Rv 24+2

Tervehdys täältä koomasta muuton keskeltä. Suoraan sanottuna vituttaa taas kun pientä oravaa jolla on käpy jäässä.

Muuten tää vois menetelläkin, mutta kolme päivää kutitellut kuiva yskä ja kurkkukipu äityi nyt sitten ihan kunnon olotilaksi! Flunssa päällä: silmiä turvottaa, päätä jomottaa, korvaa särkee, kurkku tulessa ja yskin keuhkojani pihalle niin ahkerasti että oksennusrefleksillä on töitä! Että semmosta. Nyt sitten pitäis alkaa muuttamaan. Olen pyörinyt täällä kämpässä kun puolukka että mistä sitä alottas. Olen kyllä aloittanut mutta tämä tilannekatsaus muistuttaa katastrofia. Samppa meni töihin tänään eikä siitä nyt ole juuri muuta kuin kantoapua. Ei se osaa mun kamoja pakata... Äiti onneksi ehdotti jos se tulis huomenna muuttoavuksi, hyvässä lykyssä sais suurimman osan muutettua jos nyt jaksais pakata. Tuntuu vaan että tää olotila nyt hidastaa eniten tätä hommaa. ;-( Töistäkin jäi käteen vaan helvetin kipeä selkä ja nivuset. Vauvakaan ei ole viimeisen parin vurookauden aikana juuri jaksanut liikuskella..? Ei ainakaan ahkerasti, tänään ei vielä ollenkaan...

Pitäis ehkä kuulostella nyt omaakin vointia, että miten jaksaa. Mutta kun ois jaksettava vaan. Yhyy. Voispa hypätä aikakoneella joulukuun loppuun!

Näin taas viime yönä unta, että synnytin. Tällä kertaa se ei sattunut tippaakaan ja työnsin vaan vauvan hitaasti ulos! LOL :-D Mutta S:n reaktio vieressä tuotti pettymyksen, sillä se ei reagoinut unessa vauvan syntymään mitenkään! Ehkä tuokin siksi, koska olen pohtinut kovasti mielessäni miten S tulee reagoimaan synnytykseen ja etenkin tilanteeseen kun poika pullahtaa ulos meidän syliimme. Itselle se on varmaan maailman järisyttävin tilanne enkä varmaan voi pidätellä onnen kyyneleitä. :'-)

Mulla on jo niin ikävä vauvaa. Haluan äkkiä tän muuton alta pois ja asiat kondikseen, jotta voi keskittyä olennaiseen! <3