, eikö? Eli mun pitää odotella semmoset 2-3 vkoa ennenkun soitan? Aion kyllä soittaa kahden vkon päästä... Miten ne muuten siellä tietää että on oikeasti raskaana, passittaako ne johonkin laboratorioon verikokeisiin / pissanäytteeseen tms?? Ajattelin kyllä varmistaa vielä kahden viikon päästä clearbluen digillä että raskaus on edennyt 3+ viikolle ennenkuin soitan neuvolaan...

Eilen illalla tunsin pieniä vihlaisuja ja menkkajomotusta. Kerran kun nousin nopeasti ylös tuolista, niin tunsin todella omituisen kivun kummallakin puolen munasarjoja, ihan kuin niihin olisi pistetty tikuilla! Oli myös melko etova olo, mutta tänä aamuna sitäkään ei onneksi ollut. Tissit ovat todella arat edelleen.

Ajattelin tänään käydä ostamassa muutaman vauvvan vaatteen ihan plussan kunniaksi, sillä tähän saakka olen vain tyytynyt katselemaan kaukaa ja korkeintaan syvästi huokaillen hypistelemään. Viimeksikin mietin masentuneena että koskahan minun aikani tulee. Olen säästänyt joulusta saakka H&M:n lahjakorttia ja nyt aion kyllä siitä tuhlata osan johonkin pieneen ja söpöön! =) Olen myös ihaillut yhtiä vauvvan vaatekappaleita Lindexillä mitkä aion ehkä käydä hakemassa talteen! =P Voin laittaa kuvaa myöhemmin...

Kuva siis Lindexin kotisivuilta!

Mukavat vaput kaikille, täällä juhlitaan yllättäen melko rauhallisesti tänä vuonna! Viihdytän itseäni vaikka näillä Ellen Degenerin mahtavilla jaksoilla, missä vierailee Sophia Grace ja Rosie! <3

Raskauteni tähän saakka rv 1-4

Jos vaikka alotetaan ihan tällä alkusoitolla kun vielä on muistissa nämä asiat. 

Kp 22/28 Todennäköisesti ovulaatiota edeltävä päivä. Tunsin melko kovaakin alavatsakipuilua, myös oikeanpuoleista jomotusta. Tuli pöhöttynyt ja turvonnut olotila, eikä oikein ollut ruokahalua. Voimakkaita vihlaisuja alavatsalla. Testi oli nega.

Kp 23/28 Samantapainen olotila sai jatkoa. Olen kirjoittanut itselle että "kipu aaltoilee munasarjojen välillä". Hmm okei. =D Oli vähän etova olo.

Kp 28/28 Menkkojen olisi pitänyt alkaa. Ei ollut minkäänlaisia kipuja yhtäkkiä, mutta iltapäivästä tissit alkoivat vähän menemään aroiksi. Mietin kuitenkin että olikohan mielikuvituksen tuotetta? Testi edelleen nega!

Kp 29/28 Koko päivän menkkakipumaista jomotusta alavatsalla, muutamia outoja vihlaisuja kohdun tietämillä. Tissit oikeasti kipeät. Testi edelleen nega.

Kp 30/28 Ei menkkakipuja, tissit sitäkin kipeämmät. Huono ruokahalua, etova olo. En tehnyt raskaustestiä.

Kp 31/28 Samat oireet jatkuvat.... Tissit todella arat, huono olo. Illalla ihmeellinen klöntti vaaleanpunaista limaa tarttui paperiin vessakäynnillä! En testannut.

Kp 33/28 Päivällä tehty raskaustesti näytti haamuplussaa+!!

Kp 34/28 Clearbluen digitesti osoitti että raskaana ollaan ja viikkoja 1-2 hedelmöityksestä! Apteekin oma raskaustesti myös näytti kahta viivaa. =)) Oireet edelleen samat, tissit arat ja etova olo voimistunut. Pahoinvointia odotellessa.... NOT.

Arvatkaa mitä?

Vihdoin koitti tämäkin aamu. En saanut nimittäin nukuttua ajatuksiltani juuri ollenkaan, heräsin kolmen jälkeen aamuyöstä ensimmäisen kerran ja pyörin kovassa pissahädässä sängyssä vielä puolitoista tuntia! Sitten en malttanut enään kun hiipiä vessaan tekemään testiä miehen nukkuessa vielä!

Tässä tulos :

Raskaana 1-2 viikkoa!

Ei voi oikein käsittää. Mutta kaikki oireet kyllä viittasivat tähän suuntaan ja mies pääsi tokaisemaan sen kuuluisan "Mitäs minä sanoin?" -lausahduksen. Siis kerrassaan älyttömän uskomatonta, en todellakaan olisi osannut odottaa että raskautuisin juuri tästä kierrosta! Olin jo niin allapäinkin tässä.. Voi että! =) Digin tulosta ei tarvitse arvuutella. Tein samalla kertaa apteekin oman raskaustestin myös ja viiva piirtyi todella selkeästi näyttöön, vaikkei yhtä tummana kuin kontrolliviiva.

