Kilahdin sitten illan päälle vielä S:lle, joka saapui jostain-mistä-lie kotiin. Jotenkin eilinen päivä meni ihan perseelleen. S ei tuntunut tajuavan tietenkään mitään. Sen lisäksi ettei sitä kiinnostanut mun huolet vauvan liikkeistä sitten pätkääkään, mua alkoi ärsyttämään se, että mulla on sellainen olo kuin sitä pitäisi mahdollisimman vähän vaivata tällä raskaudella! Siis koska sitähän tämä on ollut! Ei se halua huomioida tai jutella mun ajatuksista ja huolista liittyen raskauteen taikka nyt synnytykseen. Kun se raukka ei tajua että SEKIN RIITTÄISI! Riittäisi että kyselisi jotain ja yrittäisi ymmärtää, lohduttaa!
Se sanoi toissailtana että eniten sitä tässä synnytyksessä nyt vaan huolettaa, että jos hän on töissä ja sieltä pitäisi lähteä kesken kaiken pois. Että se olisi niin ärsyttävää säätämistä! No siis voi anteeksi raskauteni ja tulevan synnytysmomentin puolesta! Miksen minä ja vauva voida ikinä olla prioriteettilistalla ykkösenä, että kerrankin S vaan sanoisi, että mitä vain meidän puolestamme ja tämä asia on tärkein! Että aivan sama oliko hän töissä vai ei, niin hän tulee kyllä sieltä ja lähtee sairaalaan mukaan.
Ja toisekseen huomenna on se lääkärikontrolli, ja S ei edes ehdottanut että sopisi töissä sen vaikkapa vapaapäiväksi jotta pääsisi mukaan. Koska voihan olla että joudun heti jäämään osastolle ja synnytystä käynnistellään. Siksipä sovinkin jo muutama viikko sitten, että äiti lähtee mun mukaan kontrolliin jos S:lla on huomenna aamuvuoro (S kuulee vasta edellisenä iltana aina onko seuraavana aamuna töitä, hieno työpaikka kerrassaan, ei mitään varmuutta mistään!). Mutta mua alkoi sekin niin nyppimään eilen, että nyt kun h-hetki on käsillä, niin en enään edes kehdannut vaatia S:aa mukaan sinne kontrolliin. Synnytystapa-arvioonhan yritin saada sitä, mutta sehän sanoi tuolloin suoraan että työt on tärkeämpiä! Eilen se sitten syytti vaan mua että mitä en ole sanonut hänelle haluavani häntä mukaan kontrolliin. TAAS KERRAN MINÄMINÄMINÄ. Mun pitäis jaksaa koko ajan vaatia sitä olemaan osallinen ja tukemaan mua, vittu kun ärsyttää!!!
Ei se vaan käsitä että miten mua voi jännittää tai pelottaa se synnytys niin paljon, että siitä pitäisi puhua ääneen! Lopulta se vaan käski mun olla hiljaa, jotta saisi nukuttua. Riideltiin siis taas nukkumaan mennessä. Nukuin yllättävän sikeästi silti, ilmeisesti kauhee vollottaminen pisti mut syvempään uneen enkä herännyt edes pissalle kertaakaan! :-D
Oikeastaan toivoisin että ne huomenna käynnistäis tän synnytyksen ja Samppakin joutus jo tosipaikkojen eteen! Se on hokenut mulle jatkuvasti sitäkin, että ei se synnytys käynnisty itestään ja kyllä se menee yli ja plaplaplapalpla..! Eli kuulostanu just siltä, ettei se missään vaiheessa ole edes uskonut että mun mahassa on vauva jonka pitäis näillä näppäimillä syntyä! Kaikki supistukset, vihlasut, vatsan kovettumiset, nivuskivut, liitoskivut hän on hienosti ignoorannut. Kuin mitään raskautta ei oliskaan, ei mitään ymmärrystä mihinkään. Olen jo niin valmis. Tää raskaus on pakko saattaa loppuun ja saada se vauva jo ulos, jotta ton yhden vatipäänkin silmät avautuu.
Kylläpä käy kiukuttamaan tuo miehes >:/
VastaaPoistaNiin kiukuttaa.. Huoh.
