Rv 21+4

Täällä sairaslomalainen päivää... Yritin viime viikolla olla reipas ja olin lauantainakin töissä, jolloin jouduin riuhtaisemaan nopeasti erästä mummelia ja tunsin "kivan" kipupiikin nivusista alavatsalle. Sen jälkeen liikkuminen ja pelkkä käveleminen tuntui epämukavalta. :-( Yritin levätä eilisen mutta silti käveleminenkin vituttaa suoraan sanottuna. En tiedä onko tällä taas kerran orastavalla kurkkukivulla osaa asiaan, että olen todella väsynytkin. Joka tapauksessa en tiedä onko jokin nivelside sitten revähtänyt tms. mikä kannattelee kohtua... Musta ei nyt tunnu siltä että haluaisin olla töissä 8h:n juoksupoikana. Vaikka ajattelin sinnitellä nää viimeiset viikot, mutta jos mulla on varaa olla 3 pvää saikulla ilman että tarvitsee korvata, niin tarvitsen sitä nyt.

Vauva on kuitenkin liikusekellut normaaliin tapaan päivittäin, eikä kipu tunnu levossa ollessa. Jotenkin tympäsee kaikki ja stressaan kouluhommia. Harjottelu alkaa olla päätöksessään, mutta isoja tenttejä useampi edessä ja niistäkin pitäisi selvitä. :-/ Haluisin jo että joulu olis täällä ja pääsisin äippälomalleni pian. Siihen tuntuu olevan ikuisuus (13-14 viikkoa.. plah! :-D)

Lähetin eilen sähköpostia sille neukkutädille tästä asiasta, kun hän sanoi että voi lähestyä myös s-postitse tällaisessa tapauksessa. Tai toivottavasit en ymmärtänyt väärin, mikä ei ois myöskään uutta.. Oletan että hän soittaa  mulle puhelinajallaan jos menisin käymään hänen vastaanotollaan. Mut mitä sitten jos se ei soitakaan eikä se ole vastannut mun s-postiinkaan? Ehkä mun pitää yrittää sit puhelinajan viime minuuteilla soittaa sille...

Rv 20+6

Nyt alkaa oikeasti jo jännitys hiipimään ultran suhteen. En ole eläissäni odottanut mitään näin malttamattomana. Huomenna poksuu myös viikot, TAAS! :-) Sanoinkuvailemattoman ihanaa nähdä pieni! Sitten viikonloppuna toivon mukaan voin jo mennä valikoiville vauvanvaateostoksille.<3

Viime yö vieähti töissä. Osasto oli kuoleman hiljainen! Melko tuskainen yö siis, mun vointin oli silti ihan okei. Jaksoin valvoa ja tuntui ihanalta kun vauva liikkui pitkin yötä auttaen mammaa jaksamaan. Ehkä paras tunne maailmassa lähteä aamuvuorolaisten tullessa kotia kohti! Aamuvuorot on SYVÄLTÄ, mut en kyllä koskaan vois tehdä hirveitä määriä yövuorojakaan... Mun äiti teki aikanaan monta vuotta putkeen vakiyökön hommia sairaanhoitajana, nykyään on kyllä vaihtanut takas kolmivuoroon. Mutta kyllä se valvominen alkoi näkyä sen voinnissa ja muistissa!

AINIIN! Samppa yllätti mut eilettäin sanomalla, että nyt lähdetään ostamaan se mun haluamani sohva Sotkasta! :-DD Se mies tuntuu olevan kans yllätyksiä täynnä välillä... Mut olin oikein tyytyväinen kun sain haluamani sohvan ja pojat kantoi sen saman tien uuteen kämppään. Sit käytiin hankkimassa vielä Askosta yks ryijymatto mitä olin kattellut! Mietin et S ei varmaan sitä haluu kun se oli niin kallis muutenkin (normi hinta 279e!) niin kappas, kassaneiti sanoi että keskiviikosta lähtien kyseiset matot saa hintaan 149e tarjouksen vuoksi, joten sillä hintaahan se lähti. Ai että olin onnellinen. :-D

Kuva Sotkan sivuilta.

Kuva Askon sivuilta.