Näyttää siis pahasti siltä, että blogini on muuttumassa odotusblogiksi. Voisin kyllä olla kiinnostunut pitämään sellaista. Itsekin tietää kuinka mukava yritys- ja odotusblogeja on lukea, niin olisi mukava jos omista kokemuksista olisi toisille jotain apua. Itse varsinkin on tullut syynättyä omia raskausoireita yms. ja verrattua niitä muiden kokemuksiin. =D

Mielenkiintoista tuossa testissä on se, että teoriani kuukautiskierrostani taisi tosiaan käydä toteen? Ovulaatio on ilmeisesti tapahtunut ns. viime tipassa?! Nyt on kuitenkin 34 kiertopäivä ja hedelmöittyminen on testin mukaan tapahtunut toissa viikolla. Mielenkiintoista... Laskureiden mukaan viikkoja olisi sen mukaan kasassa 3+5 tai 3+6. Mutta eikös ne neuvolassa laske niiden raskauskiekkojen mukaan ja aina viimeisten kuukautisten alkamispäivästä? Siinä tapauksessa viikkoja olisi jo 4+5 ! Ei voi kyllä pitää paikkaansa... Aion edetä nyt tuon oman tietoni mukaan hedelmöittymisestä.

Mulla ei ole kyllä oikein mitään hajua mikä on seuraava liike tällä raskausrintamalla..? Odottelen ilmeisesti muutaman viikon, jonka jälkeen soitan äititysneuvolaan? Help, anyone? Ajattelin myös kerätä jonkinlaisen "infon" tämän kierron vaiheista ja tuntemuksista, jos jotain kiinnostaisi tietää? Olen nimittäin pitänyt muistiinpainoja itselläni eri kiertopäivien fiiliksistä nyt kierron loppu puolella. Niitä tykkäsin ainakin itse lueskella, mm. Pompulan blogista. =)

Anyway, pelottaa hurjasti että pysyykö se pikkuinen matkassa loppuun saakka. On kuitenkin suuri riski keskenmenolle ym ensimmäisellä kolmanneksella. Täytyy tästä kuitenkin hiukan iloita itsekseen. Meillä ei ole tarkoitusta kertoa asiasta kenellekkään ennenkuin ensimmäinen ultra on takana ja tiedetään että kaikki kunnossa. Mun perhe yllättyy varmaan pahan päiväisesti, en tiedä yhtään mikä on niiden reaktio. Saatikka miehen perheen... Kukaan ei kuitenkaan varmasti osaa tätä odottaa, aj hyvä niin. Toivottavasti tämä salailu vain onnistuu. =) En tiedä aionko mennä varhaisultraan jos ei näy sille tarvista erityisemmin, onhan se kuitenkin melko kallista! 

Testin jälkimaininkeja

Voi veljet, on tässä ollut päivän aikana vähän mietintämyssy päässä... Kun raskaustesti kuivui päivän aikana, niin viereen piirtyi kyllä myös se toinen viiva haaleampana edelleen. =) Tuntuis kyllä hassulta jos huominen digitesti näyttäski että ei raskaana.

Oireetki on vaan voimistunu, tissit on TO-DEL-LA kipeet, ja hieman etova olokin vellonut päivän mittaan. Toi tissikipu nyt on ehkä sellanen mainittavin.. Mulla ei nimittäin oo sitä ollut vuosikausiin! Mies on hokenut koko ajan, että kyllähän tää on ollu ihan looginen juttu, että näin on "päässyt" käymään.. Ja oon inttänyt vaan, että älä nyt, se ei oo niin yksinkertaista mitä kuvittelet! =D

Noh, mutta iloitsen tästä nyt vaan salaa ja päivä kerrallaan mennään... Ihanaa lauantaita teille lukijoille! =o)

Kuva täältä!

OMG!!

Kävin hakemassa apteekista valmiiksi testejä, ajattelin huomena testata.. mutta kuinkas ollakkaan en malttanut odottaa! Testissä koreilee selkeä haamu plussa ?! Sorry huonosta kuvanlaadusta, mutta kädet tärisivät melkoisesti kuvaa otettaessa =D Siinä todellakin on haalea viiva, ja ei ollut edes aamupissa. En voi uskoa tätä! Huomenaamulla pitänee testata uusiksi! Jännittävää. En ole ikinä saanut mitään haamuja mihinkään! Nyt se ilmestyi siis muutaman minuutin kuluessa ja vahvistuu koko ajan. Mieskään ei voinut kieltää viivan ilmestymistä näytölle =DD

Edit. otin vielä toisen kuvan testistä, jos näkys paremmin. Klikatkaa isommaski =)

Kp 33

Ennennäkemättömän pitkä kierto. Hmm. Heräsin aamuyöllä kovaan vihlaisuun kohdun tietämillä. Se meni onneksi ohi. Myös ajoittaista kovaakin menkkajomotusta on ollut, mutta se on aina mennyt ohi?! Haluttais testata mutta ei vaan uskalla.. Jos saakin pettyä :((

Kp 32 !

