6 kk neuvola ja vaatehankintoja

Meillä oli vihdoin pari päivää sitten neuvola. Nuutti oli 69cm pitkä ja 8500g painava poitsu! Hyvin kasvaa ja oli kuulemma hyvä juttu kun aloiteltiin kiinteitä 5 kk:n iässä. Mitää ihmeempiä ei siellä puitu.

Meillä on siis kuukausi nyt maisteltu kiinteitä, ja hyvällä mallillahan tuo kiinteiden syöminen tällä hetkellä jo on. Aamulla syödään puuroa, lounaalla lämmintä ruokaa (bataattia/perunaa/kesäkurpitsaa/kukkakaalta erinäisinä sekoituksina jotka itse olen valmistanut;) ), välipalana hedelmäpilttiä ja iltapalana puuroa. Nyt ollaan ottamassa toista lämmintä ateriaa iltapäivälle mukaan. Aamulla ja illalla pääsäntöisesti tissitellään. Alkuun pyrin ruokailujen jälkeen ja joka välissä tarjoomaan rintaa mutta se menee vaan siihen, että Nuutti hoksii sen rintakumin rinnan päässä ja alkaa kovasti tehtailemaan vaan sen kanssa. Eli ts. imetyksestä ei tuu mitään. Ilmeisesti sen vuoksi se imetys jää niillä äideillä lyhyeksi jotka imettävät rintakumin avulla, koska lapsi kiinnostuu siitä kumista ja repii vaan sitä sit pois suusta. Näin ainakin meillä. :/ Itellä on kyllä ajoittain aika haikeekin olo kun se imettäminen loppui melkeinpä yhtäkkiä! Vaikka eihän se edes loppunu. :D Ja joku kuukausi aikaa olin ihan hermoromahduksen partaalla välillä kun tuntui että mun elämään ei kuulu muuta kuin imettäminen! :D No aikansa kutakin.. Näillä mennään kuitenkin nyt.

Jos teillä on "maukkaita" vauvansose-reseptejä niin kehiin vaan!! :)

Tässä on muutamia uusia Nuutin vaatteita kun meidän vaatekaapit alkaa ammottamaan tyhjyyttä! Siivosin vasta kaikki pienet vaatteet pois ja laitoin suosikit jälleen äitiyspakkauslaatikkoon säilöön. Jos sitten joskus niille vielä tulisi käyttöä,, haikein mielin haaveilen. :) 

H&M -laatua

Cittarin iiiiiiihania alelöytöjä vitosella!

H&M:n neule ja Tutan alessa ollut body.

Toi body oli niin MUST-hankinta kun meidän perheessä on ollut husky -rekikoiria tusina aikanaan :) Ja housut tietty että mätsää. Kapp Ahl. <3

Meidän Tripp Trappi!

Löysin täysin sattumalta eilettäin netistä ilmoituksen Tripp trappista, mikä sijaitsi kaiken lisäksi lähipaikkakunnalla hintaan 70e! JA se kulkeutui itse omistajan mukana meidän kotiovelle tänä päivänä samaiseen hintaan, i-ha-naa. Ja mitä säästöä! Miettikää, uuden hinta olisi ollut 180e Lastentarvikkeessa.

Väri on "kirsikka", mitä en olisi kyllä valinnut alunperin, mutta olen kyllä ihastunut jo siihenkin. Tuoliin ei vaan kuulunut mitään turvakaarta tms., joten "jouduin" hankkimaan uutena baby setin ja pehmusteet. Paikallisessa Lastentarvikkeessa sattui vielä juuri olemaan yksi kappale kirsikan värisiä baby settejäkin. Niistä tuli lisähintaa yhteensä 90e. Tuoli, baby set ja pehmusteet tulivat maksamaan siis yhteensä 160e, joten säästin semmoiset 110e uuteen verrattuna. Myöhemmin aion hankkia vielä valjaat, mutta yritän metsästää niitäkin käytettynä. :) Kyllä kannattaa nähdä vähän vaivaa ja etsiä netistä käytettyjä!

Baby set ja Cushion <3

"Tässähän voi heilua!!"

"Sekunti paikoillaan....."

"Hmmmmm.. mikäs tää juttu tässä peban alla oikeen on...?"

"Äiti kato, kädet ilmassa tälleeee ja silti pysyy paikoillaan!"

