Oon monena iltana yrittänyt näppäillä jotain postausta huonolla menestyksellä. En saa nykyään mitään aikaiseksi. En saa itseäni niskasta kiinni enkä saa toteutettua muutenkaan mitään kärsivällisyyttä vaativaa asiaa. Tämä suoraan sanoen vi*uttaa minua.
No kunhan kuulumisista aloin avautumaan. Tässä on pari viikkoa (?) pyörähtänyt jälleen. Olen hoitanut kotia ja lasta, tehnyt ruokaa, käynyt tuhlaamassa veronpalautuksiani omiin ja muiden joululahjoihin, käynyt salilla ja tutustunut sekä nähnyt pikaisesti muutamia kertoja maajussia. Hmm.. Ehkä tosiaan mietin välillä liikaa liittyen uuden ihmisen tapaamiseen ja häneen tutustumiseen. En voi silti väittää, etteikö olisi mieltä ylentävää kun joku miespuolinen sanoo pitkästä aikaa minulle kuinka mukava ja ihana olen. Hullua suorastaan?! :D Silti pitäydymme ykköspesällä, en ole seuraavaa edes ajatellut ja parempi niin.. Muutamia suukkoja lukuunottamatta. ;)
Hän on todella mukava. Hän pitää aidosti Nuutista ja ilmeisesti minustakin. Hänellä on todella samankaltaiset arvot ja käsitys ylipäänsä onnellisesta ja tasapainoisesta elämästä. Luulen että hänelle on jopa itseäni tärkeämpää se perhe, että olisi kumppani rinnalla ja lapsia. Toki minulla tilannetta sotkee idyllini särkyminen ja suhtaudun ehkä hiukan realistisemmin tiettyihin seikkoihin. On silti ollut avartavaa suorastaan keskustella aikuismaisesti mieshenkilön kanssa esim. perheen perustamisesta ja mitä ajatuksia se herättää. Se nimittäin on saanut minut ymmärtämään kuinka tampio Samppa oikesti onkaan! Olen havahtunut siihen kuinka paskaa suhteeseen tyydyin. Halusin sitä ydinperhettä niin paljon että mietin pitäisikö vain tyytyä olemaan kynnysmattona. Vaikka todellisuudessa on olemassa miehiä, jotka oikeasti ovat fiksumpia ja välittäviä. Siihen haluan uskoa jatkossakin.
Sampasta ei ole kuulunut mitään ylimääräisiä jälleen pariin viikkoon. Hän on käynyt sovitusti kolme kertaa viikossa katsomassa Nuuttia kun olen käynyt salilla, ja viipynyt tunnin kerrallaan. Se näyttää riittävän hänelle. Ja minunkin tulisi nyt uskoa se, että se vaan riittää jollekkin isähenkilöille. Maajussin kanta tähänkin oli suuri ihmetys. Hän pitää Samppaa aika säälittävänä, lapsellisena ja raukkamaisena "pojankloppina".
Meillä menee kuitenkin Nuutin kanssa edelleen ihan jees. Nuutti oppii koko aika kaikenlaisia hienoja juttuja! Nykyään se osaa seisoa tukea vasten jo ilman käsiäkin ajottain, sekä ottaa tukea vasten askelia. Hänen liikkumisensa on todella vaivatonta ja nopeaa. Nauru on herkässä edelleen eikä turhia itkeskellä. Meillä on nyt n. kuukausi nukuttu kaikki yöt heräilemättä! Tuntuu että Nuutin kehitys on niin oppikirjamaista. Olen todella onnekas että minulla on ns. helppo lapsi. :) Eilettäin oltiin äidin ja pikkusiskon kanssa kaupungilla kiertelemässä ja Nuutti istua tönötti kärryissä lähes 5h! Välilä vaihdoin vaipan, syötin ja juotin, mutta muutoin hän vaan tarkkaili ympärilleen tuttia imien. Niin ihana ja hyväntuulinen vauva!<3 Voiko tota vauvanpalleroa rakastaa enää enempää!!