Täällä odotellaan edelleen menkkoja saapuvaksi, en ole uskaltanut testata niitä negoja. Enkä aio testatakaan ennen sunnuntaita! Yksi kummallinen juttu sattui eilen illalla... Ei eritekammoisille nyt =D Mutta vessakäynnillä pyyhin jotain ihan vaaaaalean haaalean punertavaa limaa, ja mietinkin että nonni nyt ne menkat alkavat, mutta kappas ei yön aikana ainakaan?! Yleensä jos menkat ovat kurvanneet niin ei mene kyllä kauaa kun hanat ovat auki! Ja vatsa kipeenä.. Tää on tosi outoa. Tissit ovat myös edelleen arat sivuilta.

Asiasta taas ärsytys maximukseen. Ystävä jonka yhteydenottoja olen vältellyt viimeiset 3 kk, siitä saakka kun hän raskautui. En kerro sen pidemmästi tästä ihmisestä, mutta toista lasta hänen ei ainakaan olisi pitänyt alkaa vääntämään. Ihminen jolla ei ole koulutusta, työkokemusta eikä piittausta terveellisistä elämäntavoista (edes raskautuessa). Hän pohti myös mukavan tovin vauvvan abortointia, sillä elämä on melkoista hulabaloota. Hän sitten päätti tänään ottaa yhteyttä ja tekopirteästi jouduin vihdoin vastaamaan. Hän kertoi ihanasta odotuksestaan sekä toisen ystävänsä raskausuutiset. Tämä toinen ystävä on vielä yksinkertaisempi tapaus, siis oikeasti. Mietin vain että ei ole todellista, nämä ihmiset raskautuvat sormia näpäyttämällä. Nimittäin ystäväni väitti tulleensa raskaaksi vielä e-pillereitä syödessään... Joopa joo.

En tiedä mitä ajatella. Haluan uskoa että aikani tulee vielä, enkä tietysti haluaisi maalata piruja seinille toisten odotuksesta. Mutta joskus vain ei voi käsittää miten niille ihmisille suodaan lapsia, jotka hädin tuskin osaavat huolehtia omista tarpeistaan ja ovat TÄYSIN yhteiskunnan elätettävinä..? Olen vihainen tästä salaa, ja on varmaan moni muukin. On vain niin tyypillistä että paskaa tulee niskaan meikäläiselle.

Miksi miksi miksi?!

Kp 30/28, pohdintaa kierrosta

Menkat ovat nyt abouttirallaa sen pari-kolme päivää myöhässä. Eilettäiset menkkajomotukset hävisivät yön myötä. Mutta iltasella tissini kipeytyivät?! Ensin mietin että kuvittelenko vain, mutta kyllä ne vain tuntuvat kipeiltä kun vähänkin tunnustelee. Varsinkin rintojen "sivuilta"... En tiedä sitten mistä tämä voisiko tämä kuitenkin enteillä kuukautisista, muistan kyllä joskus nuorena kun menkat alkoivat kuinka arat rinnat voivatkaan olla. Katsellaan nyt...

En kuitenkaan malttanut olla tutkimatta ja pohtimatta eilettäin tätä tilannettani. Mietin kaikkia asioita yhteen ynnäten, ja tulin yhden teorian lopputulokseen. Here it comes! Eninnäkin, ekassa kierrossa ovistikuttelin kierron puolen välin tienoilla noin viikon ajan, iltapäivisin samaan aikaan. Ei mitään tulosta eikä tietoakaan toisesta viivasta. Mutta eilen selailin hiukan muistiinpanojani tämän kierron poikkeavista fiiliksistä, mitä olen itselleni kirjoitellut... Kirjoitin kp 22 melko kovistakin alavatsan kivuista ja vihlaisuista, huonosta olosta ym. Mitä podin sinä iltana, ja mietin silloin että olisiko ne voineet olla alkion kiinnittymisestä tms. Mutta sitten havahduin, että jos minulla olikin kp 21 ovulaatio! Muun muassa Pompula kirjoittaa ovulaation jälkeisistä tuntemuksistaan täällä!

