Muutaman tunnin päästä pitäs lähtee sinne naistentautien polille ronkittavaks. Ja antamassa verinäyte. Tuntuu niin turhalta... Antasivat mun olla nyt rauhassa. Vatsa on ollut tosi kipeä jotenkin, eikä ajatus siitä ultrasta tee olosta yhtään parempaa. Pelottaakin, mitä jos ne löytää sieltä oikeasta munasarjasta jotain? Jos ne ylipäätään tällä kertaakaan löytää koko munasarjaa. (Luin netistä, että syitä voi mm. olla endometrioosi! Jos toinen munasarja ei näy ultrassa) No huh hu, selittäski ne kummalliset kivut ja tuntemukset. Ei se gyne viimeks ääneen kuitenkaan mitään sanonu tai kyselly oireista. Hmph. Ahdistaa.
Samppakaan ei käyny kattomassa mua eilen tai kyselly mikä mun vointi. Lähetti vaan jotain viestiä että haluu lykätä tätä vauvanyritystä tulevaisuuteen. No shit? Ihan ku oisin jotenkin arvannut. Enemmän oon ehkä vihainenkin nyt sille siitä, ettei se ole ollut mun tukena. En oo saanut mitään lohtua IRL keneltäkään. Joku ihmisenalku on vaan valunut valtoimenaan ulos musta, eikä kukaan lohduta kotona. Tekis vaan mieli jäädä kotiin sänkyyn makaamaan, olla kipee. En tahtois mennä kouluun. =(
Raskausoireet (kuten hillitön tissien arkuus) hävisi todella nopeasti, heti eilettäin. Säikähdin jopa, kun rinnat eivät enään aristaneet. Hcg vaan romahti veressä... Toisaalta hyvä että se kerralla romahti ihan alhasiin lukemiin, luonnon pitäis hoitaa tää homma, eikä mitään ylimääräistä apua tarvita. Tuntuu että kohtu on supistellut paljon, viime yönäkin tunsin sellaista ihme nykimistä alavatsalla. =(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)