No kunhan kuulumisista aloin avautumaan. Tässä on pari viikkoa (?) pyörähtänyt jälleen. Olen hoitanut kotia ja lasta, tehnyt ruokaa, käynyt tuhlaamassa veronpalautuksiani omiin ja muiden joululahjoihin, käynyt salilla ja tutustunut sekä nähnyt pikaisesti muutamia kertoja maajussia. Hmm.. Ehkä tosiaan mietin välillä liikaa liittyen uuden ihmisen tapaamiseen ja häneen tutustumiseen. En voi silti väittää, etteikö olisi mieltä ylentävää kun joku miespuolinen sanoo pitkästä aikaa minulle kuinka mukava ja ihana olen. Hullua suorastaan?! :D Silti pitäydymme ykköspesällä, en ole seuraavaa edes ajatellut ja parempi niin.. Muutamia suukkoja lukuunottamatta. ;)
Hän on todella mukava. Hän pitää aidosti Nuutista ja ilmeisesti minustakin. Hänellä on todella samankaltaiset arvot ja käsitys ylipäänsä onnellisesta ja tasapainoisesta elämästä. Luulen että hänelle on jopa itseäni tärkeämpää se perhe, että olisi kumppani rinnalla ja lapsia. Toki minulla tilannetta sotkee idyllini särkyminen ja suhtaudun ehkä hiukan realistisemmin tiettyihin seikkoihin. On silti ollut avartavaa suorastaan keskustella aikuismaisesti mieshenkilön kanssa esim. perheen perustamisesta ja mitä ajatuksia se herättää. Se nimittäin on saanut minut ymmärtämään kuinka tampio Samppa oikesti onkaan! Olen havahtunut siihen kuinka paskaa suhteeseen tyydyin. Halusin sitä ydinperhettä niin paljon että mietin pitäisikö vain tyytyä olemaan kynnysmattona. Vaikka todellisuudessa on olemassa miehiä, jotka oikeasti ovat fiksumpia ja välittäviä. Siihen haluan uskoa jatkossakin.
Sampasta ei ole kuulunut mitään ylimääräisiä jälleen pariin viikkoon. Hän on käynyt sovitusti kolme kertaa viikossa katsomassa Nuuttia kun olen käynyt salilla, ja viipynyt tunnin kerrallaan. Se näyttää riittävän hänelle. Ja minunkin tulisi nyt uskoa se, että se vaan riittää jollekkin isähenkilöille. Maajussin kanta tähänkin oli suuri ihmetys. Hän pitää Samppaa aika säälittävänä, lapsellisena ja raukkamaisena "pojankloppina".
Meillä menee kuitenkin Nuutin kanssa edelleen ihan jees. Nuutti oppii koko aika kaikenlaisia hienoja juttuja! Nykyään se osaa seisoa tukea vasten jo ilman käsiäkin ajottain, sekä ottaa tukea vasten askelia. Hänen liikkumisensa on todella vaivatonta ja nopeaa. Nauru on herkässä edelleen eikä turhia itkeskellä. Meillä on nyt n. kuukausi nukuttu kaikki yöt heräilemättä! Tuntuu että Nuutin kehitys on niin oppikirjamaista. Olen todella onnekas että minulla on ns. helppo lapsi. :) Eilettäin oltiin äidin ja pikkusiskon kanssa kaupungilla kiertelemässä ja Nuutti istua tönötti kärryissä lähes 5h! Välilä vaihdoin vaipan, syötin ja juotin, mutta muutoin hän vaan tarkkaili ympärilleen tuttia imien. Niin ihana ja hyväntuulinen vauva!<3 Voiko tota vauvanpalleroa rakastaa enää enempää!!