Tuo loi kyllä vähän toivoa tälle epätoivoiselle mielelle. Jos kp 22-23 tuntemukset olivat oviksen jälkimaininkia? (Tällä hetkellähän olisi vasta DPO 9 =D) Noh, sitten mietiskelin kuinka mahdollista tämä kohdallani voisi olla, oikeasti. Päädyin tälle sivustolle. Analysoin kuukautiskiertoni vaiheen, yep! =D Esim. viime kierrossa 1. Vuoto kesti 4pvää 2. Kuiva kausi olisi voinut kestää max. 5 vrk 3. Lisääntyvän liman kausi max. 12 vrk ELI 4+5+12= 21 ! Ovulaatio olisi kaiken järjen mukaan voinut tapahtua kp 21. Tämän jälkeen tulee tietysti ovis 1-2vrk, sitten oviksen jälkeinen kuiva kausi 12-16vrk. Mielenkiintoista, sanon minä! =) Koska tämä oli uutta tietoa minulle, en ole ajatellut tuota myöhäistä ovulaatiota tarkemmin. Myös "normaalisti" tapahtuvan ovulaation raja on tuo kp 21 ?! Niin ainakin luin monesta lähteestä. Sekin kuulostaa järkevältä, koska eihän kohdun limakalvo ole parhaimmassa kunnossa kierron loppuvaiheilla.

En tiedä jaksoiko kukaan kahlata tätä sekasotkua läpi, mutta mielestäni tuossa on kuitenkin järkeä. Ainakin tiedän mikä on teoria jos vielä osoittaudunkin olevani tällä hetkellä raskaana. =D Ja jos nyt on vasta DPO 9, niin testit ovat tietysti negoja. Pyrin silti olemaan nyt realisti, ja kävi miten kävi kunhan saa selvyyden tähän asiaan.

Kuva täältä!

 Onko vähän vastustamattoman söpöjä nämä Anne Geddeksen vauvvakuvat? Aww.

Kp 29/ 27-28

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3678369/missa-viivyt?claim=x8c7njpn5zj">Follow my blog with Bloglovin</a>

Eilinen ja tämän aamuinen testi oli puhdas nega! Missä hitossa ne menkat luuraa?!! En ymmärrä miksi tää kierto sitten taas venyis kun edelliset on menneet ihan normisti. Mulla ei ole tällä hetkellä edes mitään varsinaista stressiä, kuten edellisessä kierrossa oli (ja se oli silti vaan 27pvää!) 

Oon päättänyt kuitenkin etten ala tästä vauvvautumisesta stressaamaan liikoja, ei se silloin ainakaan onnistu. Toisaalta en haluais alkaa tikuttelemaan ovistakaan, koska se ois taas vähän pakkomielteistä mun makuun. Toisaalta tässä ei oo ku muutama hassu kuukausi aikaa ennenkun lähten kahdeksi kuukaudeksi eroon miehestäni toiselle paikkakunnalle kesätöihin. Joten kesällä ei ainakaan juuri yritetä mitään... Koko homma siirtyisi sitten syksylle, njäh.. Miksi kaiken pitää olla niin monimutkaista? Asioita ei selkeästi kannattisi suunnitella ja toivoa liikaa, sillä nämä asiat menevät ainakin omalla painollaan. Haluaisin jotain järkeä tähänkin touhuun, mutta kun mieli menee vuoristorataa. Tuntuu että se raskautuminen on välillä ainoa hyvä ratkaisu ja se vauvva pitää saada välittömästi alulle, kun taas toisaalta tulee hetkiä kun sen asian siirtäminen ei haittaisi. Ehkä siihen siirtämiseen liittyy sekin, että voisin tuudittautua ajatukseen että onnistumme siinä myöhemmin. Jos minussa onkin jotain vikaa, eikä se onnistu silloinkaan? Olisimme vain "siirtäneet" ongelman selvittämistä. En minä tiedä, mutta stressata en ainakaan halua. Jos ois kyky ajatella niin varmasti, että jos se tulee niin on tullakseen. Keinolla tai toisella.

weheartit.com

Tänä aamuna oli menkkajomotusta, ja oonki miettiny että tänään ne varmaan alkaa. Suorastaan sanoen se olisi helpotus jos alkaisivat, en jaksa tätä piinaa. Kaapissa on vielä yksi testi, mutta en aio tehdä sitä kuin korkeintaan loppuviikosta jos menkkoja ei kuulu. Voihan se olla mahdollista että ovis on ollut myöhemminkin kuin kierron puolivälissä, ja jos hedelmöittyminen olisi tapahtunut niin se ei tällöin näkyisi vielä testeissä? Ehkä toiveajattelua, mutta teoria sekin. Koska en ole ovistikuttanut niin sen määrittäminenhän on pelkkää hakuammuntaa. En ole tässä kierrossa vaivautunut edes seuraamaan mitään lämpöjä tai limoja sen kummemmin, ehkä sen voisi tehdä ensi kierrossa...

