Nukuin huonosti ja heräsin aamulla mojovaan toispuoleiseen hammassärkyyn. Olin ilmeisesti narskutellut yön aikana hampaita kiitettävästi kun saman puolen niskat olivat täysin hellänä myöskin... Meni puoli päivää hieroessa ja päätä käännellessä että jomotus häipyi!
En tiedä edelleenkään mitä mun pitäs tehdä tai sanoa S:lle. Kyllä se eilen vaivautui soittamaan, mutta en vastannut. Lähetin viestin että olen päässyt kyllä perille vanhemmilleni, koska sitähän se halusi vaan tietää. Ja vastaus oli perinteinen "Hyvä." Vaikka musta tuntuu että paskat sitä oikeesti kiinnostaa. Musta tuntuu just nyt että se mies ei rakasta mua tippaakaan, ja mitä enemmän kilometrejä meidän välissä on, sen parempi. En jaksa olla joka kerta se sanoja ruinaava tyttöystävä, en jaksa puhua sen kanssa mistään kun ei me ymmärretä toisiamme! Ilmeisesti tääkin asia tullaan pölläseen sinne maton alle ja palaan kotiin niinku mitään ei ois tapahtunutkaan? Sitten taas muutaman viikon päästä uuden raivarin tullessa haavat on auki? Niiiiin kuluttavaa.
Äh. Välillä tulee niin typerä olo. Kaipa se mun ylilyönti oli liikaa? Muistan silti niin elävästi vieläkin sen vihan mikä mussa velloi sillä hetkellä kun päätin käydä S:n käsiksi. :-( Tarkoituksena oli alunperin vaan tökkäistä sitä jotenkin ilkeästi, että se havahtuisi ja ois tullut mua siinä asiassa vastaan. Olisin varmasti leppynyt jos se ois alkanut jutteleen mulle normaalisti, ottanut musta kiinni ja osoittanut rakkautta. On ollut monta sellasta tilannetta joista ois selvitty noin. Kun se toinen kaava on se, että asiat kärjistyy ja hurjistuu ja pian olen matkalla porukoille. Mikä on S:n mielestä meidän asioiden pakoilua! Mutta tällä kertaa vietin useamman päivän kämpillä ton välikohtauksen jälkeen, kumpikaan ei vaan sanonut mitään. Eikä se sanonut sittenkään kun sanoin lähteväni porukoille. Ei se estellyt, ei se halunnut jutella, pitää musta kiinni kynsin ja hampain...
Toki oisin voinut itse olla se joka olis vaatinut asioiden selvittelyä, mutta niin, oliko se sit mun vastuulla? Ilmeisesti se, että tein riidasta fyysisen, pistää mut vastuuseen kaikesta? S:lla on hieno syy pistää kaikki mun niskoille, ja vältellä sitä edeltäneitä ongelmakohtia meidän välillä. Vain nyt tuntuu olevan väliä sillä, että hän kokee tulleensa pahoinpidellyksi. Ho hoijaa...
Tää on ehkä tähän mennessä vaikein riita. Mutta onhan se loogistakin, tää lumipallo vaan kasvaa kasvamistaan. Vaikka en aio kyllä enää käydä siihen käsiksi, johonkin se raja on vedettävä. Musta vaan tuntui että sitä ennen kaikki mun sanat oli tehottomia. Menin liian pitkälle, mutta voin sanoa puolustuksekseni että S ei ole heiveröinen rakenteeltaan, ja minä raskaana oleva virtahepo en mahdottomiin pahoinpitelyihin pystynyt. :-D Jos mies on mua sen yli 10cm pidempi ja painavampi nii eiköhän se ois yhden paksuna olevan riekkujan taltuttanut halutessaan. Mut on niin hienoo heittäytyä marttyyriksi ja musta tuntuu ettei tätä kuitata pelkällä anteeksipyynnöllä. Mitä sellasilla on väliä jos asioita ei selvitetä?
Njah.. Tänään en oo muuta kun elpynyt kotona. Syönyt, katsonut sivusilmällä tenttimatskuja, syönyt, rapsutellut koiria, syönyt, miettinyt S:aa.. jne. :-/
Huomenna päivä uus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)