Hei vaan pikaisesti täältä vauva-arjen keskeltä! Päätin äkkiä tulla kertomaan kuulumisia vielä kun vauvan ekasta viikosta on jotain muistikuvia. Tänään tulee tasan viikko synnytyksestä! Päästiin viime maanantaina kotiin, kun vauvan bilirubiiniarvo oli laskusuunnassa. Meille määrättiin kuitenkin seukki aamulle kontrollikäynti labraan verikokeisiin, jolloin arvo olikin noususuunnassa... Sitten jälleen toinen kontrolli keskiviikolle ja arvo oli TAAS hiukan nousussa ja vielä tällekkin aamulle määrättiin kontrolli... Olen jo todella kyrsiintynyt labrassa juoksenteluun, ja stressaan pääni irti jos vauva joutuukin vielä sinivalohoitoon osastolle!:-'( En ole oikein pystynyt nauttimaan kotona olosta kun koko ajan pitää jännittää... Nytkin odottelen puhelua sairaalasta ja vastausta arvoista. Toivon sydämeni pohjasta että arvo olisi nyt laskussa ja saisimme olla rauhassa kotona!
Vauva on todella kiltti muutoin. Syö, kakkaa ja nukkuu. Toki on valveillakin välillä ja oikein virkeästi seurustelee varsinkin mamman kanssa. Samppa nyt ei ole hirveästi vauvaa oma-aloitteisesti huomioinut. Imetys takkusi aluksi, mutta viime päivinä maito on alkanut nousta ja tänä aamuna onnistuin vihdoin imettämään rintakumin avulla noin tunnin ajan poikaa! Huisia!:-D Aiemmin vauva on saanut heti raivareita rinnalle yrittäessä ja saanut pullosta lisämaitoa ja mun pumppaamaa maitoa.. Ostin tosiaan sähköpumpun mikä on ollu ihan paras keksintö. Toivottavasti imetys lähtisi nyt sujumaan kunnolla, vihaan tuota pullorumbaa!
Mun ja S:n välit on melko viileät. S on käyttäytynyt oikeastaan mun koko sairaalassa oloajan ja kotona oloajan tosi kummallisesti ja ilkeästi. Sairaalassahan vietin sen 12 päivää... En tiedä onko se nyt sit vaihteeksi ihan hemmetin mustasukkanen kun vauva saa valtavasti huomiota multa ja S on jäänyt täysin sen varjoon. En tiedä, mutta ei se osaa ainakaan tukea mua kaiken tän härdellin keskellä. Mulla ei vaan riitä voimat S:n ja mun suhteen ajattelemiseen edes tällä hetkellä. Vauva vie kyllä tällä hetkellä kaiken mun ajan. Ehkä nää asiat selkiintyy viikkojen kuluessa.. Nyt on vaan hirvee sumu päällä. Hyvä kun tiedän mikä päivä ja kellonaika (suurimmaksi osaksi ajasta en todellakaan tiedä, eikä mua niin kiinnostakaan!):-D
Ihmisiä en oo halunnut nähdä, mitä nyt molempien porukat on käyneet. Ja mun siskot. En vaan jaksa ketään nyt. Ja haluan suojella vauvaa kaiken maailman pöpöiltä sun muilta.. Tietty haluan myös vielä "omia" vauvaa enkä kestä antaa sitä helliteltäväksi muille. ;-) On se vaan niin ihana.. Ihana ihana mun ikioma vauva.<3 Kaiken sen odottamisen ja kivun arvoista! Tekisin todellakin sen kaiken uudestaan että saisin tämän hetken. Mutta näin on nyt hyvä, pitkäksi pitkäksi aikaa... :-)
Palailen kun ehdin. Ja lupaan kirjoittaa synnytyskertomuksenkin piakkoin! Haleja teille kaikille ihanille lukijoille. Tässä maistiainen mun rakkauspakkauksesta!<3 Luultavasti kuvia ei enempää olekaan tänne blogin puolelle eksymässä, ymmärrätte varmaan miksi ei...
 |
| <3 |
Ihanaa, että imetyskin on lähtenyt käyntiin. Älä anna S:n pilata näitä hetkiä (kumma kun ei se vaavi kiinnosta?!). Oletkin ihanasti vauvan lumoissa ;) Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat kaikista mukavimmat viikot, ennen ilmavaivoja sun muita. Kehottaisin nauttimaan, mutta teet jo työtä käskettyä!
VastaaPoistaVoi miten ihanaa! Toivottavasti labrasta saa hyviä uutisia! :))
VastaaPoistaKeltasuus ei oo yhtään kivaa.. Meillä arvot heitteli hirveesti. aamukokeessa oli laskenu ja sit kuviteltiin kotiinpääsyä, nii iltakokeessa oliki arvot noussu. Näin meillä oli monena päivänä..
VastaaPoistaIsänpäivänä, ku Leevi oli 6vrk ikänen, niin paruin ja valitin lääkärille et meijän on pakko päästä kotiin. Hän päästi meijät sit vähän niinku lomille. Tultiin illalla verikokeille ja arvot onneks kunnossa. Sit oli viel kontrolleja ja jouduttiin viel tiistaina yheks yöks osastolle Leevin kanssa. Leevi lampun alle ja mä huoneeseen makoilee ja ruokin tietty sit aina ku hoitajat toi Leevin syömään.. Aamulla onneks saatiin hyviä uutisia ja arvot oli laskenu iha hurjasti ja päästiin kotiin.. Eikä sen jälkeen tarvittu enää kokeita..
Meillä onneks oli perhehuone, nii mies oli tukena. :)
<3
VastaaPoistaMeillä Vilma oli kanssa keltainen, päästiin kotiin mutta ravattiin koko viikonloppu ja alkuviikko verikokeissa. Mulla meni varmaan pari viikkoa että jaksoin ketään nähdä, halusin vain levätä ja olla vauvani kanssa - väsy ja hormonit. Nauti vauvasta vaikka toinen ei osaakkaan. Iso hali!
VastaaPoista