39+5

Kaks päivää laskettuun aikaan. Niin. Ja musta tuntuu tällä hetkellä että ne tulee ja menee. :-D Ei supistuksia, ei mitään mikä aiheuttaisi tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä. Odottelenkin lähinnä innolla sitä torstaista lääkäriä... Vaikka toisaalta iskeeki paniikki. Elämme tosiaan jännittäviä aikoja. Siis mun elämäni jännittävimpiä tähän mennessä! Ja oman lapsen syntymä on varmaan se oman elämän kohokohta, tietysti.<3

Samppa on ollut jotenki tosi tuittupäänä viime päivinä. Kyllä sitä varmaan salaa stressaa tämä kaikki lähestyvä, mutta eihän se mitään myönnä. Tuhahti vaan, että hänen roolinsahan on hyvin helppo. No, ainakin se oli kerranki oikeessa! Mutta kai se nyt jossain tuntuu? Miks miehet ei osaa analysoida ja puida tunteitansa EDES vähän!?

Moni kyselee multa myös päivittäin että enkö jo synnytä. Se on alkanut jo ärsyttämään. Ihan ku se nyt ois musta kiinni, sitäpaitsi! Ja ihmiset ei tajua että se saattaa ärsyttää viimeisillään raskaana olevaa. Varsinkaan ne ihmiset jotka ei oo ikinä ollu raskaana. Eli mun on taas vaan yritettävä ymmärtää...  Ja eihän se laskettu aikakaan oo edes vielä!

Tuntuu että elämä on nyt vaan pysähdyksissä tällä hetkellä, jollain ihme pausella! Odotellaan vaan. Mun päivät on niiiin pitkiä täällä kotona nököttäessä. Ja muutakaan ei voi kun ei yksinkertaisesti kiinnosta taikka jaksa lyllertää missään muualla. 

Mm.

Rv 39+5 raitamasu