keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Rv 29+6

Ahdistaa. Ja alkoi ahdistamaan entisestään kun äiti möläytti mulle sammakon suustansa. Tulin tänä aamuna porukoille ja yritin jutella äidille mun ja S:n tilanteesta. Meidän yhteiselo kun ei tunnu koskaan sujuvan. Vuodatin siinä sitten jonku tunnin ajan kuinka mua vituttaa ja ottaa päähän S:n käytös eikä mistään tunnu tulevan mitään. Mun pään sisällä on tällä hetkellä joku helvetin iso parisuhde-pyörremyrsky ja tuntuu ettei mistään tule mitään. Jälleen olen vain sen ratkaisun edessä että yksin ois parempi! 

Äiti sit vaikeroi kummalisena siinä ja lopulta tokas että "Eikö teillä ole seksielämää? Koska mun mielestä se on nyt tässä se ongelma!" SIIS MITÄÄ!!?? Varmaan sanomattaki selvää, että loukkaannuin ja todella iso herne jumitti mun nokkaan! Ensinnäkin, mun mielestä mun ja äidinkin välisissä keskusteluissa kulkee jokin raja, ja seksiin liittyvät asiat ovat ainakin ennen kulkeneet todellakin sen rajan tuolla puolen!! En halua puhua sellaisista asioista äidin kanssa, enkä tietää kuinka sen oma (aika ajoin todella paska!) liitto on pysynyt kasassa hyvän seksielämän keinoin! Siis kyllä, se joskus möläytti ton mulle ja luuli ilmeisesti mun ottavan siitä vaarin!

Mun ensireaktio suuren hämmennyksen keskellä oli että "No ei ole, ja mitä vittua?! Nämäkö on sun hienot vinkit onnelliseen parisuhteeseen ja yhteiseloon?!!!!" Sanoin sen kovalla äänellä, purskahtaen itkuun ja tuntien kun posket alkavat punoittaa, jonka jälkeen pakenin ovet paukkuen omaan huoneeseen. 

Mua hävettää. Siis hävettää, että äiti koki edes tarpeelliseksi nostaa seksin pöydälle. Sen mielestä S:n käytös kertoo huonosta seksielämästä! Niin, ja sanoihan se että miehet ovat niin "yksinkertaisia", että pelkkä hyvä seksi pitää parisuhteen kunnossa. Tässä vaiheessa aloin jo voida henkisesti hyvin pahoin. 

Myönnän että olen laiminlyönyt tätä osa-aluetta elämässä. Ollaanhan me sitä herran jestas tehtyä silloin tällöin, ja hellyydenosoituksiakin aika ajoin jaettu. Mutta kyllä tää raskaus on vaikuttanut ÄLYTTÖMÄSTI tähän asiaan. Alkuraskauden pahoinvointien ja kesätöiden keskellä ei juuri oltu yhdessä, eikä seksi ollut todellakaan prioriteettilistalla numero yksi! Oikeastaan olo normalisoitui vasta rv 20 jälkeen! Ja sittemmin kuvioihin tulikin muut vaivat, kuten kasvava vatsa, liitoskivut, yleistä väsymystä koulusta ja työharjoittelusta jne. Itseasiassa se vähäinenkin määrä mitä viime aikoina sitä on harrastettu on tuntunut pahalta, kömpelöltä ja ei-nautinnolliselta mun osalta! Ensinnäkään en osaa nauttia seksistä jos mun ja S:n mielentilat ei henkisesti kohtaa, ja riidellään vaan päivät pitkät! Ei sellaisen jälkeen ole ensimmäisenä mielessä että tähän on yksi lääke ja se on seksi. Voi jumalauta..... Ehkä olen sitten vaativa ja vaikea, mutta haluan todellakin että mulla on hyvä olo ja se on ainoa edellytys seksin harrastamiselle. Viime aikoina sitä ei ole ollut, ja ollaan vaan auottu päätä toisillemme S:n kanssa. Musta se on ollut vähän niinku että sitä saa mitä tilaa. Kyllä luulis Sampankin sen tiedostavan, tai sitten se on ihan helvetin tyhmä kakslahkeinen!