Turvaistuimesta ja syöttötuolipohdintaa

En ole muistanutkaan mainita, että mehän tehtiin major-hankinta ja ostaa paukautettiin BeSafen iZi Combi. Se mun kirpparilta hankkima turvakaukalo alkoi käydä ahtaaksi kummastakin päästä, ja myin sen samalla hintaa edelleen eräälle tutulle. Kyllä se mun mielestä ajoi meillä asiansa sen viisi kuukautta, mutta seuraavalle lapselle tulevaisuudessa ostaisin kyllä kaukalon uutena. Jotenkin se meidän kaukalo oli surkeesti pehmustettu, ts. kova, ja Nuutti tuntui hikoilevan siinä kuin pikku possu aina. No "vahinko" pistettiin kiertämään, mutta kyseisellä tutulla ei olisi uuteen ollut varaakaan.

KUVA: www.lastentarvike.fi

Joka tapauksessa Samppahan nieleskeli hiukan kun sanoin haluavani paikallisesta Lastentarvikkeesta kyseisen turvaistuimen. Mutta en antanut periksi, ja sehän me sieltä sitten ostettiin ja puokkiin maksettiin. En aikonut tinkiä Nuutin turvallisuudesta, koska me reissataan kuitenkin esimerkiksi mun ja vanhempien väliä kuukausittain ja lisäksi liikutaan täällä kaupungissakin autoillen. Hintaa istuimelle tuli tarkalleen 398e. Me istutettiin Nuuttia liikkeessä istuimessa ja se oli jotenkin niin mukavan oloinen, Nuutti ainakin vaan naureskeli ja vaikutti oikein tyytyväiseltä! Ensin mun piti ostaa turkoosin värisenä se istuin, sitten halusinkin ton yllä olevan beigen MUTTA liikkeessä päädyinkin punaiseen! Jotenkin se oli ihanan pirteen värinen ja sopii taatusti tulevaisuudessakin jos mulle ikinä tyttöä suodaan (tai lapsia ylipäänsä!) :)

Kokeilemassa tulevaa istuinta. :D

Istuimessa on kaltevuuden säätöä, mikä soveltuu vauvoille jotka eivät osaa vielä kunnolla istua. Lisäksi istuimessa on erillinen vauvapehmuste, mikä on kuvassa Nuutin alla. Niskatukea säädetään kasvun mukaan ja turvavöille on sivuille magneetin joihin ne voi laittaa siististi tieltä pois. Kätevät ovat kyllä, ei tarvii joka kerta lapsen alta niitä kaivaa! Lisäksi istuimen saa selkä menosuuntaan, miten se siis nyt meillä on, sekä tietysti toisinpäin lapsen kasvettua. Voiko joku muuten valaista mulle miksi vauvat laitetaan yleensä selkä menosuuntaan käsin? Onko siinä joku perustelu siis? En tajunnut kysyä tuota myyjältä! Ollaan oltu superrrr tyytyväisiä tähän valintaan kyllä. Toi Lastentarvike on kyllä joka äidin karkkikauppa! :D

Toisekseen nyt olisi työn alla hommata syöttötuoli, ja arvatkaas vaan oonko kieli pitkällä kuolannut Stokken Tripp Trappia! Aaaah, ja kaikki ne ihanat lisävarusteet ja kuosit ja jajaaa!! Onko muita joilla tekisi mieli hankkia kyseistä tuolia? Oon laittanut yhden kyselyn kyseisestä käytetystä tuolista netissä, johon kuuluisi baby set ja valjaat mutta laittelen tästä asiaa myöhemmin kun kuulen asian laidan. :) Uutena toi on kyllä niiin sika kallis.. Snif.

Mun pian puolivuotias palleroni!

Heissan vaan, elossa ollaan! En vaan oo saanut aikaiseksi rustata tänne mitään. Käyn kyllä lukeen muiden blogeja, mutta en tiedä mistä itse kirjoittelisin. Väliin on kyllä tunteita ja ajatuksia (myös se meidän päivä -postaus on toteutuksen alla kun eräs lukija sitä toivoi:)) mistä voisi kirjoittaa, mutta olen heittäytynyt laiskaksi. Olen keskittynyt viimeiset kaksi viikkoa myös uuteen elämänmuutokseeni, nimittäin treenamiseen ja terveellisemmän ruokavalion hiomiseen. Eilettäin vietin "tankkauspäivää" ja vedin mm. kakkua, piirakkaa, karkkia, pakastepitsaa ja yhden SIIDERIN. Jepjep, ja päähänhän se humahti kun en kahteen vuoteen mitään oo ottanut. Uni tuli nopeesti, ja Strongbow maistui hyvältä. :) Sitä ennen pumppasin rinnat tyhjiksi ja Nuutti sai yöllä sit pullosta maitonsa, hyvin toimi!

