Tuntuu että kaikki oli äsken hyvin ja nyt löydän itseni pohjalta. Olo on lohduton. Keskenmeno täydensi vain kaikkea tätä katastrofia elämässäni. Se olisi voinut olla yksi pelastava tekijä, ainakin se sai minut tuntemaan onnellisuutta. Sitä olin halunnut. Nyt koulustressi painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Olin eräänlaisessa "palaverissa" koululla, kuvittelin että palaveri olisi rakentava. Vastassani olikin 4 ihmistä jotka painostivat minua suorittamaan kursseja mahdollisimman nopeasti. Ei kaikkia ihmisiä vaan voi iskeä samaan muottiin ja lyödä tahtia missä ajassa kaikki asiat suoritetaan. Anteeksi vain, mutta olen yksilö!!
weheartit.com
Sain myös arviota, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Mieti, se tunne kun täysin tuntematon ihminen arvioi sinua ihmisenä. Tuntematon, joka ei tiedä tasan MITÄÄN sinusta ihmisenä. Voin sanoa, että se ei tunnu hyvältä. Koulutehtäviä VOI ARVIOIDA. EI ihmisiä, joita ei tunne!
weheartit.com
Keskustelu meni siis sanomattakin päin helvettiä. Niinkuin kaikki muukin elämässäni tällä hetkellä. Ei todellakaan nostattanut motivaatiotani. Ei ei.. Tuntuu että olen elämäni pohjalla, voiko tämän pohjemmas mennä?
Ihmettelen suuresti, miten hoitoalan ammattilaisetkin osaavat käyttäytyä niin epäammattimaisesti? Olen nähnyt toki käytännössä persoonia, jotka eivät todellakaan sovellu alalle, mutta että niitä ihmisiä on myös kouluissa opettamassa meitä. Opettamassa miten tulla hoitajaksi, kun itse ovat täysiä paskoja. Tekisi mieli oikeasti paljastaa jo missä koulussa olen, jotta kukaan ei ikinä harkitse hakevansa sinne. Itse kun aion vakavasti harkita lyöväni hanskat tiskiin tämän opinahjon osalta. Luulin, että tärkeintä tällä alalla on ihmistuntemus ja halu AUTTAA muita ihmisiä. Harmillisen usein näkee vain sitä, kuinka arvioidaan, analysoidaan, litistetään, alistetaan ja haukutaan. Ja tätä kaikkea kutsutaan TUKEMISEKSI.
Kukaan ei nykypäivänä tunnu arvostavan rehellisyyttä. Ei negatiivista eikä positiivista. Jos sanot asioita suoraan asiallisesti. Sinut halutaan hiljentää. Tärkeintä on olla tekopyhä mielistelijä, sulautua valtavirtaan ja olla hiljaa. On tietyt nappulat joilla koneet pyörii, yhteiskunnan koneet. Jos heittäydyt kapulaksi rattaisiin, on tietyt ihmiset jotka yrittävät potkia sinut pois tieltä. Tulee melko arvoton olo. Ihmisen arvo kun nykypäivänä koostuu suurimmaksi osaksi siitä, mitä teet työksesi / kuinka etevä opiskelija olet, kuinka hyvin teet työsi ja kuinka paljon teet työtä. Ajanlaskun sana on TYÖ. Ja tärkeintä että teet sitä paljon, hiljaa ja hyvin.
Näinä hetkinä mietin miksi helvetissä hakeuduin tälle alalle?! En koe oloani mitenkään tärkeäksi tai että panostani arvostettaisiin edes vähän. Hoitotyö kun on "kutsumus", eihän siitä haluta edes maksaa hyvää palkkaa! Hoitajien pitäisi niska limassa pyyhkiä perseitä, ja sairaanhoitajien olla vastuussa lisäksi monesta muusta asiasta (kuten lääkehoidosta!), eikä siitä haluta maksaa edes riittävästi! Naurettavaa. Meidän pitäisi haluta tehdä tätä työtä melkein ilmaiseksi, onhan se sentään kutsumus.
Ehkä pitääkin alkaa miettimään muita mahdollisuuksia. Vaikka sitä, jos tekisi jotain mistä nauttisi oikeasti. Pääseehän sitä helpommallakin. Varmasti. Jotain missä ei tarvitse aina miettiä, mihin suuntaan pitää pyllistellä.
weheartit.com
Hej! Olen lukenut blogiasi vain vähän aikaa. On mukava lukea toisten ajatuksia sillä joissakin asioissa olemme kelluneet samassa veneessä. Menetys on kauhea asia, siitä aivan yli pääseminen on tietenkin aivan yksilöllistä. Asia muistuu aina mieleen silloin tällöin mikä on hyvä asia sillä asiaan suhatutuminen aina eri kantilta saa sinut jaksamaan. Oli pakko kommentoida tätä tekstiä tuon hoitoalan kantilta, olen itse lähihoitaja ja sosionomiopiskelija. Mielessäni käy juuri nuo samat asiat mitkä otit ylös. Kuinka ihmistä tulisi kohdella ja auttaa, kuintenkin kaikki menee juuri tuon mutkan kautta!
VastaaPoistaJaksamista! - Nannu
Hei Nannu, kiitosta viestistä. Lämmitti tätä lohdutonta mieltä! En olisi kuvitellut aiemmin että keskenmeno aiheuttaa damagea näin paljon pienelle päälleni, en oikeastaan ollut ajatellut keskenmenoa sen kummemmin. Kirjoittelin toki peloistani ja sen mahdollisuudesta, mutta kirjoitin myös, että jos asiat on käydäkseen huonosti, niin ne varmasti käyvät. Ja niitä on huono murehtia etukäteen. Nyt tätä paskaa sit tuleeki täältä tuutista kun tuntuu niin pahalta.
VastaaPoistaOlen saanut nähdä kyllä jos jonkinlaista niin käytännössä kuin koulussakin. Mikään ei kohdallani ole sujunut mitenkään ideaalisti, siksi varmaan väännänkin kättä näiden maikkojen kanssa ym. Yritän pitää puoliani ja saada ääntä kuuluviin. Yllätyin kuinka tehokkaasti he haluavat alistaa minua opiskelijana. Pitäisi varmaan alkaa kertoilemaan enemmän näistä kokemuksistani hoitoalalla, meitä hoitajia on varmasti paljon jotka osaavat samaistua.
Kiitos vielä! xo
Moni pointti sopii myös muille aloille ja nykypäivän menoon muutenkin. Tutuu, että nykyään työ ja asema määrittää liikaa sitä millainen ihminen on ja kuinka arvostetaan ihmisenä.
VastaaPoistaTuo koulumaailma on kyllä niin kivikautista, kaipaisi kunnon ravistelua! Itse sain tapella aiheesta lukivaikeus ja miten se otetaan huomioon. Mitään vastausta en meinannut saadat, eikä pointtini ollut se että haluaisin helpotusta vaan vain ylipäätään saada vastauksen, että miten opiskelijoiden erilaisuutta tuetaan. Tulos: ei mitenkään, se olisi kuulemma tulevien työnantajien harhaanjohtamista jos annettasiin jotain eritystukea.
En osaa edes kuvitella miten pahalta keskenmeno tuntuu. Voimia!