Pian alkaa kolmas vuoteni Missä viivyt -blogin arkistossa. Ja niin paljon on tapahtunut...
En käynyt toivottelemassa jouluja blogissa, mutta toivon että teilläkin oli mukava joulu lähimmäistenne parissa. :) Oikeastaan en oo tiennyt taaskaan mitä kirjottelisin, myönnän että toissa yönä selasin jälleen blogiani lävitse. Niin paljon tunteita myllersi mielessäni lukiessani vanhoja postauksia. En oikeastaan muista juuri ajoista kun Nuutti syntyi, ensimmäiset kuukaudet on sumussa, ja täältä löysin jotain. Olen pohtinut viime aikoina sen viimeisenkin narunrippeen katkaisua mun ja S:n välillä. Kaipa olen etsinyt rohkaisua sen toteuttamiseen. Huomasin myös että tämä ei todellakaan ole mikään vauvablogi! Ehkä osittain äitiblogi Nuutin synnyttyä, mutta varmaan eniten joku parisuhde-terapia-blogi. :D Tätä nykyä yksinhuoltajan epämääräistä vuodatusta... Heh.
Ennen kaikkea paikka jossa olen voinut sanoa asiat niin kuten ne mielestäni ovat. Kukaan ei tunne minua, ei näe kasvojani. Minulla ei ole mitään syytä valehdella. Olen vain tällainen tavallinen tytön tyllerö. Jolle on sattunut asioita, suunnitellen sekä suunnittelematta.
Tämä vuosi on ollut niin mullistava. Ennen kaikea tunnepuolella. Olen kasvanut ihmisenä ja naisena enemmän kuin ikinä, sekä äitinä. Minusta tuli äiti. En tiedä toistuuko tämä kokemus ikinä, mutta sen tiedän että en ikinä tule unohtamaan tätä tunnetta. Tai äitiyttäni. Olen elänyt edelleen siinä symbioosissa lapseni kanssa, jo yli yhdeksän kuukautta. En ole käynyt baarissa enkä ollut 1,5h kauemmin hänestä erossa. Enkä vielä haluakaan, näin on hyvä.:)
Me ollaan nyt oltu joulu vanhemmillani ja pikkusiskoni on ollut myös kotona. Tentin erästä vanhaa anatomia&fysiologian kurssia tammikuun puolessa välissä ja aion lukea kotosalla tulevaan tenttiin, sillä muut voivat autella sillä välin Nuutin hoidossa. Koulujutut hiipivät pikku hiljaa mieleen, mutta onneks ensi syksyyn on vielä tovi! Olen ajatellut nämä muutamat kurssit kuitenkin suorittaa alta ennen koulun alkua. :) Fokusoida ajatuksia tulevaan ja orientoitua siihen että se koulukin on suoritettava loppuun.
Ehkä palailen pian lisäkuulumisten kera. Olen kahvitellut Maajussin kanssa, vaihanut suukkoja ja saanut yllin kyllin söpöjä sanoja. Hän on osoittautunut hienotunteiseksi herrasmieheksi. Hymykin on ollut herkässä ja jalat välillä hiukan maanpinnan yläpuolella. Hmm... Ehkä ansaitsen tuntea hippusen hyvää oloa, näin uskon.
Muutoin me voimme hyvin, minä ja Nuutti. Olemme olleet terveinä ja Nuutti on sellainen pikku neropatti ettei tosikaan.;) Hän nousi tukea vasten seisomaan muutaman päivän yli 7 -kuisena, nyt 9-kuisena kävellä tömpsyttää kävelykärryn kanssa! Ja vauhdilla! Oon melko ylpeä äiti. :D Hän pysyy myös pystyssä ilman tukea, kohta siis kävellään ihan tuetta uskoisin.
