Eilen oli taas suru puserossa kun mun 16,5- vuotias Juuso kissa kuoli. :-( Kissa otettiin mun pitkän vinkumisen ja vankumisen päätteeksi, ollessani sen 6- vuotta. Kävin hakemassa kissanpennun viereisestä naapurin navetasta, upotin sen toppahaalarin rinnuksiin ja kannoin kotiin. Muistan vieläkin tuon hetken, se oli pienen lapsen unelmien täyttymys, sain oman kissan! <3 Nimikin oli aina ollut selvillä, Juuso poikahan siitä tuli. Juuso oli uskollinen kissa ihan loppuun saakka, tuli toimeen koirien kanssa ja kuukahti kotijalassa ikiuneen. :'-/ Kyllä on pitänyt itkut tirauttaa useammankin kerran, eikä kestä katsella juuri vanhoja kuvia.. On ne lemmikit vaan osa perhettä.
 |
| Pyykkikorissa nyt on vain paras istuskella... |
 |
Poika nauttii viimeisestä kesästä.
|
Voi ei :,(
VastaaPoistaTiedän miltä sinusta tuntuu, meillä kuoli noin vuosi sitten 3 kissaan kahden päivän sisällä. Ne sai jonkun sairauden mikä levisi tosinopesti tai sitten joku myrkytti ne ( myöhemmin löydettiin jotakin juustonpalasia parevekkelta >:-O ) Vieläkin tuntuu tosi pahalle katsoa kisujen kuvia ja itku tulee aina. Olen tehnyt kissoista myös sellasiset muistovideot mitkä vasta itkettävätkin :,(
Kauhea ikävä tuli taas, kissat oli vielä melko nuoriakin 5,10 ja n.15 vuotiaita..
Tosiaan, kaksi vuotta sitten ennen joulua kuoli meidän vanhin kissamme joka oli tosin jo yli 20, mutta surku on sitäkin ja ikävä :,(
Voimia sulle ja harmi kissan puolesta! :,( Tosi suloinen kisuli oli!
Terkuin lukijasi Emmaai
http://emmanturinoita.blogspot.fi/
Kiitos ihanan lämpimästä ja sympaattisesta kommentistasi! <3 Kissat ovat kyllä niin ihania. Ja todella surullista mitä teidän kissoille kävi, huh huh!
VastaaPoistaOle hyvä vain :)
PoistaKissat on aivan valloittavia ja ihaia (itsekkin niiden kanssa koko pienen ikäni elänyt) <3 Harmi vain että tälläisiä sattuu (tarkoitan esim.meidän tapausta :/) että joku myrkyttää kissoja tai tappaa niitä huvikseen! Pitää olla kyllä sydämmettömiä ja ajattelemattomia otuksia sellaiset jotka niin pystyy tekemään! Toisaalta toivoisin että (jos kissat on myrkytetty) se joka sen teki kokee hirveitä syyllisyydentuskia! >:(
Anteeksi muuten kirjoitusvirheet joita huomasin edellisessäkin viestissä hirveästi! :S
Toisaalta lämmittää ajatella että kisujen on nytkin hyvä olla<3 Mutta niin se vain on että kukaan kun ei elä ikuisuuksiin :/
Emmaai
PS. sori näin pitkät kommentit D:
Voi ei, paljon voimia! :´( Lemmikin menetys on niin kamalaa! Itselle aikoinaan koiran menetys oli vaikeampaa kuin monen ihmisen menetys on ollut, eläimet on niin läsnä jokapäiväisessä elämässä, että siitä jää iso aukko arkeen. Sitä on monen vaikea ymmärtää jos itsellä ei lemmikkiä ole ollut.
VastaaPoistaVoi eii :( Onneksi tässä tilanteessa Juuso oli jo iäkäs ja elämää nähnyt kissamies. Raskaita juttuja. Onneksi muistot kantaa. <3
VastaaPoistaOA: Tuntuu välillä siltä että eläimen menetys tuntuu raskaammalta kuin monen ihmisen. Eläinten kipua ei voi edes lievittää samoin kun ihmisten eteen voidaan tehdä vaikka mitä, se tuntuu pahalta. :(
VastaaPoistaNoora: Olet oikeassa, Juuso sai elää pitkän, terveen ja hyvän elämän. :) Luopuminen on aina vain vaikeaa..