Tollanen tankkailu nyt ei ehkä kaikkien mielestä oo järkevää, mutta mulla toimii! Ja kun tavoitteena on painonpudotus ja timmiytyminen, niin niitä herkkuja ei voi usuttaa joka päiväiseen elämään tällä hetkellä. Pari kiloa on sulanut fläsää veks, mutta tänä aamuna kyllä keljutti astua vaa'alle kun ne pari kiloo oli nesteen muodossa takas eilisen johdosta! :D

Tein ihan sairrrrrraan hyvää Banoffee -kakkua! Suolaisena piirakkana oli Thai-piirakka, mikä on mun klassikko ja se on peräisin Kinuskikissa-blogista. Niiiin HYVÄÄ! Kahvisteltiin siis eilettäin mun porukoiden ja isovanhempien kanssa Nuutin tulevaa puolivuotis päivää. Kiva päivä oli. :)

BANOFFEE, MMMmmm!

Thai-piirakka

Nojoo, tänne kuuuu siis perus arkea! Välillä on yksinäistä, välillä vituttaa, väsyttää ja niin edelleen. On kuitenkin hyviäkin päiviä ja hyviä hetkiä! Hetkiä kun oon onnellinen tästä elämäntilanteestani, olen oman elämäni herra pitkälti.

Pari päivää sitten vedin kuitenkin herneen nenuun Sampalle. Se kun on tosiaan tässä käydessään lässyttänyt ja tunnustanut jopa rakkauttaan mulle ajoittain. Olen pyrkinyt oleen neutraali, koska väliin se käyttäytyy taas todella kylmästikkin mua kohtaan, ja voi olla ettei puhukaan kun muutaman sanan tullessaan katsoon Nuuttia. Tai jos yritän ohjeistaa sitä jossain Nuutin hoitoon liittyvässä asiassa niin se sanoo tylysti että "Tiedän kyllä, ei tarvii selitellä!", joopajoo... Joka tapauksessa, pari päivää sitten olin leipomassa juurikin edellä mainittuja luomuksia ja unohdin kaupasta ostaa tarpeeksi voita. No S sattui soittamaan mulle iltapäivällä töidensä jälkeen sopivasti ja pyysin että tulisko katsoon Nuuttia kun mulla ois leipomiset vaiheessa ja se kitisi vaan koko aika. S tokaisi että hänellä on nyt muita hommia (yllättäen!). Sanoin et okei, ja puhelu päättyi. Tajusin voin puuttumisen puoli tuntia siitä ja soitin josko S voisi nakata edes sen voipaketin mulle, kun mulla kiehui kondensoitu maito liedellä kolmen tunnin ajan enkä voinut poistua kauppaan. Niin arvata saattaa ne Sampan muut hommat, se oli NUKKUMASSA. Voi helvetti ku mua ärsytti... Lopulta se toi kahden tunnin päästä siitä mulle sen kirotun voipakan, ja sanoi kuinka ei hän voi singahdella tosta noin vaan mun luo koska hänellä on omakin elämä! Mulla otti kyllä niin ohraleipä sinä päivänä, käskin sen kadota ja nopeesti. Ja S teki työtä käskettyä, ja ollut varmaan tosi onnellinen kun ei kuule musta mitään tänä viikonloppuna. Sehän tietää sille tosi rauhallista ja unentäytteistä viikonloppua.

Silloin havahduin taas sieltä vaaleanpunaisesta pilvilinnastani, että tosiaan, Sampallahan on se oma elämä ja mulla ja Nuutilla oma. Ei me eletä enää sitä yhteistä elämää. Sampan on tästä lähtien siinä tapauksessa turha lässyttää rakkaudentäytteisiä valheitansa mulle. Se ei ansaitse meitä. Jos se ansaitsisi, se tekisi kaikkensa meidän eteen. Haluaisi auttaa, hoitaa Nuuttia pyytämättä ja tehdä meidän eteen asioita.. Viettää vapaa-aikansa meidän kanssa. Tästä lähtien MINÄ olen se KYLMÄ KIVI. Se käy 3 x viikkoon kattoon Nuuttia sen 1,5h kun minä käyn salilla huhkimassa itselleni sitä fitness kissan vartaloa! S voi nuolla näppejänsä siellä omassa kodissaan. En jumalauta enää työnnä itseäni kaappiin ja odottele että mun mielikuvat perhe-elämästä toteutus. Alan opetteleen tätä hetkessä elämistä! Haaveilemaan mun ja Nuutin tulevasta! Kaikki itsesäälissä rypemiset, Sampan ikävöinnit ja haavekuvat - POIS NE MINUSTA!