Sohvan väri on harmaa ja se tosiaan mahtui sinne olkkariin, mutta näyttää isolta. Onneksi en suostunut siihen vielä isompaan sohvaan.... Maton väri on petroli ja se muistuttaa vähän turkoosimaisen tumman sinistä, mikä hohtaa kauniisti. Voin ottaa vaikka kuvia sitten kun muutetaan ja saadaan tavarat paikoilleen. :-)

Tulevan kämpän keittiöön tilasin Jotexilta jouluverhot ja tietysti jouluksi asiaan kuuluvat pussilakanat. ;-D

Kuva Jotexin sivuilta.

Kuva Jotexin sivuilta.

Olen suunnitellut laittavani kaikkea muutakin ihanaa "joulukrääsää" tänä vuonna, kuten uusia valoja ja koristeita. Ikeasta ostinkin edelliskäynnillä jouluisia tuoksukynttilöitä, punaisia vessan pyyhkeitä ja keittiöpyyhkeitä, sekä harmaan väriset punotut tabletit ruokapöydälle.Tänä vuonna mun joulumieltä ei nimittäin masenna mikään! Kaikki edellisjoulut ovat menneet kutakuinkin melko "njaah" -fiiliksellä ja se saa luvan loppua. Edellis jouluna oltiin S:n kanssa kaukomailla ja mun puolesta voi jäädä viimeiseksi kaukomaajouluksi! Kyllä mikään ei voita Suomen joulua!

Pitäs vissiin nousta tästä koomasta nyt ja alkaa tiskailemaan. Poden taas jotain ihme karjalanpiirakka & munavoi himotusta, joten pitäisi sekin tarve päästä sammuttamaan kaupan kautta. :-D Palataan huomenissa!

Rv 19+6

Eilen oli kiireinen päivä työharjoittelussa, osasto on täynnä työläitä potilaita! Työläillä tarkoitan tällä kertaa muistamattomia jotka soittavat kelloja ihan jatkuvasti, muutaman minuutin välein, eikä heillä ole mitään varsinaista avun tarvetta. Mulla ainakin tuntuu vatsassa ja selässä välillä pitkän osaston ravaaminen päästä päähän! Ja kun opiskelijat nyt vaan toimii "juoksupoikina". ;-(

Kuva: google

Juuri kun pääsin sitten iltapäivällä kotiin, niin isäni puolen mummo soitti, että hänen siskonsa on joutunut sairaalaan ja hänet on leikattu. Hän pyysi jos välittäisin hänelle kukkia heidän puolestaan ja kävisin tervehtimässä. Mummon siskolla on todettu jo seitsemäs syöpä, ja viimeisin syöpäkasvain leikattiin eilen suolistosta. Hän on 82-vuotias teräsmummo, heillä on kyllä todella sisukkaat geenit sanoisinko! Korvien väli pelaa kuin rasvattu, mutta syöpä on yrittänyt nujertaa Railan jo pitkään. Silloin kun kuultiin että syöpä oli levinnyt maksaan, mietittiin että nyt se on menoa mutta ei... Raila se on porskuttanut todella hyvä vointisena vuosi toisensa jälkeen eteenpäin. Hmm.

Menin sitten kirurgian osastolle illaksi. Olin viime keväänä kyseisellä osastolla harjoittelussa ja hoidin tuona aikana myös Railaa osastolla. Hän ilahtui kovin käynnistäni ja sainpa jopa kiitokseksi hänen virkkaamiaan pöytäliinoja mukaan. <3 Sopivat juuri jouluna pöytiin tummanpunaisen värin ansiosta.

 Kuva: google.

Vein Railalle kimpun ihania kuvankaltaisia neilikoita. :-) Kyllä kukat piristää aina!

Tänään mulla on vuorossa pitkä päivä luentosalissa. Meen sisätautien lääkäriluennoille sekä farmakologian luennoille...

