Rv 39+6

Kilahdin sitten illan päälle vielä S:lle, joka saapui jostain-mistä-lie kotiin. Jotenkin eilinen päivä meni ihan perseelleen. S ei tuntunut tajuavan tietenkään mitään. Sen lisäksi ettei sitä kiinnostanut mun huolet vauvan liikkeistä sitten pätkääkään, mua alkoi ärsyttämään se, että mulla on sellainen olo kuin sitä pitäisi mahdollisimman vähän vaivata tällä raskaudella! Siis koska sitähän tämä on ollut! Ei se halua huomioida tai jutella mun ajatuksista ja huolista liittyen raskauteen taikka nyt synnytykseen. Kun se raukka ei tajua että SEKIN RIITTÄISI! Riittäisi että kyselisi jotain ja yrittäisi ymmärtää, lohduttaa!

Se sanoi toissailtana että eniten sitä tässä synnytyksessä nyt vaan huolettaa, että jos hän on töissä ja sieltä pitäisi lähteä kesken kaiken pois. Että se olisi niin ärsyttävää säätämistä!  No siis voi anteeksi raskauteni ja tulevan synnytysmomentin puolesta! Miksen minä ja vauva voida ikinä olla prioriteettilistalla ykkösenä, että kerrankin S vaan sanoisi, että mitä vain meidän puolestamme ja tämä asia on tärkein! Että aivan sama oliko hän töissä vai ei, niin hän tulee kyllä sieltä ja lähtee sairaalaan mukaan.

Ja toisekseen huomenna on se lääkärikontrolli, ja S ei edes ehdottanut että sopisi töissä sen vaikkapa vapaapäiväksi jotta pääsisi mukaan. Koska voihan olla että joudun heti jäämään osastolle ja synnytystä käynnistellään. Siksipä sovinkin jo muutama viikko sitten, että äiti lähtee mun mukaan kontrolliin jos S:lla on huomenna aamuvuoro (S kuulee vasta edellisenä iltana aina onko seuraavana aamuna töitä, hieno työpaikka kerrassaan, ei mitään varmuutta mistään!). Mutta mua alkoi sekin niin nyppimään eilen, että nyt kun h-hetki on käsillä, niin en enään edes kehdannut vaatia S:aa mukaan sinne kontrolliin. Synnytystapa-arvioonhan yritin saada sitä, mutta sehän sanoi tuolloin suoraan että työt on tärkeämpiä! Eilen se sitten syytti vaan mua että mitä en ole sanonut hänelle haluavani häntä mukaan kontrolliin. TAAS KERRAN MINÄMINÄMINÄ. Mun pitäis jaksaa koko ajan vaatia sitä olemaan osallinen ja tukemaan mua, vittu kun ärsyttää!!! 

Ei se vaan käsitä että miten mua voi jännittää tai pelottaa se synnytys niin paljon, että siitä pitäisi puhua ääneen! Lopulta se vaan käski mun olla hiljaa, jotta saisi nukuttua. Riideltiin siis taas nukkumaan mennessä. Nukuin yllättävän sikeästi silti, ilmeisesti kauhee vollottaminen pisti mut syvempään uneen enkä herännyt edes pissalle kertaakaan! :-D

Oikeastaan toivoisin että ne huomenna käynnistäis tän synnytyksen ja Samppakin joutus jo tosipaikkojen eteen! Se on hokenut mulle jatkuvasti sitäkin, että ei se synnytys käynnisty itestään ja kyllä se menee yli ja plaplaplapalpla..! Eli kuulostanu just siltä, ettei se missään vaiheessa ole edes uskonut että mun mahassa on vauva jonka pitäis näillä näppäimillä syntyä! Kaikki supistukset, vihlasut, vatsan kovettumiset, nivuskivut, liitoskivut hän on hienosti ignoorannut. Kuin mitään raskautta ei oliskaan, ei mitään ymmärrystä mihinkään. Olen jo niin valmis. Tää raskaus on pakko saattaa loppuun ja saada se vauva jo ulos, jotta ton yhden vatipäänkin silmät avautuu.