Eilettäin postiin kolahtaneen vauva -lehden innoittama teen nyt itsekin Raskaustestin. :-)
Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Alkuraskaudessa kaikki rasvainen ja "raskas" ruoka äklötti ja sai voimaan pahoin, esimerkiksi roskaruoka. Kaikki raikas on uponnut kuten hedelmät, jogurtit, mehut ja keitot. Appelsiineja on uponnut tavallista enemmän ja makeisista salmiakkeja, lakuja ja kirpeitä karkkeja. Loppua kohden myös suolainen on maistunut makeaa enemmän.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Kerroin avoimesti koulussa raskaudesta rv 15+ muistaakseni ja siitäpä se "juoru" taisi lähteäkkin liikkeelle luvan kanssa.
Olen valokuvaillut ja mittaillut mahaani.
Aluksi suunnittelin kuvailevani säännöllisesti, mutta se on unohtunut. Olen näpsinyt puhelimella suttuisia kuvia silloin tällöin, ja ottanut digikameralla muutamia parempia. Tässä voisi vielä kunnostautua viimeisen kuukauden aikana jotta jäisi muistoja. Mittailuja en ole suorittanut kertaakaan.
Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Toisella kolmanneksella kun masun koko ei haitannut menoa vaan oli kaunis kumpu, tuli sitä ihailtua usein. Tosin raskaus on saanut kasvot kukkimaan ja painon hilautumaan uusiin lukemiin, en todellakaan ole tuntenut itseäni seksipommiksi. Nyt olo on lähinnä todella kömpelö ja tukala, joten vauva saisi pikku hiljaa suunnitella tulevansa ulkomaailmaan.
Pesänrakennusviettini on herännyt.
Olen tykännyt häärätä vauvahankintojen kanssa kyllä. On ollut ihana hankkia mm. vaunut ja pinnasänky. Vauvan vaatteita olen ostellut pitkin odotusta ja niiden peseminen, silittäminen ja kaappiin viikkaus muutama viikko sitten tuntui erityiseltä! Asunnon pidän siistissä kunnossa muutenkin, joten en tiedä laskenko imurin kanssa heilumista ja pölyluutun kanssa pyörimistä tähän...
Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Suurin pelko on ollut vauvan menettäminen, mutta kun raskaus eteni ja alkoi tuntemaan liikkeitä, on huoli vähän hellittänyt. Tuntuu että ihan mikä vaan voi mennä vikaan vielä tässäkin vaiheessa, mutta pyrin olemaan maalaamatta kauhukuvia itselleni.
Itkeskelen katsoessani televisiota.
Olen loppu raskaudessa herkistynyt erityisesti eläintenpelastus -ohjelmien parissa! Riipiviä eläinkohtaloita. :-'(
Tiedämme lapsen sukupuolen.
Saimme rakenneultrassa tietää että suurella varmuudella masussa olisi poika.<3
Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Tällä hetkellä tunnen kyllä vaappuvani hitaasti ja ankkamaisesti. Voi hyvin olla että mummot ohittaisivat...
Olen stressannut imetyksen onnistumista.
Alkuraskaudessa mietin etten tule stressaamaan tätä ollenkaan, että se menee varmasti omalla painollaan jne. Nyt olen kuitenkin alkanut stressaamaan imetyksen onnistumista. Kenties mennyt lukemaan liikaa aiheesta.
Hyvä äiti on kotona pitkään.
Itse aion olla vuoden tai puolitoista vuotta kotosalla näillä näkymin. Jokaisen omia valintoja mielestäni, eikä tee äidistä sen parempaa tai huonompaa.
Tiedän miten haluan synnyttää.
Toivoisin toki luonnollista alatiesynnytystä, mutta tiedostan ettei synnytystä voi suunnitella etukäteen. Olen siis menossa synnyttämään hyvin avoimin mielin ja sen mukaan toimitaan mitä vastaan tulee. Kivunlievityksiä aion kuitenkin käyttää jos koen tarvetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)