Hain eilettäin kirjastosta tietokirjan hedelmöittymisestä ja sikiön kehityksestä. Kyllähän sielläkin kävi ilmi, että  hcg:n eli istukkahormonin pitäisi näkyä raskaustesteissä noin 10-12 päivää ovulaation jälkeen. Kirja oli kyllä mielenkiintoinen, meikäläiselle vaan alkaa käymään liiankin tutuksi aihe "hedelmöittyminen". Meinaan, että tiedän kyllä vaiheen jo melko yksityiskohtaisesti TEORIASSA. 

Ajattelin että tästä päivästä lähtien kunnostaudun hieman, ja suuntaan keskittymistäni muun muassa kouluhommiin, siivoukseen ja liikkumiseen! Salille voisi taas suunnata ja tehdä jotain aktiviteettia. Kouluhommiin tarttuminen on kaikista vastenmielisintä, tuntuu että motivaatio on hiipunut hurrrrjasti. Yäk. Tuntuu muutenkin, että elämä on ollut pelkkää koulua. Tai vuorostaan lomien iskiessä TÖITÄ. Koska tärkeintähän elämässä on koulu ja työ, NOOOT. Unohtakaa elämästä nauttiminen. Kouluangsti on siis iskenyt pahasti.

Kp 28/ 27-28

Menkkajomotukset oli ja meni. Tänä aamuna ei mitään tuntemuksia. Odotan kuumeisesti posteljoonia, että hän tunkisi tilaamani raskaustestit luukusta sisään! Tunnen itseni toisaalta ihan typeräksi ollessani näin innostunut, ja kohta voinkin olla ihan maanraossa. Ja sanoa että "arvasinpas tämän.." 

Olen kärsinyt menkkakivuista, siis saatanallisista sellaisista, 13-vuotiaasta lähtien. Tuntuu että mikään kipulääke ei pure. 9 kuukautta sitten minulla oli kuukautiset noin kaksi viikkoa myöhässä, enkä ollut raskaana. Mutta koko sen ajan oikeanpuoleista alavatsaani kipuili. Yhtäkkiä tunsin käsittämättömän pistoksen siinä kohdassa ja jouduin heittäytymään lattialle sikiöasentoon, "kohtaus" kesti noin 10 sekunttia, ja kipu oli poissa! Säikähdin AIVAN SAIRAASTI. Siitä sitten lähdin päivystykseen välittömästi. Lääkäritäti ei ottanut kokemaani tosissaan, epäili raskautta (siis keskenmenoa). Vaikkei sitä ääneen sanonut, halusi silti verikokeet. Tulehdusarvot olivat normaalit ja hcg alle 5. Eli ei ollut kyseessa ainakaan umppari. Hän määräsi minulle ainoastaan naprokseenia, ibuprofeinin kaltaista tulehduskipulääkettä. Huoh. Siitä ei ollut mitään apua menkkakivuissa. Hän kuitenkin epäili, että minulla saattaisi olla jonkinlainen myooma tai munasarjakysta. Ei kuitenkaan vaivautunut lähettämään minua jatkotutkimuksiin, ultrausta varten.

Aloin tapahtuneen jälkeen syödä e-pillereitä ja toispuoleinen kipu pysyi pitkälti poissa. Silti epäilen, että siellä saattaisikin olla jokin kysta/pieni kasvain mikä oirehtii. Ne ovat nimittäin melko yleisiäkin naisilla. Eräällä kaverillani on todettu jopa 5cm x 9cm iso kysta kohdun takana, ja hän on raskaana tällä hetkellä. Lääkäri on sanonut että se ei ole este raskaudelle, mutta kaipa noin iso kysta operoidaan synnytyksen jälkeen. Useimmiten kystia vain kontrolloidaan ja seurataan miten niille käy. Ne kun voivat pienentyä / suurentua tai jopa hävitä itsestään. En ole halunnut kauheasti edes lukea aiheesta, sillä tieto lisää tuskaa. Olen kyllä suunnitellut, että jos tämä raskautuminen ei ota onnistuakseen menen yksityiselle tarkastamaan muun muassa tämän munasarja asian. Sillä se kuitenkin oirehtii aika ajoin, joskus ihan päivittäin. Gynekologin luennolla ollessani hän kuitenkin kertoi, että yksi yleisimmistä kuolinsyistä nuorten naisten keskuudessa länsimaissa on se, että tällainen kysta puhkeaa -> vuotaa vatsaonteloon verta ->nainen kuolee ellei hakeudu HETI hoitoon. Merkki siitä, että tällainen esimerkiksi puhkeaisi, on juuri pistävä KOVA kipu ja sen seurauksena toispuoleinen hartiapistos. Hartiapistos johtuu siitä, että verta on vatsaontelossa, ja veri painaa tiettyjä hermoja mitkä johtavat hartialle. 

Onko kenelläkään teistä kokemuksia kyseisistä kystista / myoomista?? Kertokaa ihmeessä jos on, haluan ehdottomasti tietää kokemuksianne.

Nyt jään odottamaan postia.

