Puolivälin ajatuksia synnäriharkasta

Heipat muuten uusille lukijoillekkin, jotka ei ole uskaltaneet kommentoida vielä. :-)

Mun harjoitteluni on saapunut puoliväliin, ja ensi viikosta vaihdan äiti & vauva päästä gynen päähän hoitamaan potilaita. Toisaalta surkuttaa ja toisaalta oon helpottunut. Kiinnyin jotenkin "liikaa" niiden vauvojen hoitamiseen... Niihin vaan liittyy liikaa tunteita ja sitten tulee välillä tosi surullinen olo omasta tyhjästä sylistä kotona. Ohjasin ekan vauvan kylvetyksenkin tässä eräälle nuorelle parilla, joille lapsi oli ensimmäinen. Tuntui hassulta olla vauvan hoidon "ammattilainen", sillä eihän mulla ole edes omia lapsia saatikka juuri kokemusta vauvojen hoidosta. 1-3 vuotiaita kylläkin olen hoitanut melkein vuoden ajan päiväkodissa työskennellessäni. Mutta vaavit nyt on asia erikseen, kun ne ressukat on niin pieniä eivätkä juuri osaa ilmaista mitä milloinkin haluavat. 

En myöskään päässyt useampiin synnytyksiin, enkä kyllä kauheasti halunnut tunkeakkaan sinne synnytyssaliin. Ehkä parempi että jäi nyt näkemättä tällä kertaa, näin niin onnistuneet kaksi synnytystä, että en halua pilata sitä mielikuvaa hyvästä synnytyksestä! :-D Vielä ei ainakaan ole mitään traumoja kehkeytynyt vaikka varmasti se tulee olemaan kivuliasta, eikä se epparin leikkauskaan kovin herkulta näyttänyt. Mutta ehkä parempi etten kuvaile sen yksityiskohtaisemmin!

Gynen päässä on lähinnä potilaita jotka tulevat johonkin gynen leikkaukseen valmistautumaan ja toipumaan osastolle sen jälkiin. Myös keskenmenon saaneet ja keskenmenoa varten osastolle tulevat toipuvat gynen päässä. Onneksi näitä keskeyttäviä potilaita ei kuitenkaan tule kuin noin yksi per viikko... Mutta tuntuu hurjalta kuinka paljon niitä silti loppujen lopuksi Suomessakin on, kuin tutkii tilastoja! Suurin osa on nuoria tyttöjä / naisia. Osastolla on nähty jo 13-vuotiaita aborttiin tulleita. :-S En voi silti käsittää kuinka huonosti omanikäiseni tytöt huolehtivat ehkäisystä, vai johtuuko se jostain seksivalitustuksen puutteesta?! Kotikasvatuksesta?! En tiedä, mutta itse olen ainakin ottanut asian aina varman päälle. Ja yksi kumma juttu, että ne "epäsosiaaliset" tapaukset tuntuvat sikiävän helpoiten. En tarkoita pahalla tätä, mutta näitä sosiaalitapauksia vaan riittää, ne raskautuu kerta toisensa jälkeen. Ja silloin yhteiskunta ei ole muutakuin ongelmissa... Jotenkin heitä on myös vaikea hoitaa ja lähestyä. Itse koen sen ainakin niin, sillä harva osaa edes hoitaa vauvaa kunnolla. He hermostuvat herkästi yms. Vauvalle kun ei voi vaan sanoa että "TURPA KIIII!"

Anyway. Oma käsitykseni synnytyksestä ja sen kulusta on muuttunut! Myös ajatus siitä, että mies olisi synnytyksessä korvaamaton, on muuttunut. Itse asiassa naiset tukeutuvat synnytyksessä enemmän avustavaan kätilöön (yleensä synnytyksessä on 2 kätilöä, toinen siellä haarovälissä auttamassa ja toinen tsemppaamassa vierellä) ja kuuntelevat hänen "käskyjään" oikein hengittämisestä ja lujasti ponnistamisesta. En sitten tiedä onko osa miehistä tsemppaavaa lajia, mutta useimmat kuulemma seisovat / istuvat vieressä kalman kalpeina hikikarpalot otsallaan. Eli toisin sanoen pelko lamauttaa ne täysin, eikä ne vaan osaa tehdä tai sanoa mitään hoo hetkellä! :-D Nää synnytykset mitä seurasin, niin naiset eivät edes vilkaisseet mieheen ponnistusvaiheessa, vaan pitivät kätilö käsistä ja hakivat selkeästi tukea heistä. 

Toki silti avautumisvaiheessa ja synnnytyksen jälkeen miehellä oli taas se oma rooli, ja tärkeä olikin. Ehkä se vaan menee niin. Silti voin kuvitella että Samppa olis aivan yhtä avuton. Kaiken lisäksi se pelkää kaikkea mikä liittyy vereen, eritteisiin tai kipuun. Eikä se osaa sanoa varmaksi pyörtyiskö se synnytyksessä, joten siihen ei ainakaan voi laskea luottamustaan tuen suhteen! Vaikka mun synnytysfantasiassa mies oliskin siinä vieressä urheana pidellen kädesä kiinni ja rohkaisten ponnistamaan! :-D Ehehehhh.. Tosin joskus aiemmin se kysyi pöyristyneenä multa että: "Ei kai mun oikeasti pidä tulla synnytykseen mukaan?!?!?!?!?!" Voitte kuvitella mun reaktion! O_o Sen jälkeen sitä ei olekaan kyseenalaistettu.

 Kohdalleni ei kuitenkaan sattunut vihaisia synnyttäjiä, siis sellaisia jotka karjuisivat ja huutaisivat törkeyksiä synnytyksen aikana. Se on ilmeisesti normaalia..? Mutta on sellaiset huudot kantautuneen osaston puolellekin salista. :-D Kuten "Voi **** pistäkää se vauvan tukka letille ja vetäkää ulos sieltä p.**!" -tyyliin. Tuo nyt oli sieltä lievimmästä päästä. Jokatapauksessa pienimuotoinen agressio taitaakin kuulua synntykseen. Eikai sitä muuten kukaan saisi pungerrettua ulos! Mutta toivon että en itsekään sortuisi heittelemään kovin paljon latteuksia salissa ollessa, tulevaisuudessa... Vaikka eipä tuota voi tietää. Jos sitä kohdistais kiukkunsa mieheen siinä vaiheessa! :-D

Kuvat google hausta.