lauantai 9. maaliskuuta 2013

Rv 39+2

Päivitellään nyt sitten vaikka näitä valitusvirsiä siihen poksumiseen asti. :-D Viettelinpäs perjantai-illan keskenäni, S jäi ylitöihin ja saapui puoli 2 yöllä kotiin. Kävin saunavuorolla saunassa, katselin kokovartalopeilistä tätä raskausolemusta (ehkä salaa ihaillen, mihin vartaloni on kyennytkään) ja tein itselleni kasvonaamion. Niin, ja söin paljon juustonaksuja. Ja mietin paljon vauvaa. Ja yritin jutella vauvalle, että alkaisi harkitsemaan syntymistä.

Musta tuntuu että vaavi on saattanut laskeutua enemmän, koska kävelystä on tullut tukalampaa kuin aiemmin. Tai sitten kuvittelen vaan. Tänä aamuna seuranani on jälleen menkkajomotus alavatsalla, vaikkei me mitään olla menty hässimäänkään. Melko lievänä tosin, mutta olotila on taas vähän "outo". Vauva on mun mielestä myös liikkunut vähemmän, tai harvemmin? Jotenkin ottanut kuitenkin rauhallisemmin viime päivinä kuin tavallisesti... 

Eilen saapui uusin Vauva -lehtikin postissa ja mulla oli suuret odotukset kun siinä oli juttua synnytyskivusta ja sen kestämisestä. No eipä siinä jutussa sivuutettu paljoa paskaakaan mitä nyt missään muuallakaan. Yhden naisen kokemus synnytyksestä ja lässynlässynlää.. Ja sitten oli kuvailtu ympäripyöreästi miltä avautumisvaihe ja ponnistusvaihe tuntuvat. Mutta siltikään niistä ei saanut mitään käsitystä. En tiedä saako sitä sitten mistään muualta kuin itse kokemalla! 

Laurakin (se isosisko) on laittanut mulle lässytys sävyisiä sähköpostiviestejä kuinka paljon odottaa vauvan syntymistä, sillä hänhän on para'aikaa matkalla kohti Suomea. Tai siis pysähdyspaikkoina tällä kertaa ovat Lontoo - Pariisi - Helsinki - "Koti". Se sanoi yhdessä sähköpostissa että sen ystävä on sanonut sille kuinka luonnollista se synnyttäminen naiselle on, että sitä on turha pelätä! Siis ja mitä vielä? Ois vittu hiljaa kun on kerrankin asia mistä hänellä ei ole tasan mitään omakohtaista kokemusta. Ja toisekseen mua ei kiinnosta nähdä koko akkaa, enkä ole menossakaan vauvan kanssa porukoille sinä aikana kun Cruella de Vil on paikalla. Tietysti hän tulee sitten käymään meidän luonamme kaupungissa vierailulla, ärsyttää ajatuskin. Niin ja sitten vasta tietenkin kun vauva on syntynyt. Se oli äitillekin sanonut kuinka toivois että vauva syntyisi pian, jotta hänkin näkisi. Niin, hänen aikatauluihin katsos sopisi nyt. Ärsytys maximus. Noh, tämä vauva on kuitenkin yksi asia jota Laura ei voi multa viedä. Eikä kokea sitä niinkuin minä. Sillä minä olen äiti ja Laura on edelleen se itsekäs pikku nilkki, joka ei voi ymmärtää täysin tätä asiaa ennenkuin itse kokee!

13 kommenttia:

  1. Hellurei:) oon lukenu jo pidemmän aikaa sun blogia ja naurattaa ihan, että miten voi löytyy noin samanlaisia ajatuksia parisuhteesta ja sukulaisista:D meikäläisen parisuhde on välillä aivan perseestä mutta tän raskauden myötä oon päättäny yrittää ihan viimiseen asti ja sillonkin vielä ettei rupee kaduttaa jos antaa periksi. Välillä vituttaa niin suunnattomasti että ei tie miten päin olis mutta sitte kuitenkin rakastaa niin lujaa ettei edes tajua:D ni siks on hauska lukea täältä ettäjollain muullakin nyppii 23 vuotiaan herransa lapsellisuus ja ajatusmaailma, että mitä vittua.ja sukulaissuhteet! Mun sisko on samanlainen pätijä ja mä en sitte missään oo onnistunu ja semmostaärsyttävää nippailua koko aika. Mutta hei jatka kiltti kirjottamista mä saan paljon vertaistukea sun kirjotuksista ! Ja syö jotain tulist se kuulemm auttaa käynnistämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiss! Mukava jos tästä blogista on edes jotain "hyötyä" jollekkin muullekkin kun mulle. :D Eipä nää mun marmatukset varmasti poikkea monestakaan, harvat vaan jaksaa vaivautua niistä julkisesti purnaamaan. :D Itse oon alottanut, niin näköjään vaikeeta edes lopettaa!

      Tänään ajattelinkin mennä syömään chilihärkää lähikiinalaiseen, kaikki keinot käyttöön!

      Poista
  2. Mä niin rrrrrakastan lukea sun blogia mm. kirjotustyylin takia, ihana :---D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olin yllättynyt. :D Mutta kiitos. Pyrin olemaan tosiaan oma itseni. :)

      Poista
  3. "Ja yritin jutella vauvalle, että alkaisi harkitsemaan syntymistä." Hihii:) Hauska mielikuva, toinen höpöttää vatsalle et tulisiks ulos jo:).

    Minusta on ollut koko raskauden ajan hassua puhua omalle vatsalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä ole paljoa vatsalle puhumista harrastanutkaan, mutta epätoivo saa aikaan kaikenlaista. ;D

      Poista
  4. Oletko ajatellut, jos Laura ois kerrankin aidosti iloinen sun puolesta?:) ei kaikki oo niin negatiivista aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun sanomiset voi vaikuttaa hiukan lapselliselta liittyen Lauraan, mutta kunpa tietäisit vaan millainen hän on ihmisenä. Musta tuntuu että se ei osaa olla mistään aidosti iloinen mun puolesta. Mutta mulle on oikeestaan jo se ja sama.. oli miten oli. Angstaan joka tapauksessa kaikesta mikä liittyy Lauraan, niin turhautunut olen siihen(kin) ihmiseen. :D

      Poista
    2. Angstaa ihan rauhassa, jos se helpottaa :) en minä pahalla tätä tarkoittanut. Itselläni ei ole kokemusta tämänkaltaisista sisarussuhteista, joten tuntuu todella oudolta, että joku osaa käyttäyty omaa siskoaan kohtaan niin tökerösti! Shame on you, Laura!
      Ps. Sun sisko kuitenkin kirjoittaa sulle! Mun siskopuoli, jolla on kaks lasta, ei ole KOKO raskauden aikana kysynyt minulta kertaakaan mitä minulle kuuluu tms. Arvaa vaan, saako kutsua nimijäisiin! :D eli onhan mulla tavallaan sitten kokemusta, mhm, en ole ajatellut asiaa aikasemmin..
      Mut kohta meillä on oma lapsi <3 tsemppiä!

      Poista
  5. Mä todellakin ukson että tollasia parantumattomia "pikku nilkkejä" on olemassa. eikä ne muutu, mihin maailman itsekkäin ihminen vois muuttua kun ei niissä ole edes virheitä... -.- HUOH! Mun miehen suvussa on tollanen akka jota vihaan yli kaiken, sun lauran kaksoisolento varmaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä. Laurankaan kohdalla se itsekkyys saattais äitiyden myötä karista, mutta se varmaan tiedostaa sen jossain määrin itsekin eikä halua edes niitä lapsia. :D

      Poista
  6. Sanosin tosta synnytyskivusta että koita kuvitella pahin mahdollinen kipu ja usko tai älä, se on pahempaa ja sitä ei voi kuvitella, eikä varmaan oikeen kuvaillakaan. Tai no ehkä sanalla HELVETTI. Tältä se tuntuu synnytyksessä mutta varmaan jo pian sen jälkeen huomaat ajattelevasi että ei se nyt niin paha ollut. mutta oli se.

    VastaaPoista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)