Rv 18+5

Täällä eletään jälleen arkea eli käydään työharjoittelussa, siivotaan kotia ja nukutaan. Siinä se pyhä kolminaisuus. Jos jää aikaa niin stressaan kouluhommia ja tällekin viikolle olisi yksi kelan opintoselvityslappu täytettävänä! Hyviä hetkiä ovat ne, kun vauveli ilmoittelee olemassaolostaan muljahteluiden ja "potkujen" muodossa. :-) Ja sitä hän tekee tälläkin hetkellä, ilmeisesti tahtoo äidin tietävän että on myös hereillä.<3

Odotan jo todella kuumeisesti 17 päivän päässä häämöttävää rakenneultraa, on niin kova kaipuu nähdä jo pikkuinen uudestaan! Oikeastaan tuntuu että tällä hetkellä elän tuota ultraa varten ja odotan sitä kuin jouluaattoa. :-D Vauvan sukupuolen veikkailu on ollut kyllä ihan lystiä, niin itsekseen kuin lähipiirinkin kesken. Itse olen jo tullut siihen lopputulokseen etten tiedä yhtään kumpi se voisi olla, kun taas äitini, siskoni ja kaverini uskovat sen olevan tyttö!:-D Voi olla että paljastamme sukupuolen myös muille ultran jälkeen, jos se saadaa varmuudella selväksi. Jonkinlaiset baby showerit olisi kiva järkätä väriteemalla! 

Väriteemaisia macaroneja haluaisin tehdä!

Söpö vauvan peppu kakku, tähän mun taidot ei tosin riitä! :-(

Kuvat weheart.com

Toisekseen olen miettiny vauva -lehden tilausta pitkään ja ostellut tähän mennessä irtonumeroita jos ne ovat olleet mielenkiintoisia. Sattumalta eräs ohjaajani työharjoittelupaikallani kysyi haluaisinko ison pinon vauvalehtiä tältä ja viime vuodelta, kuulemma kaikki viimeisimmätkin numerot. No tottakai haluan! :-) Joten saapahan jotain iltalukemista, ja ilmaiseksi kuulemma vielä. Onhan niissä mukavia artikkeleitä kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä...

Me ollaan Sampan kanssa juteltu asioista ja se tuntuu joka kerta ymmärtävän mua vähän enemmän tän raskauden suhteen. Ehkä ne kaikki kilahtamiset ei ole olleetkaan niin turhia.. ;-) Se on myöskin tehnyt selväksi että haluaisi todella mun muuttavan sen kanssa yhteiseen kotiin, jotta se saisi olla osa mun ja vauvan elämää arjessa. Nyt se on sitten kovasti tuunaillut siellä asunnolla (se on siis S:n äidin omistama mutta nyt tyhjillään) ja asentaa sinne astianpesukonetta, mikä vaatikin isompaa fiksausta jotta se saadaan siihen maahisille tarkoitettuun keittiöön mahtumaan! Sieltä on myös kannettu kaikki tavarat pois, jotta marraskuun aikana voitas alkaa kantamaan sinne omia kamoja. S on myös luvannut ostaa uuden ruokailuryhmän ja sohvan sinne... Eli tällaista tällä kertaa. 

Tuntuu kyllä että vois itsekin harrastaa vähemmän näitä mielialanvaihteluita, mutta kun on tulinen luonne jo valmiiksi, niin raskaushormonit antaa välillä vaan boostia näille olotiloille.. On kai siinä kestämistä sitten toisellakin. :-/ Mutta päivä kerrallaan katsotaan mitä tästä tulee ja kohta vaihtuu taas raskausviikot, ihanaa!

Rv 18+0

Uskomatonta, ollaan jo näin pitkällä... 19. raskausviikko on käsillä ja vauvalla alkaa olemaan pian mittaa parikymmentä senttiä päästä varpaisiin! <3 Tänään on tuntunut mojovia potkaisuja ja kohtu tuntuu napakasti heti navan alapuolella. Liitoskivut vaivaa himppusen verran töissä ollessa, kun nivusia "vihloo" ja välillä häpyluutakin..?

Oon silti niin onnellinen ja otan ilomielin vastaan kaikki vaivat, mitä mulle langetetaankaan tän lapsen tähden. 

Oon panostanut mun ruokavalioon ja hiukan jopa ylpeä itsestäni että olen siinä onnistunut. Paino ei ole noussut, päinvastoin hiukan alakanttiin mennyt. Päivän aikana tulee kyllä liikuttua myös melkonen määrä! Jalat on joka ilta väsyneitä, ja on kyllä emäntä itsekin... 

