keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kouluhajotus ja sen pakoilua vauvamaailmassa

Täältä tenttikirjojen äärestä vielä hei. En kestä tätä koulua, oikeesti. Kuka voi ymmärtää näitä anatomian monimutkaisuuksia?! Kaiken lisäksi vielä vaikeimpia aiheita mun mielestä meneillään kun puhutaan aivotoiminnasta, hormonitoiminnasta, verenkierrosta ja mistä lie! Noh, oli sydän asiatkin melko haastavia. Anatomia & fysiologia on ehkä yks ahdistavimmista aineista. Meidän tentitkin koostuu ainoastaan esseistä, kamoon! Ei meistä mitään lääkäreitä kuitenkaan leivota, niin ei ehkä tarttis olla niin älyttömiä nää kurssit. Puuh. Mua hajottaa koulu. Mitenköhän kestän palata takas koulun penkille mammalomalta, jos sinne saakka pääsen? Mulla ois sen jälkeen vielä alle vuosi koulua, tosin suurin osa pelkkää suuntautumista ja työharkkaa, mut anyway. Kuinka moni teistä lukijoista opiskelee ja odottaa tai yrittää vauvaa tällä hetkellä?? =)

Moni odottaa myös sitä, että valmistuu ennenkun pistää pullat uuniin. Ehkä pelkäänkin muiden ihmisten moralisointia tässä, kun en ehdi koulua kuitenkaan päättää ennen kun vauvan pitäs saapua maailmaan. Tiedän kyllä monia meidän koulusta ja luokaltakin jotka ovat äippälomalla para'aikaa, mutta eihän kouluansa venyttäviä katsota niin suopeasti. Siis ainakaan opettajien näkökulmasta, niillä on joku älytön kiire saada kaikki valmistumaan ajallaan. Ainakin mun tutor opettaja on omien sanojensa mukaan huolissaan mun koulunkäynnistä jo nyt, kun mulla on muutama tentti ja kurssi jäänyt roikkumaan näiden parin opiskeluvuoden aikana! Ho hoijaa. Saapa nähdä kuinka se pomppii riemusta kun kuulee tästä uutisesta.. not. Mulla on itseasiassa eräs palaveri tulossa jossa puidaan opon ym kanssa mun opintosuunnitelmaa ja sitä että valmistuisin ajallani. Heh, en aio tosin vielä paljastaa tätä mun jymy-yllätystä. Saavat nähdä sen sitten syksyllä kun palaan kouluun, oon vähän ilkee! =D Mutta ei se mun mielestä ole kuitenkaan koko maailman asia, että oon paksuna. Eikös? Mikä velvollisuus mulla on niille kertoa, ellei se estä mun koulunkäyntiä tms. Mutta mulla on sitä kouluaki nyt niin vähän, varmaan 1,5 vkoa koulupäiviä yhteensä toukokuun aikana.

Kävin tänään leikkauttamassa otsiksen takas, onpa taas vähän ilmettä. Pienikin muutos tekee oikeesti ihmeitä, ja piristää mukavasti. Mulla on aina ollut melkein sama malli hiuksissa, pitkähköt vaalean blondit hiukset ja otsis. =) Värjäilen tietyin väliajoin vaan tyven blondiksi, tekis mieli kyllä käydä joskus kampaajallakin vaihtamassa värilookia mutkun se on niin hiton kallista! Niissäki voitas kyllä vähän ajatella opiskelijoita ja vähävaraisia.... Mua on alkanut kuitenkin miellyttämään Meri-Tuulin ihana uusi tukan liukuvärjäys (?)  En löytänyt hyvää kuvaa, mut jos ootte kattonu "Meri-Tuulin ja Saran metropolit"- ruokaohjelmaa, niin siinä sen näkee ainaski. =)

Tää aihe taas lähtee myös lapasesta, mut mikäs siinä. =D Kampaajalta lähties poikkesin Suomalaiseen kirjakauppaan hakeen vähän koulujuttuja, ja siinä samalla sit päätin selailla vauvakirjoja. Miks ne on muuten kirjakaupassa niin paljon kalliimpia kun että tilaat ne netistä vaikkapa adlibriksestä! Mut löysin kyllä mun ultimate favorite vauvakirjan, minkä sit tulevaisuudessa haluan. Siis nettiselailun perusteella ei todellakaan kantsi tilata vauvakirjaa... Niin ja se kirja oli tosiaan nimeltään "Kulta pieni" ja maksoi Suomalaisessa jotain 35e! Kuvitelkaa, ja adlibriksen sivuilla 19,90e! Huikea ero.. Toi kirja oli siis kyllä todella hyvä verrattuna muihin mitä siellä oli tarjolla. Tuo kirja oli nimittäin melko paksuhko ja kattava. Tilaa on kuville ja pidemmillekkin teksteille. Tosi kiva!