Oon niin iloinen siun puolesta, kun nyt teillä menee Nuutin kanssa paremmin :)
VastaaPoistaKiitos, kyllähän tässä on itselläkin huomattavasti parempi fiilis:)
PoistaIhanaa että teillä menee hyvin!
VastaaPoistaUudessa suhteessa on varmaan hyväkin olla vähän varpaillaan aluksi, mutta kun luottamus kasvaa ja tunteet vahvistuu, niin anna mennä vaan! <3 :)
Luulisi että Samppaa kiinnostaisi nyt enemmän olla poikansa kanssa kun alkaa Nuuttikin olla jo "iso poika" ja ottaa kontaktia ym.. Harmi, ettei se toisille ole niin tärkeää kuin pitäisi :/..
Kaikkeahan sitä luulisi Sampan kohdalla, mutta jos on tyhmä nii sitten vaan on.
PoistaTää uusi tuttavuus/kaverisuhde on avannut kyllä maailmankuvaani siinä määrin, että saanut havahtumaan juurikin tiettyihin seikkoihin. Ehkä sillä onkin väliä kun joku mies sanoo mulle että toi miten S käyttäytyy ei ole oikein, kun taas Alisa on mulle vuoden paasannut asiasta ja epäröin aina silti. :)
Ihanaa kuulla, että sinulla ja Nuutilla menee hyvin! Ja kuten aiemmatkin, niin ihanaa myös se, että olet havahtunut vielä paremmin tuohon Sampan käytökseen. Harmillistahan se Nuutin puolesta on, että isää ei kauheasti kiinnosta. Mutta onneksi hänellä on äiti, jota selvästi kiinnostaa! :)
VastaaPoistaOlisi kiva kuulla Nuutin taidoista enemmän, vaikka ihan omana postauksena? Ja myös teiltä olisi kiva kuulla tällainen "meidän päivä" postaus.. :)
Mulla on ollut yhdet puoli vuotta noi toivepostaukset työn alla, jospa nyt oikeesti vaikka tekisinkin ne ennen joulua ;)
PoistaSä oot kyllä ansainnu onnen! <3 hiljaa hyvää tulee :) ei niitä päätöksiä ole pakko heti tehdä. Jos hän on se oikea sulle niin pysyy kuvioissa kyllä :) Mukava postaus! Ja ihana Nuutti :) Meillä on tytteli myös tosi kiltti ja ns. helppo lapsi :) ei itketä ikinä ja yöt ollaan nukuttu ihan alusta asti hyvin! Mut meillä varmasti vaikuttaa tuo, kun on isoveli menossa mukana. :)) meno on välillä hurjaa ;)
VastaaPoistaKiitos ihana Punttimamma! <3 Joo ihan hiljaksiin tässä edetään, en tiedä vielä mitä haluun itsekään ja Maajussi on valmis katselemaan myös:)
PoistaIhanaa kun teilläkin kuulostaisi menevän hyvin :) Mukavaa joulunodotusta sinne!
Oi vitsit kun itsekin löytäisi jonkun ihanan miehen jonka kanssa edetä hissun kissun ja söpöillä <3 Ehkä munkin aika koittaa vielä :)
VastaaPoistaJäätiin seuraamaan :)
Kyllä se vielä löytyy. Sitäpaitsi en tiedä itsekään kuinka hyvä juttu tää tällä hetkellä vielä on, olenko valmis mihinkään. Se on jännä homma että kun ensin luulee ja kokee olevansa yksinäinen, ja sitten kun onkin se kainalopaikka ja mies joka haluaisi hakea vaikka kuun taivaalta, niin se ei enää tunnukaan niin hyvältä ajatukselta :D En tiedä mitä jarruttelen, ehkä tää mun ja S:n historia onkin saanut mussa aikaan pienehkön sitoutumiskammon.
PoistaTsemppiä sinulle Sonja <3 ja tervetuloa blogini pariin.
Mitä teille kuuluu? :)
VastaaPoista