Pultit

Se tunne, kun heität sammakon suustasi, ja toivot ettet olisi tehnyt sitä. Meillä on ollut pienimuotoinen parisuhderiita meneillään ukkelin kanssa. Osuin ilmeisesti hänen heikoimpaan kohtaan, sillä kimpaantuminen oli mielenkiintoinen. Heitin siis ilmoille ajatuksen seksielämämme puutteista erään toisen tinkamme yhteydessä. Jostain syystä asiat aina etenevät toiseen. Varsinkin jos on taipumusta kerätä lumipallon lailla epäkohtia/riitoja itseensä, ja heittää sitten jossain vaiheessa koko pallo päin toisen näköä. Noh, tämä kuuluu jostain syystä luonteeseeni "miksei heittää sitten koko laidallista kerralla kun kerran aloitettiin...." -tyyliin. Omg. Ei aina niin fiksua. Varsinkaan kun miehet eivät näemmä ole kykeneviä käsittelemään montaa asiaa yhtä aikaa. Ainakaan monimutkaisempaa. Heh.

Tunnen, että sisälläni on jokin hormonimyrsky. Olen vetänyt herneitä nenään, tyhjästäkin. Tiedän että joko tämä kaikki enteilee niistä kuuluisista kuukautisista, jotka palaavat kuukausi toisensa jälkeen. Tai sitten olen raskaana, mitä nyt en osaa oikein kuvitellakaan. Olen myös ahminut herkkuja, siis hyi yäk. Olen syönyt paljon herkkuja, ja lupaan kunnostautua parissa päivässä. Siis HETI kun saan selvyyden tähän asiaan. Olen jotenkin lievässä stressitilassa tällä hetkellä, malttamattomana odotan että päivät kuluisi. Samalla kuitenkin harmittelen etten ole näitäkään päiviä kuluttanut hyödyllisemmin, sillä uskottelen että menkat alkavat. Että olisi jotenkin parempi mieli syödessä. NOT.

Palatakseni alkutilanteeseen, miksi helvetissä miehet ottavat kaiken niin henkilökohtaisesti liittyen seksin harrastamiseen? Mainitsin siis halustani toteuttaa itseäni vähän enemmän ja tuoda sitä nuoruuden leikkimielisyyttä kehiin. Kappas, hän tulkitsi sen niin, että minulla on aiemmin ollut parempaa seksiä, Muiden Miesten kanssa, tietysti. Huoh. Käsittämätöntä. Olen toitottanut hänelle monesti kuinka Hän on juuri se kostea päiväuneni. Eikä ole tarvinnut edes valehdella, sillä hän on urheilullinen ja söpö. Mies makuuni.

weheartit.com

Suutuin kuitenkin asiasta (vaihteeksi) ja marssin vanhemmilleni. Toisaalta olen loukkaantunut, että hän haluaa haastaa riitaa kanssani näinä kriittisinä päivinä. Eikä ymmärrä että ehkä olen stressissä ja muutenkin hämilläni, en kaipaisi mitään ylimääräistä paskaa niskaani! Miehet...... Lohdutukseksi hän onneksi yritti soitella perääni, sielläpä miettiköön. =D

Vatsaa on kipuillut ihan vähän nyt iltasesta. Saapa nähdä enteileekö mistä.

Lääketieteellistä tietoa raskaudesta

Ajattelin vinkata teille muillekkin kiinnostuneille sivustosta, jossa on lääketieteellistä tieto raskaudesta ja sen kehitysvaiheista! Sivustolle voi ja kannattaa rekisteröityä mitä kautta saa tietoa raskauden kulusta enemmän. Nyt siis kaikenmaailman vauva-keskustelufoorumeilta veke ja lääketieteellistä tietoa kehiin! Itse ainakin näin pienen valon pilkahduksen tämän ahdistuksen keskellä kun lueskelin sivustoa. Ainakin siinä kohdassa missä sanottiin ettei tällä viikolla raskaustestien pidäkkään näyttää positiivista. Sivusto on siis: www.tekay.fi , ja sen on perustanut siis eräs pätevä lääkärismies. 

Raskausoireita on siis kertynyt seuraavia viimeisen viikon aikana :


- Alavatsan kovatkin vihlaisut ?! Joista "kärsin" tälläkin hetkellä, ei voi olla kuvitelmaa...
- Muutama päivä sitten koin todella epämiellyttäviä alavatsakipuja koko illan, menkkakipumaisia.
- Pissa haisee todella voimakkaalle ja on vahvan väristäkin, vaikka pyrin kyllä juomaan päivän aikana nestettä.
- Tulehtunut ien ? Sarjassamme omituisimpia oireita, koska mulla ei juuri koskaan ole tällaista.
- Outo maku suussa. Mikä voi johtua kyllä ehkä edellisestäkin kohdasta. Hmm.
- Hirvee himo ruokaan ja sitten toisaalta ei kuitenkaan tekis mieli. Olen kuitenkin ahtanut kiitettävästi herkkuja nassuun viimeisen kolmen päivän aikana: Karkkia, suklaata, jätskiä, kiinalaista,.. you name it! Mutta näin käy usein (AINA) ennen menkkoja.
- Kuumotus. Siis ennenkuulumatonta etten ole käyttänyt moneen päivään villasukkia! Mulla on nimittäin AINA villikset jalassa, koska jalat on vaan jääkylmät jostain syystä. Nyt ei ole edes sukkia jalassa ja silti on sellanen huh huijjakkaa olo. 


