Eka päivä synnärillä takana! Olipas melko outoa astella sinne työvaatteissa. Päivä oli perehdytystä ja heti aamusta opeteltiin kylvettämään vastasyntyneitä. Mulla meinas oikeesti tulla tippa linssiin siinä niitä pyöritellessä. =') Ei sillä hetkellä voinu muuta kuin hymyillä, ne on niin ihania. Ihan ku ois ollu jossain hattarassa niitä hoitaessa. Kaikki huolet ja murheet vaan unohtu... Mutta sitten kolikon kääntöpuolena tuli Se tunne. Että minäkin haluan. Mutta nyt olen sata prosenttisen varma siitä, että se tunne sitten tulevaisuudessa kun saa oman pienokaisen, tulee olemaan maailman ihmeellisintä ja ihaninta! Mikään ei oikeasti tunnu paremmalta kuin pidellä sylissä sitä parin kilon tuhisevaa mötkälettä ja tuoksutella vauvvaa. Äitihormonit todellakin nosti päätänsä. Kirpaisi ajatella keskenmenoa ja jossitella mielessä missä vaiheessa olisin menossa jos raskaus olisi jatkunut. =(
Mua vähän jännittää mitä ajatuksia tää harjoittelu tulee saamaan aikaan tulevina viikkoina. Olen ensimmäiset kaksi viikkoa äiti+vauva puolella osastolla, jonka jälkeen siirryn naistentautien pariin. Joten näiden ekojen viikkojen aikana pääsen mm. seuraamaan synnytyksiä silloin kun niitä on! Hui. Toivon kyllä että niitä tulisi eteen.. mutta olen varma että liikutun sellaisen nähdessäni! =)
Silti seuraavista 7kk tulee pitkiä, odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)