Mulla on täytetyt jauhelihapaprikat uunissa ja pitäs alkaa vääntämään harjoittelun tavoitteita opettajalle, palautuspäivä TÄNÄÄN. Huomenna vielä iltavuoro ja lauantaina mun pitää lähteä kotipaikkakunnalle. Tuli yllättävä kutsu, nimittäin hautajaisiin. Olen hoitanut erästä perhetuttua (äidin hyvän ystävän äitiä) sattumalta kesällä vuodeosastolla muutamaan otteeseen ja nyt tämä kyseinen henkilö tuli sisätautien osastolle ja kuoli sinne. :-/ Hoidin häntä siis nyt osastolla noin viikon, ja hän kuoli myös mun vuorossa.. Omaiset kutsuivat mut hänen hautajaisiin, sillä olin hoitanut häntä useampaan otteeseen, ja ilmeisesti en myöskään ollut huonoin hoitaja. ;-) Joka tapauksessa mun vanhempani ovat tietysti menossa myös, mutta muutoin hautajaiset järjestetään vain lähipiirin kesken. 

Tällaista tänään. Mun ja Sampan rintamalla ei uutta. Eikä yhteydenottoja. Mietiskelen.

Rv 17+5

Osastolla oli hirveetä tänään. Olen saanut parina viime päivänä kärsiä erään hirveen hoitajan nöyryytyksestä. Se tenttaa joka välissä kaikenlaista ja jos et tiedä oikeaa vastausta, tulee hirveetä huutia.. "Miten tämän vuosikurssin opiskelija ei osaa tällaisia asioita?!!" Kaiken huippu tapahtui kuitenkin tänään kun mut oli määrätty ottamaan virtsakatetria eräältä naiselta pois. Olin valmistellut siinä ja tyhjentänyt ballongin, valmiina siis vetämään letkun ulos, kunnes tämä kyseinen hoitaja huutaa isoon ääneen "Ethän sinä osaa tehdä yhtään mitään!!" JA vetää letkun väkisin mun käsistä ja suljuaa sillä ihan vasiten pitkin mun kättä.... Niiiiiin, siis sillä osalla joka oli naisen virtsarakossa hetkeä aiemmin. Tätä seuraa helvetinmoinen vouhottaminen siitä kuinka opiskelijat eivät osaa mitään ja nöyryyttämistä kyseisen potilaan edessä. Kyllä oli tekemistä että sain tilanteen nielaistua!!! Olin niin raivoissani.... Vttu että joka paikassa pitää olla joku pirullinen hoitaja!

Toisekseen. Meillä on taas vissiin se huono kausi Sampan kanssa menossa. Nykyään kun minäKIN osaan ottaa nokiini yhdestä jos toisesta asiasta, niin tällä kertaa se tapahtui taas viikonloppuna. Alettiin puhumaan synnytyksestä, mikä on S:lle hyvin vastenmielinen aihe (ja sekös ärsyttää mua). Lopulta se kakisti ilmoille, että se voi saada SEKSUAALISIA TRAUMOJA siitä, että se näkis synnytyksen, varsinkin siis mun synnytykseni. SIIS MITÄÄÄÄ HELV...?!! Hän siis pelkää ettei halua mua seksuaalisessa mielessä enään sen jälkeen kun näkee sen vauvan tulevan ulos sieltä mun alapäästäni. Olin oikeastaan ensin mykistynyt järkytyksestä ja sitten suutuin, kunnolla. Ei olle sunnuntain jälkeen nähty tai oltu yhteyksissä, mua pistelee vaan vihaks. Taisinpa vielä tokaista sille ennen ku se lähti etten tarvii sitä koko synnytyksessä.... Mikä osaksi pitää paikkaansakin. Mun tunteet Samppaa kohtaa hälvenee aina kun me riidellään. On kauheen vaikea saada toiseen sitä kontaktia, jos koko ajan vaan kinastellaan kaikesta!

