Rv 38+6

Huomenna vierii viikot jälleen! Vauvan tulo on jo niin lähellä... absurdia! Uskomatonta miten kauan tätä pientä ihmistä on jo hautonut ja kantanut mahanahkansa sisällä, ja pian olisi aika synnyttää. Elämä on niin ihmeellistä että ei voi käsittää. :-') En malta odottaa vauvan kohtaamista... 

Eilettäin Alisan 5-vuotias tyllerö soitteli mua kylään heille ja eihän se auttanut kun raahata pallomaha naapurin sohvalle makaamaan. A:lla on hiihtolomaviikko niin sopivasti tällä viikolla on aikaa olla tekemisissäkin. A:sta on tullut mulle kyllä tosi hyvä ystävä, ja jotenkin tosi hassua miten ollaan tiedetty toisemme jo yli vuoden, mutta vasta jouluna päädyttiin juttelemaan toisillemme. Joka tapauksessa, välillä on hyvä nähdä vaivaa uusien ystävyyssuhteiden solmimisen eteen!:-) Kaiken lisäksi sain A:lta eilen kassillisen vauvan vaatteita ja leluja, mistä oon enemmän kuin tyytyväinen. En ole leluja ostanutkaan itse ja nyt A antoi mulle ihan uudenveroisen mobilen, muutaman pehmolelun, helistimen ja pidikelelun turvakaukaloon! 

Olotilasta sen verran, että eilen päivästä tunsin menkkajomotusta alavatsalla. Se vähän voimistui iltaa kohden ja välillä tuntui voimakkaampana "aaltona" vatsalla. Päädyttiin S:n kanssa myös harrastamaan sitä yhtä ässää niistä kolmesta kuuluisasta... Yö meni ihan ok, mutta nyt aamulla vatsalla on jälleen sellainen tunne kuin menkat alkaisivat. On myös jotenkin vähän huono olo ja lantion seutu on tietysti SUHT ' kipeä eilisen jäljiltä. Mut oma vika. ;-D

Sanoi se terkka eilen siellä neuvolassa että eihän sitä tosiaan tiedä koska se vauva päättää syntyä. Oli kuulemma hyvät lähtökohdat mulla kun kohdunsuu oli sormelle auki ja kanavakin oli lähtenyt lyhentymään, mikä luki siinä synnytystapa-arvion epikriisissä. Mutta ensisynnyttäjillä sen kanavan on ensin kadottava ennen kuin itse avautuminen alkaa...

Tänään vois vaikka pestä noi A:lta saamat vauvan vaatteet ja järjestellä pienet ja suuret omiin lokeroihin. Siinäpä missio tälle päivää..