Tässä sitä nyt ollaan. Ja siinä ne viikot seisoo, 40 viikkoa raskaana. 40 pitkää viikkoa hautomista takana, mikä saisi mun puolesta nyt huipentua vauvan syntymään lähipäivinä!
Eilen taisin tuntea ekaa kertaa supistuksia ja niitä sukkapuikkomaisia vihlaisuja kohdunsuulla. Supistukset pysyivät melko kivuttomina, mutta vatsa selkeästi kovettui säännöllisin väliajoin. Vihlaisuja sateli koko illan myös sohvalla maatessa... Yö meni huonosti nukkuen, ehkä jännitin tätä aamua ja vatsassa oli muutenkin menkkamaista jomotusta läpi yön. Supistelut on myös jatkunut tänä aamuna, vatsaa kiristelee... Vauva liikkui eilen kyllä tosi aktiivisesti ihan sen edellispäivänkin puolesta sitten!
Niin, ja Sampalla oli tänään aamuvuoro joten mun äiti on ollut yötä meillä. Hän lähtee mun mukaan kontrolliin, vaikka musta tuntuu vähän hassulta mennä sinne sen kanssa. Tai tulee sellanen olo et mitä mustakin ajatellaan, pian 23-vuotias raskaana oleva nuori nainen ja "tukihenkilönä" toimii oma äiti? Toisaalta ajattelen että ihan se ja sama mitä siitä ajatellaan, kai mullakin on oikeus turvautua johonkin ihmiseen joka mua oikeasti on tukenut läpi raskauden? Sitäpaitsi vastassa poliklinikalla on todennäköisesti se sama lääkäri joka viime kerralla, enkä todellakaan sanois hänen olevan miellyttävä ihminen. Ehkä hän kohtelee mua vähän hellemmin kun äiti on läsnä tilanteessa.
Jännittää tietysti mitä tuleman pitää. Toisaalta olen toiveikas että ne saattais ottaakin mut sisään osastolle, sillä hyvällä tuurilla synnärillä on hiljaista. Onhan tää melko pieni paikkakunta loppu peleissä eikä mitään älyttömiä ruuhkia varmaan olekaan. Ainakin viime kesänä syntyvyys oli sitä 1 vauva/per vrk luokkaa... Mut en sit tiedä mitkä on ne synnärin "sesongit" kun porukkaa alkaa jakautumaan ihan urakalla! :-D Mutta niin, ja toisaalta mua turhauttaa jo valmiiksi jos mut pistetään kotiin odottelemaan vaikkapa VIIKOKSI. Voi elämän kevät. Yritän olla stressaamatta mutta minkäs teet.
Joka tapauksessa halusin vielä käydä nämä ajatukset kirjoittamassa tänne siltä varalta että musta ei nyt kuulukaan muutamaan päivään mitään. ;-) Tiedätte ainakin mistä on kyse siinä tapauksessa. Sairaalaan on varmaan turha raahata koko läppäriä kun ei siellä mihinkään nettiin pääse kuitenkaan, ja mokkulaakaan mulla ei ole itsellä. Kännykällä bloggailu on muuten vaan syvältä, mutta kommentteihin sillä voi sentään vastailla suht helposti.
Pitäkää mulle siis peukkuja!!
 |
| xoxo |
Tsemppiä nyt kovasti!! Toivottavasti seuraava postaus ois vauvan kera :))
VastaaPoistaÄäääk! Mua jännittää ihan älyttömästi sun puolesta! :)
VastaaPoistaTsemppiä ja onnea matkaan! Jos syntyy, yritätkö sen verran käydä meillä päivittämässä? :)
VastaaPoistaPeukut pystyssä! :)
VastaaPoistaMun plan b on kans että äitin kans synnyttämään (mies on reissutöissä) ja ikää mulla on 33v. Kyllä sinne jonkun tarvitsee. Ja äitin tyttö minä ainakin oon edelleenkin. Tsemppiä koitokseen!
VastaaPoistaTsemppiä kovasti ja onnea matkaan! :) Ja mun mielestä oma äiti on erittäin hyvä valinta. Sillä on omakohtaisia kokemuksia synnytyksestä ja siitä kaikesta ja se on varmasti yksi niistä ihmisistä maailmassa, joka tuntee ja tietää tyttärensä parhaiten ja näin osaa olla paras mahdollinen tuki ja turva :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPoistin kommentin kun oli tullut sama kommentti 2 x :D
PoistaTäällä on peukut pystyssä! Tsemppiä! :)
VastaaPoistaEhdottomasti äiti mukaan! :) Äitit on parhaita. Jos mun mies ei ois päässy np-ultraan ja nyt kohta tulevaan rakenneultraan niin olisin jo niihin ottanu äitini seuralaiseks.
VastaaPoistaToivottavasti saisit kohta nyytin syliin! :)
Tsemppiä! Toivotaan että vauva ymmärtää tulla pian :)
VastaaPoistaMikähän on tilanne? Ollaankohan siellä puskemassa uutta elämää maailmaan?
VastaaPoistaMun harmikseni tää päivä on otettu levon kannalta kun ei alettu vielä käynnistämään synnytysruuhkan vuoksi:( Huomenna kierrolla lääkärillä on vastaus millon on mun vuoro.. jos ei huomenna niin vaadin kyllä että pääsen kotiin makaamaan täältä. On tosi kurjaa vaan maata täällä odottamassa!:( Et sellasta tänne. Otan unilääkettä nyt et saan edes nukuttua ja huomenna sit katellaan mitä sanotaan...
VastaaPoista