Koko viime viikon oltiin melko vähän yhteyksissä, ja odotin viime viikonloppua kun kuuta nousevaa. Ajattelin, että nyt tänä viikonloppuna nautittas yhdessäolosta ja olin nähny koko viikon jotain seksin nälkäisiä uniakin.. No sitten kun koitti perjantai-ilta, niin S laahustaa tänne ja haisee ihan valkosipulille. Se oli syönyt kato kebabbia.... Ooh yeah, siihen hälveni mun seksinnälkä! Eli sitä asiaa ei ole tapahtunut taas mukavaan toviin. Ja tällä hetkellä ei edes haluta enää.

Niinpä oon tässä itsekseni taas kuumeisesti pohtinut sitä asunto asiaa. Olisko meidän järkevämpi muuttaa vielä erilleen? Meidän suhde on selkeesti ajautunut ihme umpikujaan. Tuntuu että en voi nauttia koko raskaana olemisesta kohta... Tää odotus ei vastannut ollenkaan sitä mitä kuvittelin sen olevan! Toisaalta tää lapsi on mulle niin tärkeä, että osaisin olla jopa onnellinen yksin lapsen kanssa.

Väsyneitä ajatuksia. Ajattelin lähtee nukkumaan tätä koomaa pois että jaksan näitä helvetillisiä aamuvuoroja. Haluan eroon tästä viikosta.

Rv 16+6 vauvahuurussa

Tuitui, näinpä nimittäin just alle vuorokauden ikäisen tyttövauvan! Ja sain pitää sitä sylissä ja voooooooi mun sydän on pakahtua!<3 Mun kaveri siis synnytti aamuyöllä ja koska samassa talossa olen työharjoittelussa, niin töiden jälkeen ampaisin tuoksuttelemaan vauvelia! Siis se oli täydellinen, niin ihana. :-)) Tuli ÄLYTÖN ikävä omaa vauvaa, haluan sen pian syliini!<33

Olin kateellinen kaverille kun synnytys oli mennyt alkupolttojen jälkeen melko kivuttomasti minispinaalin johdosta. Tiedän että itse joudun vielä kärsimään pahemman kerran. :-D Oon kyllä niin onnellinen kun sieltä synty terve kaunis tyttönen.

Muutoin mun työpäivä oli ihan täys *. Osastolla on hiljasta ja oli ihan syvältä... Odotin koko päivän et työt loppuu ja pääsen synnärille. Oli kyl kunigasidea laittaa tukisukat tänään jalkaan, ei väsyny jalat samaan tapaan. Menkkajomotusta oli silti päivän mittaan, välillä tosi ikävääkin. :-/ Ei oo kuitenkaan nyt varaa jättää harjottelua väliin. Vauveli mun masussa on alkanu muljahteleen jo tosi kovasti?! Viime päivinä ne ei oo enää ollu pikku muljahteluja, vaan alavtsalla tuntuu sellasia töytäsyjä kun joku yrittäs puskea hetkellisesti ulos mun nahasta. :-D Kikattelin eilen nukkumaan mennessä näitä tuntemuksia ihan tosissaan. Hehh.. Mun hassu vauva. :-)

Rv 16+5

Eka varsinainen harjottelupäivä sisätautien osastolla takana JA mun lonkat ja jalat huutaa hoosiannaa!! Siis käsittämätöntä?! Ei mulla oo tällasta aiemmin ollu, oonko todella näin kura kunnossa? Ja kun jouduin koko päivän olemaan jaloilla niitä muutamaa taukoa lukuunottamatta niin mun alavatsa kipeytyi myös oudosti? Siis hirvee menkkajomotus koko ajan päällä. :-S TODELLA epämiellyttävää, toivottavasti se oli vaan tän päiväistä. 

Olen kuitenki ihan rikki jo tän ekan päivän jälkeen. :-D Ei puhettakaan ylimääräisistä kävelylenkeistä näinä päivinä... Nostin jalat ylös töiden jälkeen suosiolla ja pistin murua rinnan alle. Tiskit ja pyykit voi odottaa. Kyllä näinä hetkinä arvostas ku S asuis saman katon alla ja huolehtis myös näistä kaikista arkiaskareista, pff..