Hei taas!

Bloggailu motivaatio ei ole ollut huipussaan. Tämä yksinhuoltajan arki on suoraan sanoen rankkaa. Mutta en halua valittaa, me pärjäämme kyllä. :) Tuntuu silti että koneella istuminen on jäänyt minimiin. Nuutti nukkuu muutamat - joskus kolmet päiväunet päivässä arviolta 30min 2,5h, joten siinä on tän mamman oma aika! Ja joskus se on hyvin minimissä. Iltasella Nuutin nukkumaan menokin venyy usein yhdentoista kieppeille, ja olen tuolloin itsekin valmista kamaa unille...

Meillä on alettu myös maistelemaan kiinteitä! 5 kk neuvolassa Nuutilla oli painoa 7880g ja pituutta 67,9cm. Neukkutäti sanoi että täysimetetyillä lapsilla kasvun hidastuminen on normaalia. Olen silti alkanut antamaan N:lle lisämaitoa välillä, ainoastaan helpottamaan itseäni! Ja neuvolakäynnin jälkeen aloin pian maistattamaan pottua, ja nyt viikon maistelun jälkeen ollaan vaihdettu porkkanaan. :) Nuutti on tosi mielissään soseiden maistelusta, niin innoissaan maiskuttaa. Ei ole myöskään alkanut hyljeksimään tissiä vaikka saakin pari-kolmekin kertaa päivässä pullosta. Olen myös alkanut antamaan lisämaitoa senkin vuoksi, että Samppa voi tulla hoitamaan Nuuttia ja antaa hänelle lisämaitoa jos minä haluan mennä käymään kodin ulkopuolella. Eilettäin tehtiin näin ensimmäistä kertaa! Päätin että nyt on aika päästä salille ja marssin hakemaan 3kk:n salisopimuksen. Illalla menin sit Alisan kanssa treenaamaan ja Samppa hoiti Nuuttia huikeat 2h itsekseen. Oli antanut N:lle lisämaitoa ja poika oli kyllä tyytyväinen! 

S on käynyt nyt pari kertaa viikkoon katsomassa meitä. Niinhän se aina haluaa sen ilmaista, tulee katsomaan meitä. Nuutti on alkanut hieman vierastamaan ihmisiä, ja Samppa on kyllä heidän joukossaan. Eilenkin kun tulin kotiin, niin heti mut nähtyään Nuutti alkoi hymyillen nauraa ja pian kitistä kunnes otin syliin. Ja sitten ei enää rauhoituttukaan kun tissillä. Pari tuntia on aika maksimi tällä hetkellä minkä kehtaa Nuuttia jättää Sampan hoiviin. Se selkeesti ikävöi mua, jonka se tuntee.

Mun ja Sampan välit on hyvät. Kaipaan sitä ajoittain, ja se mua. Sehän on myöntänyt katuvansa, kaikkea. En tiedä silti mitä ajatella. Tuntuu hyvältä että mulla on tässä hyvin aikaa ajatella, katsella miten S käyttäytyy ja "kasvaa". Vai kasvaako lainkaan. En edelleenkään aio uskoa vain kauniita sanoja, vaadin tekoja niiden taakse! Mutta kyllä, S saa mut syttymään "siinä mielessä" enemmän kuin kukaan kaksilahkeinen. Miten voi ajatella toisesta ihmisestä niin ristiriitaisesti? Yhdessä ollessa ajoittain suorastaan vihasin sitä, ällösin! Se on muuten tällä hetkellä pudottanut 13kg painostaan! :D On se siis jotain muutoksia aiempaan tehnyt.. ;) 

On meidän välillä ollut salamyhkäistä katseiden vaihtoa, hymyjäkin. En halua ajatella muita, eikä Samppakaan omien sanojensa mukaan. Me nyt katsellaan sitten, mutta jos annan pikkusormen niin viekö se koko käden?

Semmoista..

Ollaan oltu mun hyvän ystävän Alisan kanssa paljon tekemisissä mun kaupunkiin takaisin tulon jälkiin. Ihanaa kun on joku tärkee ystävä, joka ymmärtää kuuntelee ja osaa sanoo lohduttavia sekä voimauttavia sanoja. Viime viikonloppuna me käytiin lasten kanssa Hop Lop -tyylisessä leikkipaikassa, ja oli kiva tuntea itsensä jälleen ihmiseksi ihmisten ilmoilla. Nuutti oli innoissaan erilaisesta ympäristöstä ja pomppi sylissä muiden juostessa päättömästi kohti pallomeriä. Sit se söi kiltisti tissiä ja alkoi tutia. :) 