Toisekseen S ei ole juuri kyllä itsekään ilmoitellut tämän osa-alueen puutostilasta. Ei se ole ruinannut, kerjännyt tai kinunnut? Toisinsanoen ei ole ollut kauhean haluttu olo. Ja en tunne oloani muutenkaan seksipommiksi, vaan lähinnä virtahevoksi, joten eipä kyllä oma-aloitteisesti tehe mieli keikistellä alasti S:lle Siinä Mielessä aina kun mahdollista! Huh huijaa. Tämä sai tosiaan niskavillani nousemaan pystyyn. Tuli todella huonon tyttöystävän leima otsaan, enhän välitä enään tyydyttää edes kumppanini perustarpeita, perkele! Kyllä tämä naisena olo on hienoa! Jos vaikka Samppa vois hoitaa tämän loppuraskauden olotilan ja synnytyksen, että minä voisin vaikka keskittyä vain omiin seksuaalisiin tarpeisiini!?

8 kommenttia:

  1. Aww, *hali*. Tosi törkeältä kyllä kuulostaa äitisi möläytys. Ei parisuhteen hoitoa missään mielessä voi sysätä vain toisen osapuolen vastuulle.

    Siinä mielessä äitisi on oikeassa, että seksi on tärkeä osa parisuhdetta. MUTTA on ihan normaalia, että siinä tulee taukoja tai hiljaisempia kausia erinäisistä syistä. Raskaus ja pikkulapsiaika ovat aika tyypillisiä. Olisi hirveän hyvä, että aiheesta voisi puhua pariskunnan kesken, että kumpaakaan ei tilanne hiertäisi liikaa. Ei seksi myöskään ole ainoa merkityksellinen asia parisuhteessa. Esimerkiksi arvostus, kunnioitus ja tasapuolisuus ovat minun mielestäni vielä tärkeämpiä ja jos minusta tuntuu, että ne eivät parisuhteessani toimi ei seksikään oikein innosta. Kaikilla on tietysti hiukan omanlaisensa prioriteetit ja niistäkin olisi hyvä keskustella puolison kanssa, että molemmat olisivat kartalla siitä, mitä toinen haluaa ja tarvitsee. Sitten voi ristiriitatilanteessakin etsiä kompromissiä, jonka avulla molemmilla olisi hyvä olla.

    Minusta tuntuu, että fiiliksesi, että yksin olisi parempi saattaa ikävä kyllä pitää paikkansa :( Kyllä teidänkin parisuhteesta varmaan voisi saada toimivan, mutta se vaatisi todella paljon töitä teiltä molemmilta. Jos edes mitään keskusteluyhteyttä ei synny, näyttää tilanne aika toivottamalta. Uskon, että pärjäisit kyllä yksinkin, vaikutat vahvalta naiselta. En mitenkään halua suositella eroa, mutta minusta sitäkään vaihtoehtoa ei kannata sulkea pois, jos parisuhde ei toimi ja toisella tai molemmilla ei ole halua sitä yrittää parantaakaan.

    Hurjasti voimia, mihin sitten päädytkään.

    VastaaPoista
  2. Loppupuolisko raskausajasta: ei tehnyt vaan mieli seksiä, mielialat aivan kamalat. Mies ymmärtäväinen. Nyt synnytyksen jälkeen tuntuu, kuinka ajatus seksistä onkin kiinnostava.. Mutta eihän sitä seksiä tee mieli, jos ei tunne henkistä läheisyyttä toisen kanssa. :/ Mutta osittain varmasti hormonaalista!

    VastaaPoista
  3. Hali vastaanotettu. Ja kiitos viestistä, jaksat edelleen lukea mun purnausta ilmeisesti. :-D Mutta nämähän ovat sellaisia asioita joista nyt ei näytä hetkessä pääsevän eroon. Tässä tilanteessa varsinkaan.

    Äitin möläytys oli kyllä paha. En ole voinut katsoa sitä silmiin koko päivänä sen jälkeen. Itkukohtauksesta selvittyä aloin miettimään juurikin tuota, että miten äiti muka ajatteli että seksin hoitaminen tosiaan on jotenkin pelkästään mun kontollani? Sitäpaitsi on kyllä todella uhkarohkeaa vetää seksi keskustelunaiheeksi näinkin herkässä tilanteessa, kun ei siitä aiheesta tiedä tosiaankaan yhtään mitään. Äiti nyt on viimeinen jonka kanssa sattumoisin haluan käydä läpi henk.koht. seksielämääni!