PoistaMoikka! Löysin blogisi noin kuukausi sitten, ja jäin pahasti koukkuun! Lopputuloksena luinkin koko blogin alusta asti, jonka jälkeen oon ollut säännöllisesti lukemassa (: Eniten koukutuin varmaan ihan oikeisiin tunteisiin ja siihen, että kirjoitat oikeasta elämästä, toisin kun lukuisat bloggarit nykyään.. itsehän odotan näin parikymppisenä myös esikoistani(rv29+6), eikä oma ukkonikaan ole ihan normaali tapaus :D
VastaaPoistaJoka tapauksessa syy miksi nyt uskaltauduin kommentoimaan, oli järjetön kiukku S:ää kohtaan, kun luin tämän viimeisimmän toilailun. suoraan sanottuna musta on VÄÄRIN, että äijää huolestuttaa synnytyksessä eniten työpäivä ja sieltä lähteminen. VOI JESSUS sinähän se pistät kroppas ja henkisen terveytes likoon, kun kannat lasta vähintäänkin 40vkoa, lukuunottamattakaan itse synnytystä...sen pitäis miehelle olla viimeistään se realitypiikki..
Mun mielestä sun pitäis pitää ittees nyt enemmän arvossa kun ikinä, sano tai teki se mies mitä hyvänsä. Tommosella käytöksellä se tulee niin katuun sitä, kuinka rankkaa se on sun elämästä tehny jo pelkästään raskausaikana, vaikka pienintä mitä se nyt vois sun etees tehdä, on olla edes lähellä ja kuunnella, kun sulla on murheita tai huolia. Suututtaa.
Tässä oli pala mun raskaushormooneja, anteeks siitä, ja kiitos huippublogista !
Voi Hansa, kiitos kommentistasi. :) Uskomatonta että oot jaksanut lukea koko blogin! Huh. Seassa on niin paljon sekavaa tunnevuodatusta, mikä toistaa itseään!:D Respectit sinulle siitä suorituksesta siis! Ja tuntui hyvältä kuulla että tykkäät blogistani.. Jotenkin niin harvoin saan tällaisia kommentteja, vaikka teitä salaisia lukijoita varmaan siellä jossain piileekin!
PoistaMutta siis. Tätähän tää mun elämä nyt on. Ehkä postaukset muuttuu pian rakkaudentäytteisimmiksi kun voin alkaa puhumaan tunteista vauvaa kohtaan, ja loputtomasti vauvapostauksia. :D Kuinka meidän poika kasvaa ja osaa jo sitä ja tätä ja tota.. jajaja! :D
Pahoin pelkään että S on niin lapsellinen ettei se vaan tule havahtumaan edes vauvan synnyttyä mihinkään näihin asioihin mistä vuodatan. Toivottavasti sun yhteiselo miehesi kanssa on edes asteen helpompaa kuin tää mun. Tai että hän ymmärtäisi tätä raskausajan tunnemyrskyä S:aa paremmin sun kohdallasi. :)
Onneksi muut naiset osaavat sentään antaa sitä ymmärrystä ja lohtua. Tää blogi onkin antanut mulle paljon siltä osin kun päivittäin on saanut ihanaa vertaistukea teiltä! <3
Ihanaa odotusta sinne ja piristä kommentilla kun tuntuu siltä. :)
Lukeminen oli jotenkin yllättävän helppoo, kun oli niin paljon kaikkee mihin samaistua! (Ikinä en oo hirveesti innostunu blogeista, koska suurin osa on vaan turhaa pintaraapasua, jonka kuka vaan vois kirjottaa)
PoistaEn mä uskokkaan, että S täysin herääkään, mut ainakin saa vähän realistisuutta. Ois hauska tietää mitä se ajattelee, että miltä raskaus ja lapsen kasvatus naisesta tuntuu :D
Meillä on kyllä ymmärretty raskausaikaa ihmeen hyvin, mutta muuten ollaan kyllä luonteiltamme kun yö ja päivä ja siks on haastavaa ymmärtää toisen valintoja ja mielipiteitä.
Kiitos kiitos, ja toivotaan että tekin pääsette synnärille pikapuoliin (:
P.S vauvapostaukset on jees !
Tiedäthän sä, että täällä on moni neito sun tukenas ja hei, äitit on parhaita!;)
VastaaPoistaÄitit on parhaita <3 Ja te ihanat tsemppaajat ansaitsettekin ison kiitoksen kun jaksatte lukea mun vuodatuksia ja tukea. <33
Poista