Tänään olin hiukan huolissani kun Nuutin vatsa ei oo toiminut viimeiseen viiteen päivään kertaakaan! Tultiin äidin kanssa siihen tulokseen että se ei saa tarpeeks ravintoa kulutukseensa nähden. Se poika on siis todella liikkuva, lattiallaki pyörii ja kierii ku pikku viisari! Kaipa se kuluttaa kaiken syömänsä siis. Epäilen ettei mun rinnoista edes heru jättimääriä maitoa enää, jostain syystä? Ei ne ainakaan oo ikinä pinkeet tai sen tuntoiset että ois täpö täynnä? No oon antanut N:lle kolmena peräkkäisinä päivinä teelusikallisen verran luumusosetta, olihan hupia eka kerralla nähdä sen raukan ilme ku työnsin lusikallisen suuhun. :D Vaan seuraavana päivänä se jo maiskutteli ja auko suuta, et missä se seuraava lusikallinen viipyy.. Tänään annoin sille myös lisämaitoa tissin ohella ja johan alkoi vatsa toimia, RUNSAASTI. Saa nyt nähdä pitääkö mun joka toisella syötöllä alkaa antamaan lisämaitoa, vois helpottaa tätä imetysrumbaakin. Ei tarvis oikeesti joka tunnin päästä istua sohvalla lapsi tissillä. :( N heräilee öisinkin tosi useesti vielä syömään, viime yönä varmaan 5 krt! Alan ehkä hiukan kaivatakkin niiden kiinteiden aloittamista. No jos tässä nyt täysin maidon voimalla "sinniteltäs" vielä se 1,5kk.

Oon ajatellut hankkia N:lle lapsivakuutuksen, ja nehän ovat tunnetusti ihanan kalliita. Noin 400e siihen uppoo, ja Samppahan "ilostu" uutisesta. Vaadin tietty epäsuorasti sitä maksamaan puolet vakuutuksesta, kuten tulevasta turvaistuimen ostostakin. Turvakaukalonhan ostin 30e kirppikseltä, seuraavan turvaistuin hankinnan haluan liikkeestä uutena. Se kun on pidempiaikaisempi istuin lapselle kuitenkin. S sanoi, että jos hän olisi oikein vittumainen, hän ei elatuksen lisäksi maksaisi mitään. HUOH! Nostelin siinä sitten taas tovin kulmiani.... Onneks MINÄ en joudu maksamaan Nuutista MITÄÄN ylimääräisiä. PERKELE. 

Vaadin sitten myös sitä, että elatus tullaan maksamaan mun ja Sampan tulojen ja menojen perusteella. Tästä oli tullut lappu S:llekin, ja hän oli tietysti tympääntynyt. Eihän hän haluaisi maksaa yhtään ylimääräistä sen 150e lisäksi. Hän kun on kuulemma kesän aikana tienannutkin niin paljon, että pelkää minun kynivän hänet kokonaan. Joopa joo... Eiköhän näissä elatusasioissakin ole ne rajat määritelty aika hyvin. Mutta tiedän, että S:n tuloihin nähden se kämäinen 150e on LIIAN VÄHÄN.

No kaiken kukkuraksi S lähetti tekstarin tänään: ".. Tulen käymään katsomassa Nuuttia loppu viikosta. Olette molemmat olleet mun mielessä viime käynnistä saakka.."

Ai kun kiva, oltiin päästy Sampan mieleen viime käynnistä. Siitä kolmen päivän takaisesta, kas kun ei parin kuukauden takaisesta! Melkein menin höplään! ;)

Asettumista

Jos vaikka kertoilisi viimein niitä viime aikaisia tapahtumia. Ajatukset on ollu melko solmussa. Yrittänyt vaan selvitä tästä muutosta se "survive"-nappi pohjassa. Kaiken kaikkiaan en voisi olla onnellisempi tällä hetkellä. En siis todellakaan ymmärtänyt minkä hyvän olon tunteen tämä päätös toisi mukanaan. Näinkin pian! Nyt huomaan kuinka idiootti olin roikkuessani Sampassa. Olen nollannut siis tunteeni Samppaa kohtaan. Yritän hyväksyä sen tosiasian, että asiat vaan menivät näin. Ne menivät niin kuten en olisi ikinä kuvitellut niiden menevän. Mutta sopeudun ja yritän olla ensisijaisesti paras äiti Nuutille.

En muistanutkaan kuinka rakastin tätä omaa rauhaa. Sitä että saa tehdä ja olla kuin haluaa. Ei oo toista aikuista levittelemässä paskasia vaatteitansa, lisäämässä pinojansa paskaseen tiskivuoreen, nukkumassa sohvalla.. vittuilemassa. Meillä menee siis Nuutin kanssa erittäin hyvin olosuhteisiin nähden!:)

-----

NÄIN kirjoitin eilen aamulla. Siis tätä postausta. Ennenkuin Samppa tuli katsomaan Nuuttia.

Nyt kun luin tuota, tunnen itseni täysin idiootiksi. Mitään ei siis tapahtunut mun ja S:n välillä (ellei muutamaa halausta ja toisen kaulan nuuskimista lasketa? Ei siis todellakaan suudeltu tai mitään...) Kaikki nousi silti pintaan. Tai lähinnä ne tunteet kun toinen rakasti sua ja sä häntä. Yhtäkkiä sillä helvetillisellä hetkellä kun S asettui mun sohvalle Nuutti sylissään, mun sydän suli. Pää täyttyi vaaleanpunaisista sydämistä ja mietin että tuossa se on, mun poikani isä. Ois tehnyt mieli kapsahtaa S:n kaulaan totaalisesti, taas kerran. 