    Oli siis major virhe siltä ja yritän tässä parhaani mukaan koota itseäni. Alkoi kyllä mietityttämään että mitenhän Samppa ton asian sitten näkee? Koska ei me olla puhuttu mistään, niin mistäpä minä voisin kenenkään tarpeista edes silloin tietää. Jostain syystä ei tällä hetkellä kuitenkaan kiinnosta pureutua aiheeseen sen syvemmin just nyt...

    Mun mielestä seksin ei just nyt pitäis todellakaan olla se merkityksellisin asia elämässä, koska en nauti siitä samalla tavalla kuin ennen. Jotenkin olen kuvitellut että S on ymmärtänyt sen, koska olen valittanut että se sattuu ja tuntuu oudolta johtuen raskaudesta ja liitoskivuista. Tiedä sitten.... En ole tähän mennessä kuitenkaan pahoittanut mieltäni siitä tässä määrin, ettei mulla tee mieli seksiä sitten pätkääkään.

    Varmaan olisi yksin parempi, välttyisi kaikelta tästä paskalta mitä vuodatan täällä S:sta. Toisinaan yritän olla luovuttamatta, koska olen aiemmin lähtenyt ja jättänyt muutamia aiempia seurustelukumppaneita melko kevyistäkin syistä. Yritän käyttäytyä aikuismaisesti ja selvitä ylä- ja alamäistä. Silti tämä kaikki tuntuukin vaan lähinnä pelleilyltä jokapäiväisine riitoineen. :-( Toki ympäristön paineella on osansa siinä, etten esimerkiksi jo aiemmin jättänyt Samppaa. Tässä tilanteessa ei olisi suotavaa tosta noin vaan erota... Siksi mun on odotettava vauvan syntymään ja arvioitava tilannetta sitten uusiksi. Jos asiat jatkuu samaan malliin niin eikai siinä muu auta kun erota. Kunpa tää loppuraskaus saataisiin nyt jotenkin pakettiin ja että siitä voisi nauttia edes vähän yhdessä.. :-'/

    VastaaPoista
  4. Jälkeläisen tekijä: Hormooneilla on varmasti osansa asiaan ettei seksiä tehe mieli senkään puolesta. Mutta itse tarvitsisin siihen ennen kaikkea sitä henkistä läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, että tekisin sitä tässä tilassa edes vain toista miellyttääkseni. Kyllä sitä läheisyyttä kaipaa paljon enemmän just nyt kun seksiä... Että toinen nimenomaan ymmärtäis ja ois vaan lähellä.

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä se sun exä kuulostaa sulle paljon sopivammalle miehelle ;) Tsemppiä tilanteeseen! Itse en jaksais kattoo ässää sun tilanteessa enää päivääkään..

    VastaaPoista
  6. Taikku: Ristiriitaista, eikös.. :-D Näin se elämä vaan heittelee ja näillä on mentävä. Mennyttä ei saa takaisin vaikka se monesti onkin käynyt mielessä. Kiitti tsempeistä! :-)

    VastaaPoista
  7. Aika paha kommentti äidiltäs! En kyllä tiedä miten itse olisi reagoinut.... Sen verran aralla alueella liikutaan, että sitä ei kenenkään ulkopuolisen ainakaan pitäisi ruveta kommentoimaan. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  8. Prkl, ensin rustaan tähän vaikka ja mitä, sit se katoo.. No eniveis, kiva tietää että en ole ainoo raskaana oleva joka tuntee itsensä virtahevoksi ja ei niin seksipommiksi :D tunteet/mielialat seksin suhteen heittelee laidasta laitaan mutta sitä emme juurikaan harrastele. Tein ukolle aikoja sitte sekväks että loppuraskaudesta eei heru. Ei ison mahan kanssa. Piste. Maha tiellä, asennot kömpelöitä, ööh ei kiitos.. Joskus sitte synnytyksen jälkeen ;D ei olla ukon kanssa asiasta kyllä tapeltu eikä juuri keskusteltu, eli viesti on mennyt perille että kuiva kausi tulossa. Ps. Oma ukkokin samppa, jonka takia tekstisi oli huvittavaa lukemista :)

    VastaaPoista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)