Rv 22+3

Tekis mieli taas vaan valittaa loputtomasti S:sta. Nähtiin eilen ja lopulta se tuli tänne "mun luo". Yritettiin jutella asioista mutta mun pitkävihaisuus ei tee hyvää meidän suhteelle. Välillä toivon, etten olisi tässä tilanteessa S:n kanssa, vaan ihan jonkun muun. Poden todella huonoa omatuntoa ajatellessani näin.

Tällä hetkellä vaan kaikki tuntuu ärsyttävän tuossa ukossa. Haikailen joskus näinä hetkinä mun exää, ja sitä aikaa kuinka erilaista kaikki oli. Mutta koska olin nuori ja tyhmä, tein sen mukaisia päätöksiä. Meidän yhteiselo oli kuitenkin todella mutkatonta, asuttiinhan yhdessäkin. Sen vuoksi varmaan vertaan S:ää jatkuvasti mun exään, ja siihen kuinka lapsen kengissä se vielä on kaiken suhteen. 

Vaikka meidän erosta on jo pian kolme vuotta aikaa, ollaan oltu silloin tällöin yhteyksissä viestien muodossa. Viimeiseen pariin kuukauteen en tosin ole kuullut hänestä mitään, epäilen että jos raskaushuhut on hiipineet hänenkin korviinsa? Se selittäisi hiljaisuuden.

Näin häntä elokuussa viimeksi, en tainnut uskaltaa mainita siitä täällä silloin. Olin raskaana, mutta kävin hänen luonaan erään shoppailureissuni yhteydessä toisessa kaupungissa. Toki hänen itsensä pyytämänä. Nykyään hän asuu omassa rivitalokolmiossa ja elää hyvin itsenäistä elämää. Kävin siis katsomassa asuntoa niin sanotusti, ja istuskeltiin sohvalla muutama tunti. Muistelen vieläkin monesti tuota hetkeä. Istuttiin vierekkäin, katsottiin toisia silmiin ja oltiin vaan.. Välillä vaan hiljaa ja välillä hymistiin niitä näitä, niinkun ennen vanhaan. Rakastin ennen tuon miehen tuoksua, ja hän myös osasi käyttää tyylikkäästi hajuvettä tekemään siitä entistä houkuttelevamman. Miksi tuoksut nostavat aina niin älyttömästi muistoja mieleen?!! Muistan kuitenkin kuinka mua alkoi melkein itkettämään se tuoksu, nautin vain sillä hetkellä siitä. Mutta mitään ei tapahtunut, ei edes halausta. Se tuntui jäähyväisiltä mulle. Tiesin, että olen raskaana ja kannoin jo isoa salaisuutta. En olisi voinut tehdä niin julmasti Samppaa kohtaan, että olisin ajatellut vain omaa kiihkoani ja hetken huumaa tässä pyhässä tilassa. Kaikki olisi sillä hetkellä ollut mahdollista, olisin saanut ihan mitä olisin halunnut. Se oli niin käsin kosketeltavaa ja houkuttelevaa.. Mielessäni peuhasin jo makuuhuoneessa, mutta olin vetänyt rajan itselleni. 

Kesän jälkeen S pyysi mua hankkimaan sille itselleen hajuvettä, että ostaisin jotain mikä mun mielestä tuoksuisi hyvältä. Tää on vähän noloa, mutta ostin juurikin sitä mitä mun exä käyttää. Mulle tuli siellä kaupassa jopa haikea ja vihainen olo, että ansaitsen kyllä edes sen, että saan tuoksutella tätä hajua! :-D Olen ihan tyhmä, mutta vaikka pelkäsin että pilaan muiston mun exästä, ei niin ole onneksi käynyt. Joskus tuo tuoksu jopa ajaa mut ennemmin S:n iholle kuin pois. Siitä tuoksusta on tullut mulle joku helvetin juttu, mistä en vaan voi enään luopua. Tiedän, että se muistuttaa exää ja on ristiriitaista että haluan haistella sitä S:n yllä. Mutta jos se on ainoa asia, mitä voin muistella enää kyseisestä henkilöstä, haluan pitää sen. Tää on siis todella ristiriitaista. :-D Mutta olenkin horoskoopiltani kaksonen, joten se selittää mun luonteeni vaikeuden ja kaksinaisuuden kaikessa. :-D

Tänään on ilmeisesti taas yksi niistä päivistä, kuin toivoin herääväni jonkun toisen sängystä. Hormonit pistää mun pään niin pyörälle, että tunteilla on välillä liikaa valtaa. Silti kaipaan niitä viikonloppuaamuja, kun tapana oli herätä siihen että toinen kyhnyttää takamuksessa ennen kuin olet ehtinyt itse herätä.. Ja sen jälkeen kun on saatu tarpeeksi toisesta noustaan yhdessä keittämään aamukahvia ja paistamaan patonkeja uunissa.. Sitten hymistään ruokapöydässä naamat vastakkain ja posket punaisina... *Huokaus*

Eilen ruokakaupassa käydessä kassajonossa mun edellä oli arviolta 16-17 -vuotias "pariskunta" (ostoksista päätellen). Ne siis osti karkkia, sipsiä, limua ja ison paketillisen kondomeja. Sitten ne hipsutti toisiansa siinä sormista ja olivat selkeesti madly in löööve. Musta se oli vaan niin söpöä, ja tulin todella kateelliseksi. :-D Tajusin sillä hetkellä kuinka tuo aika mun elämästä on takanapäin, teinirakkaus. Plah. 

Palatakseni todellisuuteen. Meidän "kiihkeä" lauantai-ilta sujui siten, että mentiin klo 22:30 nukkumaan ja kinasteltiin äänekkäästi kuinka toinen vie TAAS liikaa tilaa sängyssä, ja käskettiin kauemmas toisesta. Samppa tästä kimpaantuneena pyöri ja hyöri sängyssä jatkuvasti ärsyttääkseen mua ja lopulti nousi vähän väliä ylös ja talsi ympäri kämppää. En kiinnittänyt huomiota, yritin vaan nukkua, mutta nukuinkin sitten ihan helvetin huonosti koko yön. Että sellasta tänne tällä kertaa.