Hei taas!

Bloggailu motivaatio ei ole ollut huipussaan. Tämä yksinhuoltajan arki on suoraan sanoen rankkaa. Mutta en halua valittaa, me pärjäämme kyllä. :) Tuntuu silti että koneella istuminen on jäänyt minimiin. Nuutti nukkuu muutamat - joskus kolmet päiväunet päivässä arviolta 30min 2,5h, joten siinä on tän mamman oma aika! Ja joskus se on hyvin minimissä. Iltasella Nuutin nukkumaan menokin venyy usein yhdentoista kieppeille, ja olen tuolloin itsekin valmista kamaa unille...

Meillä on alettu myös maistelemaan kiinteitä! 5 kk neuvolassa Nuutilla oli painoa 7880g ja pituutta 67,9cm. Neukkutäti sanoi että täysimetetyillä lapsilla kasvun hidastuminen on normaalia. Olen silti alkanut antamaan N:lle lisämaitoa välillä, ainoastaan helpottamaan itseäni! Ja neuvolakäynnin jälkeen aloin pian maistattamaan pottua, ja nyt viikon maistelun jälkeen ollaan vaihdettu porkkanaan. :) Nuutti on tosi mielissään soseiden maistelusta, niin innoissaan maiskuttaa. Ei ole myöskään alkanut hyljeksimään tissiä vaikka saakin pari-kolmekin kertaa päivässä pullosta. Olen myös alkanut antamaan lisämaitoa senkin vuoksi, että Samppa voi tulla hoitamaan Nuuttia ja antaa hänelle lisämaitoa jos minä haluan mennä käymään kodin ulkopuolella. Eilettäin tehtiin näin ensimmäistä kertaa! Päätin että nyt on aika päästä salille ja marssin hakemaan 3kk:n salisopimuksen. Illalla menin sit Alisan kanssa treenaamaan ja Samppa hoiti Nuuttia huikeat 2h itsekseen. Oli antanut N:lle lisämaitoa ja poika oli kyllä tyytyväinen! 

S on käynyt nyt pari kertaa viikkoon katsomassa meitä. Niinhän se aina haluaa sen ilmaista, tulee katsomaan meitä. Nuutti on alkanut hieman vierastamaan ihmisiä, ja Samppa on kyllä heidän joukossaan. Eilenkin kun tulin kotiin, niin heti mut nähtyään Nuutti alkoi hymyillen nauraa ja pian kitistä kunnes otin syliin. Ja sitten ei enää rauhoituttukaan kun tissillä. Pari tuntia on aika maksimi tällä hetkellä minkä kehtaa Nuuttia jättää Sampan hoiviin. Se selkeesti ikävöi mua, jonka se tuntee.

Mun ja Sampan välit on hyvät. Kaipaan sitä ajoittain, ja se mua. Sehän on myöntänyt katuvansa, kaikkea. En tiedä silti mitä ajatella. Tuntuu hyvältä että mulla on tässä hyvin aikaa ajatella, katsella miten S käyttäytyy ja "kasvaa". Vai kasvaako lainkaan. En edelleenkään aio uskoa vain kauniita sanoja, vaadin tekoja niiden taakse! Mutta kyllä, S saa mut syttymään "siinä mielessä" enemmän kuin kukaan kaksilahkeinen. Miten voi ajatella toisesta ihmisestä niin ristiriitaisesti? Yhdessä ollessa ajoittain suorastaan vihasin sitä, ällösin! Se on muuten tällä hetkellä pudottanut 13kg painostaan! :D On se siis jotain muutoksia aiempaan tehnyt.. ;) 

On meidän välillä ollut salamyhkäistä katseiden vaihtoa, hymyjäkin. En halua ajatella muita, eikä Samppakaan omien sanojensa mukaan. Me nyt katsellaan sitten, mutta jos annan pikkusormen niin viekö se koko käden?