Toinen kirja minkä bongasin sieltä, oli "Muumi - Isovanhempien rakkaat muistot", mikä ylläripylläri oli 15 egeä halvempi jälleen ablibriksessä. Mulle syntyi heti idea, että annan ton kirjan samalla vanhemmilleni kun kerrotaan sit joskus myöhemmin tästä vauvauutisesta! Siihen kerätään kummankin puolen suvun tietoa ja kuvia isovanhemmista, isoisovanhemmista jne. Heidän fiiliksistään kuullessaan lapselapsesta ym.! Tosi ihana muisto itselle ja lapselle itselleen tulevaisuudessa. Siinä siis vinkkiä muillekkin tuleville mammoille. =o) Ihana kun pari päivää sitten oli palkkapäiväkin, painoin kiitettävän määrän työtunteja kuukausi aikaa ja nyt oli kyllä hyvä mieli. On varaa sit tuhlailla johonkin vauvajuttuihinkin jatkossa ja pistää vähän säästöön...

Kuva googlesta!

4 kommenttia:

  1. just kiva toi kirja idea :D

    - http://kixi-w.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Moi kikka, ihana ku joku teistä kävijöistä aina välillä uskaltaa tulla ilmi ;)) Pitääki lueskella tota sunkin blogia, ei ole tullut aiemmin vastaankaan! Toi kirja oli kyllä tosi kiva. Suosittelen.

    VastaaPoista
  3. Tämä on vanha kirjoitus, ja toivon ettei sua häiritse että tuun tähän kommentoimaan. Halusin vaan kertoa, että meilläkin on yritys päällä ja ollaan molemmat vielä opiskelijoita!

    Mies valmistuu ensi keväänä, mutta mulla olisi vielä ainakin 1,5 vuotta jäljellä. Mulla on ikää jo 24 ja on vaan sellanen tunne, ettei millään jaksa oottaa koulua loppuun. Mitä sitten jos koulu viivästyy? Eipä sitten ainakaan ole työelämästä niin paljoa poissa.

    Tottakai mulle esim. tulis aika vähäinen äitiysraha kun en ole vuosiin ollut töissä, mutta ei se haittaa. Kyllä sitä jotenkin silläkin pärjää. Enkä halua rahan takia lykätä tätä, koska mitä jos myöhemmin onkin jo liian myöhäistä.

    Omat vanhempani saattavat olla eri mieltä tästä "lapset opiskeluaikana" -politiikastamme, mutta en välitä heidän enkä muidenkaan mielipiteistä! :P

    Hirveästi onnea teille ja pikkuiselle myös! :)

    VastaaPoista
  4. Moikka vaan, eikä todellakaan häiritse että vanhoja postauksia kommentoidaan - päinvastoin! :-)

    Ensinnäkin Onnea teidän yritykseenne! Mun mielestä vauvan suunnittelu on jokaisen pariskunnan henk.koht asia, eikä kenelläkään ole aiheeseen mukisemista. Mullakin oli samanlainen tunne, en jaksa odottaa jotta valmistuisin jne. Olen vain mielessäni priorisoinut mitkä asiat ovat mulle tärkeitä, ja siltä pohjalta etenin tän vauva asiankin suhteen.

    Taloudellisesta puolesta sen verran, että mies ei suostunut vauvantekoon ennenkuin hänellä oli työ ja säännölliset tulot. Itsehän olen kituuttanut jo vuosia pienillä tuloilla, eli Kelan opintotuella. Kesäisin sitten tienannut vähän ylimääräistä töitä tekemällä. Eli ei ole vielä kyllä edes päässyt mihinkään rahan makuun, enkä kyllä ole elänytkään yli varojeni koskaan. :-)

    Kyllä munkin äitini on sanonut että koulu kannattisi hoitaa alta pois, mutta oli myös sitä mieltä että lapset on tehtävä nuorena. Sanoi kokemuksen rintaäänellä että jaksaa paremmin, ja on myös aikaa myöhemmin muulle. Musta tuntuu myös mukavalta että omat vanhempani ovat viisikymppisiä ja todella aktiivisia nuorekkaita keski-ikäisiä ihmisiä! Jaksavat vielä touhuta lapsen lapsenkin kanssa!

    Lapsen saaminenhan on aina hiukan itsekästä, siis jos se suunnitellusti saadaan. Pitää vaan olla valmis kantamaan se vastuu ja tiedostaa kuinka iso osa elämää se tulee olemaan. :-) Mutta varmasti tiedät mitä tarkoitan... Ja tietysti että olette miehesi kanssa samalla aaltopituudella.

    Kiitos onnitteluista ja tervetuloa blogin pariin.
    -E-

    VastaaPoista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)