 |
| Pikku tonttu <3 |
En käynyt toivottelemassa jouluja blogissa, mutta toivon että teilläkin oli mukava joulu lähimmäistenne parissa. :) Oikeastaan en oo tiennyt taaskaan mitä kirjottelisin, myönnän että toissa yönä selasin jälleen blogiani lävitse. Niin paljon tunteita myllersi mielessäni lukiessani vanhoja postauksia. En oikeastaan muista juuri ajoista kun Nuutti syntyi, ensimmäiset kuukaudet on sumussa, ja täältä löysin jotain. Olen pohtinut viime aikoina sen viimeisenkin narunrippeen katkaisua mun ja S:n välillä. Kaipa olen etsinyt rohkaisua sen toteuttamiseen. Huomasin myös että tämä ei todellakaan ole mikään vauvablogi! Ehkä osittain äitiblogi Nuutin synnyttyä, mutta varmaan eniten joku parisuhde-terapia-blogi. :D Tätä nykyä yksinhuoltajan epämääräistä vuodatusta... Heh.
Ennen kaikkea paikka jossa olen voinut sanoa asiat niin kuten ne mielestäni ovat. Kukaan ei tunne minua, ei näe kasvojani. Minulla ei ole mitään syytä valehdella. Olen vain tällainen tavallinen tytön tyllerö. Jolle on sattunut asioita, suunnitellen sekä suunnittelematta.
Tämä vuosi on ollut niin mullistava. Ennen kaikea tunnepuolella. Olen kasvanut ihmisenä ja naisena enemmän kuin ikinä, sekä äitinä. Minusta tuli äiti. En tiedä toistuuko tämä kokemus ikinä, mutta sen tiedän että en ikinä tule unohtamaan tätä tunnetta. Tai äitiyttäni. Olen elänyt edelleen siinä symbioosissa lapseni kanssa, jo yli yhdeksän kuukautta. En ole käynyt baarissa enkä ollut 1,5h kauemmin hänestä erossa. Enkä vielä haluakaan, näin on hyvä.:)
Me ollaan nyt oltu joulu vanhemmillani ja pikkusiskoni on ollut myös kotona. Tentin erästä vanhaa anatomia&fysiologian kurssia tammikuun puolessa välissä ja aion lukea kotosalla tulevaan tenttiin, sillä muut voivat autella sillä välin Nuutin hoidossa. Koulujutut hiipivät pikku hiljaa mieleen, mutta onneks ensi syksyyn on vielä tovi! Olen ajatellut nämä muutamat kurssit kuitenkin suorittaa alta ennen koulun alkua. :) Fokusoida ajatuksia tulevaan ja orientoitua siihen että se koulukin on suoritettava loppuun.
Ehkä palailen pian lisäkuulumisten kera. Olen kahvitellut Maajussin kanssa, vaihanut suukkoja ja saanut yllin kyllin söpöjä sanoja. Hän on osoittautunut hienotunteiseksi herrasmieheksi. Hymykin on ollut herkässä ja jalat välillä hiukan maanpinnan yläpuolella. Hmm... Ehkä ansaitsen tuntea hippusen hyvää oloa, näin uskon.
Muutoin me voimme hyvin, minä ja Nuutti. Olemme olleet terveinä ja Nuutti on sellainen pikku neropatti ettei tosikaan.;) Hän nousi tukea vasten seisomaan muutaman päivän yli 7 -kuisena, nyt 9-kuisena kävellä tömpsyttää kävelykärryn kanssa! Ja vauhdilla! Oon melko ylpeä äiti. :D Hän pysyy myös pystyssä ilman tukea, kohta siis kävellään ihan tuetta uskoisin.
Nyt, Hyvää yötä<3
Kiva kuulla kuulumisianne! :) Kylläpä Nuutti on noheva taidoissaan :-o
VastaaPoistaJa hyvää tulevaa vuotta 2014!
Hyvää Uutta Vuotta 2014! Olen koko ajan seuraillut blogiasi, vaikka kommentoinut en ole pitkään aikaan (en jaksa kirjautua :D) Toivottavasti olet onnellinen ja maajussi saa sinut hyvälle tuulelle ja elinvoimaiseksi (niinkuin toki Nuuttikin) <3
VastaaPoista