Elatussopimusta ja tuntoja

Tuli tunne, että on aika vuodattaa hieman tuntoja tänne.

Postiluukusta kolahti summat elatusavusta, mitä S:n on maksettava mulle Nuutista. Se oli 215e, ei siis mikään päätä huimaava summa. Samppaa se kuitenkin ärsytti, meillä tulee nykyään riitaa aina raha-asioista. On ilmeisesti niin vastenmielistä tukea meitä rahallisesti. Mitähän se kuvittelee miten meidän tulis tulla toimeen? Voin valehtelematta sanoa että pennejä on venytettävä ja senttejä laskettava ruokaostoksilla! Maksan melkein 500e vuokrakuluja, auton bensoja, nettiä, puhelinta, sähköä,, mitä kaikkea! Ja siihen ruuat, vaipat ja esimerkiksi Nuutin vaateostokset.

En kestä S:n käytöstä. Tai sitä ajatusmaailmaa. Se ei arvosta edelleenkään mua ja sitä työtä mitä teen pyörittääkseni tätä yksinhuoltajan arkea. Se on kerran katumapäällä avautunut ihan pikkuisen, ja maininnut että hyvin olen hommanu hoitanut. That's it! THAT'S IT?! 

En haluais ruveta marttyyriksi, mutta kieltämättä tää meidän rahapolitiikka saa mut hiiltymään. Toki mulla on niin paljon tunteita vielä pelissä. Osa musta kaipaa turvaa, läheisyyttä ja rakkautta. Sitä mitä joskus sain Sampalta. Osa musta sitten on ihan liekeissä Sampalle, kaikelle sille minkä se on pistänyt mut kokemaan! Ja tässä minä olen, tönötän kaksiossani vauvani kanssa.

Juoksen olohuone-keittiö-makkari akselia suurimman osan päivästä, hyppyytän ja pomppuutan poikaani, halailen ja suukottelen, leikitän, syötän ja juttelen. Käydään vaunukävelyllä, jotta N saisi myös raitista ilmaa. Poden huonoa omatuntoa päivittäisen lisämaidon antamisesta, mutta lämmitän sen aina kuitenkin vesihauteessa vaikka se vie aikaa ja poltan aina sormeni, mutta kun se on paljon terveellisempää niin! Ja kaikki tämä vain helpottaakseni imetysrumbaa, paska äiti! Kylvetän Nuutin joka ilta, koska puhtaana on ihana pistää nukkumaan... 

Yritän vaan olla hyvä äiti. Tuntuu että asetan itselleni välillä hirmu paineita. Suoriudun päivästä toiseen. Haluan että kämppä on siisti nukkumaan mennessä. En halua herätä aamulla kahvin keittoon kun keittiössä löyhkää edellispäivän tiskit. En siedä villakoiria nurkissa, paria päivää pidempään... Vihaan VIHAAN likaista vessaa. Ja pyykkivuorta. Ja niitä pyykkejä olohuoneen pyykinkuivaustelineessä, jos ne tahtovat viipyä siinä paria päivää pidempään. 

Tunnen tekeväni paljon päivän aikana. Hoidan lapseni parhaani mukaan, ja pidän kotini siistinä. Kukaan ei silti sano päivän päätteeksi että jaksoitpa hienosti päivän ja taputa olalle.. Tai halaa ja sano rakastavansa. Äidillekään en halua nykyään enää valittaa tästä raskaasta arjesta, sillä se sanoo mulle että "sellaista se on." En tiedä ymmärtääkö sekään oikeasti kuinka raskaalta tämä välillä tuntuu. Mietin vaan miten joku hoitaa homman kotiin niin sanotusti useamman mukulan kanssa.. Hukkaisin itseni koknaan siihen viidakkoon jos näitä Nuutteja pyörisi jaloissa yhtään enempää!