sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Rv 32+3

Kuinka monella on tällaisia kuvia, itsestään ja siitä rakkaasta miehestä joka rakastaa helliä sinua ja vauvamasuasi?




?
(Kuvat on peräisin weheart.com:ista)

Rehellisesti sanottuna, olen todella kateellinen näille kuville. Mulla, tai meillä, ei ole yhtäkään tällaista. Tai noh, kerran nappasin "salaa" puhelimellani hämärässä kuvan kun S piti muutaman sekunnin ajan kättään vatsallani. Niin... Ja musta tuntuu ettei sitä edes lasketa. Se ei ole halunnut helliä mun masua kuten kuvien unelmamiehet. Saatikka ikuistaa mitään kameran linssille. Olen harkinnut salaa käyväni jollain hyvällä valokuvaajalla kuvauttamassa itseäni ja vauvamasuani. Ensin kävisin kampaajalla ja meikkauttaisin itseni nätiksi, sitten keikistelisin vähäpukeisena jollekkin valokuvaajalle. Toki haluaisin saada asiallisia ja kauniita kuvia, ei mitään eroottishenkistä siis! Mutta olen varmaankin liian ujo sellaiseen. :-( YO-kuvien ottaminenkin oli tuskan takana, valokuvaajat eivät koskaan osaa tulkita minun persoonallisuuttani ilmeisesti, sillä kyseinen valokuvaaja käski ADHD:maisesti minua hyppimään ja pomppimaan kameran edessa lakki kourassa?! Olin hiukan WTF, ja lopulta tönötin ruusu kädessä epämukavassa mekossa tekovirne naamallani kameran edessä. Kokemus oli äärimmäisen epämukava. En siis usko että täältä pieneltä paikkakunnalta löytyisi kuvaajaa, joka osaisi olla tarpeeksi hellä ja hienovarainen minulle. Silti, voihan tämä tila olla jopa "once in a lifetime", ja voin katua etten uskaltanut...

Eilen mietin, että olen kyllä maailmanmestari jo tässä blogivuodattamisessa. Valitan Sampasta loputtomasti. Alkaa ihan itseäkin vituttaa kun kirjoitan siitä niin paljon paskaa tänne. Mutta toisaalta, tää on mun elämääni ja tämä purkautuminen aiheesta oikeasti lohduttaa. Olen saanut sitäpaitsi teiltä lukijoilta ymmärtäväisiä ja hyviä kommentteja, ja tuntuu ettei oo niin yksin typerien ajatustensa kanssa.

Olen vietellyt viikonloppua nyt täällä vanhemmillani. Turhauttavaa, koska S ei ole laittanut mulle YHTIKÄS MITÄÄN MISTÄÄN MISSÄÄN MUODOSSA. Siis vaikka sillä nykyään on se mieeeeeletön peliohjainta muistuttava kännykkä, johon on kerrankin saanut ladattua toimivan Whatsapp -sovelluksen Android käyttöjärjestelmän ansiosta! Siis viestittäminen mulle olisi kerrankin ilmaista koko meidän seurusteluhistoriassa, mutta EI. Olen miettinyt päässäni läpi kaikki asiat taas, enkä pelkästään kertaalleen. Miksi se välttelee yhteydenottoa? En keksi muuta kuin että sen mielestä mulla on enemmän anteeksipyydeltävää kuin hänellä. Olen varmaan taas kerran tyytymätön, kiittämätön ja mitä kaikkea! Se ei vaan halua selvittää mun kanssa ikinä mitään asioita, saatikka pysyä sanojensa takana! Olen kuitenkin päättänyt etten ota siihen yhteyttä, enkä oo menossa kämpille vielä huomenna kuten eka suunnittelin. Voin itseasiassa olla vaikka koko ensi viikon pois jos sikseen. Olen niin täynnä tätä kaikkea ja äidin mielestä mun pitäisi vain sopeutua!

5 kommenttia:

  1. Ei sun pidä sopeutua, eikä sun ajatukset oo typeriä.

    Meillä on vaan yks elämä, se pitää elää niin, että on onnellinen :) Sen ihmisen kanssa joka tekee itsestä onnellisen.

    VastaaPoista
  2. Joo, yllä Mami sanoikin hyvin. Toki hankalaksi asian tekee yhteinen lapsi, jolle varmasti haluaisi antaa perheen, jossa on molemmat vanhemmat, mutta joissain tapauksissa parempi perhe on sellainen missä on vaan äiti. S se on, jonka pitäisi sopeutua, se kun vaikuttaa kasvavan ihan väärään suuntaan. Meillä on tosiaan vähän samaa tilannetta kotona, tietokoneella nököttäminen vie aikaa multa, hellyyttä ei ole, eikä tosiaan mitään tollaisa mahakuvia, joita itsekin kadehdin. Eilen illalla mies piti kättä mahallani ja ihmetteli kovia potkuja; ei ihmettelis jos pitäis kättä siinä useammin, ihan normaaleja ne on!
    Tietysti neillä naisilla on nää hormonit, jotka suurentelee välillä tilannetta, mutta pitis niiltä miehiltäkin löytyä ymmärrystä sen verran, että raskausaikana vois vähän enempi kiinnittää huomiota siihen tulevaan äitiin... Mulla alkaa olla myös aika pelokas olo vauvan syntymää ajatellen; muuttuuko mies ja sen peli-into?
    Tsemppiä sulle, ja munmuelestä ihan oikein, jos et mene vielä kotin; toivottavasti S miettii mikset!

    VastaaPoista
  3. Mulla tulee myös ihan surku kun katson näitä kuvia. Miksi mulla ei ole sitä miestä kenen kanssa jakaa raskautta? Siis jopa mun parhaat miespuoliset ystävät on enemmän kiinnostuneita tästä mahasta ku Minin isä. Tai ainakaa se ei sitä näytä...

    Kerran (jos en kuvitellut) se antoi nopean pusun navan alle mutta se voi olla, et se oli muusta syystä ku siitä et "siel on hänen rakas lapsensa masun sisällä hihiih" :(

    Voi että meitä. Mennään yhessä mahakuville. Minäki haluan kuvia!

    VastaaPoista
  4. Odottelija: Juuri se tekee asiasta hankalan, haluaisin tarjota lapselle perheen. Ja tietysti itsekin halusin koko pakettia, en pelkkää lasta. En tosiaan taida olla yksin valitusteni kanssa, kun niin monen mies tuntuu nauttivan laatuajasta pelikonsoleiden parissa.. ;((

    RK: Voin kuvitella miltä susta tuntuu. Tunnen itseni hölmöksi kun mulla sentään on se mies, joka haluaa olla mun kanssa, mutta joka ei halua kylläkään muuttua miksikään muuksi mitä on! Mutta jos te ette oo Minin isän kanssa yhdessä, niin miksi odotat siltä huomiota liittyen kasvavaan masuun tai muuhunkaan? :/

    Mut joo, me voitas mennä otattaan ne masukuvat yhessä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin outo tilanne kyllä.. Mut siis ollaan suht tiiviisti silti yhdessä, ja sitä kyllä kiinnostaa tää lapsi jne mut silti se ignoraa vaan.. :(
      En jaksa ajatella tai sen enempää selitellä.. Huoh.. :/

      Mut mihin mennään? Ei taideta asua muistaakseni ihan lähekkäinkään... :D

      Poista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)