MITEN hitossa se voi tuntua tältä, ihme vuoristoradalta?!!!?? Vaihdettiin muutama sana ja ihmeteltiin mihin pisteeseen tämä meidän homma on edennyt. Me asutaan erillään, me erottiin, ei ole enään "meitä". Tätä halusin erityisesti minä. Tätähän mä halusin?!! Eikö niin?!! Tätä vakuutan itselleni, että teinhän oikean ratkaisun. Enhän luovuttanut ja menettänyt jotain todella tärkeää?

Samppa myönsi olleensa välinpitämätön. Hänhän olisi voinut korjata asiat siihen pisteeseen saakka kunnes kirjoitin vuokrasopimuksen. Odotin lähes viikon tuolloin että S ottaisi muhun yhteyttä ja haluaisi selvittää asiat. Mitään ei tapahtunut ja tein ratkaisun. Toki S:lla on ollut kymmenittäin mahdollisuuksia jutella mun kanssa. Taidan olla turhan tunteellinen itse. 

Tällä hetkellä tää henkinen puoli tarvitsee sitä työstämistä. Joka viikko kun Sampan joutuu kuitenkin kohtaamaan Nuutin näkemisen merkeissä...

"Feel the fear, and do it anyway."

Tässä sitä ollaan nyt nökötetty muutama päivä uudessa (ihanassa) asunnossa, ja lähinnä lepäilty Nuutin kanssa muuton tuomaa väsymystä pois. En ole päässyt nettiinkään ennen tätä iltaa, kun sössin laajakaistan hankinnassani. Sisko toi sitten tänään mokkulan lainaan jottei viikonloppu vierähdä täysin seiniin tuijotellessa ipanan ollessa unilla. :) Toki riittää tekemistä aina kun kotihommia tekee, mutta ei sitä nyt aina jaksa niitäkään! Iltaisin ihana istahtaa koneelle ja miettiä ihan muuta kuin lapsen hoitamista.

Lupaamiani kuvia!

Olohuonetta

Tää tyynynpäällinen veti puoleensa. :)

Iso taulu joka sisältää kuvajulisteen Nuutista, oli näytillä myös nimijuhlissa. Se on arvoisellansa paikalla olkkarissa! <3

Lahjaksi saatu kyltti on löytänyt paikkansa makkarimme oven pielestä. Aww. :)

Tässä muutamat kuvat olohuoneesta, laittelen myöhemmin kuvia makkarista ja keittiöstä kun saan ne "sisustettua" loppuun. Ihanaa kun voi itse päättää kaikesta: minne laitetaan hyllyt, minne taulut, minne koristeet.. Mitkä verhot, mikä värimaailma! Aivan mah-ta-vaa. :)

Toki ollut hiukan "yksinäistä" kun jäätiin pari päivää sitten Nuutin kanssa tänne kaksin. Positiivisella mielllä kuitenkin. Neuvolassakin pyörähdettiin ja ensi kerralla vaihdetaan uuteen neuvolaan, mikä sijaitseekin tällä kertaa kivenheiton päässä meistä. Kivakiva! Nuutin paino oli noussut kuukauden aikana "vaan" 200g, joten kahden viikon päästä mennään puntarille uusiks. Pituuteen (67,5cm) suhteutettnua paino (7700g) pistää kavukäyrät jollain tavalla alakanttiin menemään sitten... Täysimetyksellä mennään vielä kuitenkin.:) 

Meillä on ollut hiukan draamaa S:n puolen perheen kanssa, siitä lisää myöhemmin. S on ilmoittanut tulevansa "joskus" katsomaan Nuuttia. Mielenkiinnolla odotan milloin tämä "joskus" sitten on....

Palaillaan pian!

1/3 muuttopäivästä purkissa

Helvetillinen päivä. Hellettä, hikeä, miljoona tavaraa.. Kitisevä nälkäinen vauva joka kaipasi viihdytystä. 

Samppa teki mulle ne perinteiset temput taas. Hän oli häipynyt asunnoltamme isänsä luo asumaan siksi aikaa, että saan kamani muutettua. Olin olettanut hänen auttavan, jos ei muussa niin Nuutin hoitamisessa sillä välin. Olihan sillä tänään vapaapäivä. Ei kuulemma auta. Eikä auttanut. Koko jätkää ei näkynyt missään. Vittu että vihaan sitä äijää. Tekis mieli vaan karjua avaruuteen se raivo mitä tunnen S:aa kohtaan tällä hetkellä. Salaa toivon että se osallistuisi jatkossakin meidän elämään yhtä vähän!!!

NYT alan nukkua. Huomenna on rankka päivä tiedossa. Toivon ja rukoilen että tämä olisi jo ohi. Mun ja Nuutin kodista tulee tosin hieno.. Ja niin rakas turvapaikka, mikä on vain meidän. <3

Tomorrow is the day

Muutto. Se alkaa huomenaa. En olisi toukokuussa vielä uskonut näin käyvän. Uhosin, mutta pelkäsin samaan aikaan liikaa.

Tunnelmaa tältä iltaa....