Eli eipähän jää ainakaan näistä raskausoireiden puuttumisesta kiinni tämä kierto! =D Silti toivo elää, varsinkin kun eksyin lukemaan tuota faktatietoa raskaudesta enemmän. Tästä otos sivulta!

Lähde: www.tekay.fi

Yk 3 kp 26

Pillereiden lopettamisen jälkeinen kiertoni oli 29 pvää, eli sama mikä pillereitä syödessä. Mutta sitä seuraava kiertoni oli vain 27 pvää, joten nyt on hämmentävää nähdä mihin kiertoni asettuu. Jos se olisi samat 27 pvää, niin voisin huomenna testata? Testasinhan jo eilen negan, mutta tänään en kyllä aio yrittää. Sanotaanhan testipaketinkin kyljessä että koittaa muutaman päivän päästä uudestaan. Toisaalta ovulaatiohan on voinut tapahtua myös myöhemmin kuin kierron puolivälissä, ja kiertoni venyy eikä edes näytä vielä oikeaa testitulosta? Noh, ehkä nämä ovat nyt niitä toivon sirpaleita.

weheartit.com

Nämä päivät ovat muodostuneet kituuttavimmiksi. Tuntuu että tunteet menevät vuoristorataa! Välillä olen aivan varma että kyllä sen on nyt ollut pakko tärpätä, ja toisaalta taas vaivun maanrakoon miettimään, ettei se vaan voi ikinä tärpätä. En osaa edes kuvitella miten minä voisin olla raskaana. Ärsyttävintä on, että raskausoireet ovat samat mitä kuukautisia enteilevät oireet! Suoraan sanottuna ihan pe*seestä. Äiti Luonto olisi voinut tämänkin järjestää fiksummin. Tälläkin hetkellä poden alavatsakipua, menkkamaista jomotusta siis. Mutta tätä on jatkunut jo useamman päivän. Ota siitä sitten selvää! Yritän silti valmistaa itseäni tulevaan,.. kyllä se kohta tippasee.

Hiukan huvittavaakin tässä prosessissa on ollut seurata miehen otetta asiaan. Hän ei selkeästi ollut ollut keskiverto ukkelia enempää hereillä yläasteen biologian tunneilla. Toki hän omasi käsityksen kuinka nainen saadaan paksuksi kertalaakista, kunhan vaan tekee Sen ilman kumihuppua. Mullahan olikin hiukan naurussa pidättelemistä alkuun, kun jouduin hienovaraisesti pitämään hänelle näitä ihmisbiologian opetustuokioita. =D Hän ei ole todellakaan palikka, ja pääsikin hommasta pian käsille. Olin jopa yllättynyt kun hän alkoi vihjailemaan mulle jotain "kiinnittymiskivuista", ja oli pakko vängätä oliko hän lukenut jopa ITSE jotain netistä. Kyllä oli kuulemma, paljonkin. =D Asiat ei kuulemma olleetkaan niin yksinkertaisia ja hyvin muistissa mitä hän oli luullut. Toinen asia mistä tässä yksi ilta yllätyin, oli että hän halusi udella multa lasten nimistä, mistä pidän. Olin ihan otettu, joten keskusteltiin hiukan aiheesta. Löydettiin jopa yhdet nimet kummallekkin, pojalle että tytölle, mitkä miellyttivät kumpaakin eniten. <3 Oli ihana hiukan leijjua ja haaveilla yhdessä. 

Varovasti tässä kuitenkin edetään, ajatusasteillakin. Huomaan silti että hän on potentiaalinen isä-ihminen. Hän ei myöskään ole pyörtänyt päätänsä tämän asian suhteen ilmoitettuaan minulle olevansa valmis. Sitä "pelkäsin" ehkä eniten, että hänen päätöksensä rakoilisi. Päinvastoin, hän osoittaa haluavansa tätä asiaa enemmän päivä päivältä. Ainakin mitä olen häntä tulkinnut. 

Palailen huomenna testituloksen kera. Yksi clearbluen +/- testi kun lojuu nurkissa, ja alkuviikosta pitäisi tulla muutama raskauskeiju.fi:n testi postissa. Odotukset ovat kyllä maassa tällä hetkellä, en vaan jaksa uskoa että sieltä plussa piirtyisi. Enhän ole saanut sitä plussaa näkymään edes ovistesteissä...

weheartit.com

Kolmas kerta toden sanoo?

