Jau jei, kovakouraisin alapään tutkimus ikinä takana. ;-( Gyne oli vanha kääpä, valitteli mun ylipainoa mutta samalla kummasteli kovasti miks mun masu on niin pieni. Paikat on kiinni ja hemmetin kipeät, todistettiinpa se nyt ihan lääkärin toimesta käsikopelolla! Saakeli että se vaan sattui, vaikka se ei edes työntänyt mitään hässäkkää sinne sisään! Totesi että lantio ym. on tilavat ja vauva mahtuu ulos.
Niin ja itse vauvastahan sanottiin, että hän on pienehkö viikkoihin nähden. Mentiin siis keskikäyrän alapuolella, painoarvioksi saatiin 2700g kaikkinensa. Hmm... Lääkäri mittaili pään ja vartalon halkaisijaa yhä uudestaan ja uudestaan tullen siihen loppu tulokseen, että kyseessä on nyt vaan tän kokoinen vaavi tällä kertaa. Toki tässä on (onneksi) aikaa vielä vauvalla kasvupyrähtää, ja luulenpa että reippaasti yliajalle mennäänkin kun asiat ovat näin! Sain uuden ajan lasketulle päivälle kontrolliultraan jos vauva ei ole sitä ennen syntynyt.
Tavallaan hyviä uutisia on se, että todennäköisesti vauvan pitäisi olla jotain vähän alle 3,5kg lasketun ajan koittaessa? Joten ehkä pääsen punnertamaan alle nelikiloisen vauvan vaikka se menisikin yliajalle? Toivotaan niin! Mulle diagnosoitu gestaatiodiabetes on siis todistettavasti pysynyt hallinnassa, tosin pissassa oli tänään sit proteiinit heikosti yhdellä plussalla. Verenpaineet huiteli myös missä sattuu jälleen kerran, 146/96 taisi olla parhaimmat mittaukset. Mutta mitään raskausmyrkytykseen viittavaa ei oo kyllä voinnissa.
Paikat oli siis visusti kiinni, ainoastaan liitoskivut on helvetilliset! Mutta se kuulemma kuuluu asiaan, enkä lääkärin mielestä edes vaappunut kävellessäni niin ei ne kivut niin pahat voi olla? Jaa-a. No oli kivut mitkä tahansa niiltä osin, niin kestetään, emminä sitä.
Nyt päässä pyörii vaan kauhukuvia synnytyksen käynnistämisestä, loputtomasta odotuksesta.. Hyi kun se sisätutkimus tosiaan sattui niin paljon, että mietin TAAS sillä hetkellä että en ikinä tule selviämään siitä synnytyksestä! Vaikka luulen kyllä että lääkäri oli vähän tahallaan kovakourainen ja joutui tökkimään seinämiä ronskimmin, mutta silti! Pelottaa!
Samppa ei ollut mukana, vaan töissä. Kysyi se kyllä kotiin tullessa mitä siellä näkyi. Sanoin että kyllä siellä vaan edelleen näytti elävä ihmislapsi olevan, että uskoa pois vaan. ;-)
Moikka, Ihanaa, että teidänkin vauva syntyy aivan kohta! Olen aika alusta asti seuraillut sun blogia ja tuntuu, että juuri vasta raskaus alkoi :)
VastaaPoistaJos vauvan kokoarvio tehtiin ultralla niin se ei kovin luotettava ole :) 36.viikolla meidän pojan painoksi arvioitiin 3300g ja 37.vk arvio oli 3,5kg ja pojan syntyessä 37+1 niin olikin ihan pikkuinen 2940g poju masussa <3
Hurjasti onnea loppuodotukseen ja S:n sietämiseen ;)
Hei Sofia ja kiva kun kommentoit, kun kerran olet pidempään jo blogiani lukenutkin. :) Nyt kun ajattele aikaa taakse päin, niin onhan tää kyllä hurahtanut melko äkkiä. Mutta onneksi pian vauva syntyy, voi että en malta odottaa että saan pojan syliin hoivattavaksi<3 Kokoarvio tehtiin tosiaan ultralla (milläpäs muullakaan?) ja tiedän että onhan se suuntaa antava, mutta mittailtiinhan vauvan rakenteita muutenkin mitkä viittasivat pienempään vauvaan tässä vaiheessa. Mutta hyvä jos arvioivat alakanttiin, eipähän osaa ainakaan pelätä ennalta sitä vauvan kokoa!:D Kiitos tsempeistä!
PoistaHyvä, että vauvalla oli kaikki kunnossa! <3 Noi alakerran tutkimukset osaa kyllä olla niiiiiin inhottavia, yh! Edellisen neukkulääkärin jäljiltä jäi vähän kammo koko touhuun kun oli niin kovakourainen. :/ Kai se on paras vaan tottua kun ei se synnytys varmaan kivuttomampi ainakaan ole. :) Tsemppiä loppuun!
VastaaPoistaNiinpä, vauva on tärkeintä!:) Ja se asia pitää muistaa aina silloinkin kun kokee sitä kipua.. Ja varsinkin synnytyksessä. Sillon se asia voi olla ainoo voimavara, että tuloksena saatais se terve lapsi maailmaan. :')
PoistaKiitti tsempeistä!