Perustin tämän paikan itselleni henkireiäksi, kertoakseni niistä fiiliksistä mitä ei voi ääneen jokaiselle sanoa. Toivoen myös, että löydän vertaistukea niiltä naisilta jotka istuvat samassa veneessä. Aion pysytellä piilossa, mutta olen valmis pitämään blogia pystyssä niin pitkään kuin tuntuu siltä. Sen verran taustaa minusta, että olen onnellisesti avoliitossa vuotta vanhemman mieheni kanssa ja olen sairaanhoitaja opintojeni loppusuoralla.

weheartit.com

Havahduin vauvva-ajatukseen noin 10 kuukautta sitten, mutta mieheni ei lämmennyt ajatukselle. Päälle puolen vuoden kypsyttelyn jälkeen sain luvan jättää pillerit ja aloitimme yrityksen. Mikä onkin osoittautunut haasteellisemmaksi mitä luulimme. En toki ole koskaan ajatellut sen olevan itsestäänselvää! Mutta lähtökohdat olivat mielestäni potentiaaliset laittaa uusi elämä alulle: olemme suht nuoria ja sitä kautta teoriassa ainakin hedelmällisimmässä iässä(?), hyvä kuntoisia fyysisesti ja terveelliset elämäntavat omaavia (ei alkoa tai tupakointia), plus että omat kk kiertoni ovat olleet säännöllisiä koko ikäni. Pillereitä olen syönyt joskus teininä ja viitisen kuukautta ennen kuin päätimme aloittaa vauvvantekohommat. 

justlittlethings.net

Elän taas niitä kuukauden kriittisimpiä päiviä enkä malttaisi odottaa. En ole viimeisessä kahdessa kierrossa enään harrastanut ovistikuttelua. Pillereiden jälkeisenä kuukautena tikuttelin, mutta en bongannut ovulaatiota. Tosin luulen sen johtuneen vielä pillereiden vaikutuksesta, yhdistelmäpillerit kun estävät ovulaation tapahtumisen. Pistin siis ekan kierron epäonnistumisen pillereiden lopettamisen piikkiin. Toisessa kierrossa yrityskerrat jäivät ehkä turhan harvaan muista kiireistä johtuen ja nyt on ensimmäinen ns. kunnollinen yrityskierto takana. Joten toiveet ovat korkealla, ja pelkään tipahtavani kovaa ja korkealta. Malttamattomana tein testin tänään, kahta päivää ennen oletettua menkkojen alkamispäivää ja negahan sieltä tuli. Ei mitään selkeää viivaa ainakaan, joten saa luvan olla negatiivinen. Joten nyt odotan kiltisti sunnuntaita, eli varsinaista testipäivää. Oireitahan (vihlovat alavatsakivut, toispuoleinen alavatsajomotus..) on toki ollut joka lähtöön vaikka ajatusta on pyrkinyt hylkimään mielestä. Testauksenkin tein mieheltä salassa, se pettymys on jotenkin siedettävämpää yksin. Eikä aiheesta haluta hänen kuulleen sitten niin paljon vouhottaakkaan. 

justlittlethings.net

Olen  kuitenkin alkanut epäilemään oman kehoni kyvykkyyttä raskautua jo näinkin lyhyen ajan jälkeen. Onko minussa jotain vikaa? Ja jos on, niin pelottaa edes ajatella syitä. Varsinkin kun on jo koulutuksenkin pohjalta tietoinen monista mahdollisista syistä. En haluaisi olla se ihminen lääkärin vastaanotolla selvittämässä niitä, maailmankaikkeuden henkilökohtaisimpia asioita. Yritän kieltää vielä sen mahdollisuuden joutua sinne. Vaikka en pelkää lääkäreitä, niin kaipa silti pelkään jotain siinä. Heikkouden tuntemusta, paljastusta. Kehoni ei toimi niinkuin luonto on sen määrännyt? Ehkä tämä kaiken kyseenalaistaminen aiheeseen liittyen on normaalia? 

Olen oppinut asioita kärsivällisyydestä, siitä että on elettävä päivä kerrallaan. Ei voi hyppiä ovulaatiosta testauspäivään, vaan elää kierto kerrallaan. Parhaimmassa tapauksessa pyrkiä unohtamaan koko kierto ja mennä fiilispohjalta. Eikä tästä nyt vielä ainakaan ole onneksi mitään pakkopullaa tullut välillemme, että hampaat irvessä tekisimme jotain mitä on tehtävä maailmaan. Ei ei... Vaikka välillä minulla on huonoja päiviä, epäuskoa, kyyneleitä, niin se toinen haluaa lohduttaa ja ymmärtää. <3