Huh mikä ilta. Mun raskaushormoneja on taas koeteltu. Meidän tuttava joka on vanhempi rouva, toi koiransa meille hoitoon tänne porukoille, koska koiralta oli leikattu tänään toinen silmä pois. Kyseinen koira on mun vanhemman siskon ex-poikaystävän omistama, ja asuu nykyään exän äidillä siis. Vaikeasti selitetty, mutta koira asui elämästään ensimmäiset 3-4 vuotta meillä täällä porukoilla kun sisko ja kyseinen ex vielä seukkasivat. Joka tapauksessa koira on ollut usein hoidossa meillä ja nyt kun siltä jouduttiin poistamaan toinen silmä, niin me ollaan luvattu huolehtia siitä jotta se toipuisi. Onkin ollut henkisesti rankempaa kun luulin, on todella raastavaa kuunnella itkuista uikutusta. :'/ Koiran silmä on niin kipeä että raukka on uikuttanut koko illan, välillä rauhoittuen kun sitä on silittänyt vieressä. Sille on annettu kipulääkettä, mutta varmasti se tunne on todella inhottava siitä huolimatta! Koira jostain syystä se kuitenkin halusi kivuta yläkertaan mun sängyn viereeni nukkumaan sen sijaan että olisi vanhempieni huoneessa. Nyt se on nukkunut pari h tuossa ja kerran noussut itkemään, mutta rauhoittunut onneksi takaisin nukkumaan kun olen silittänyt sen uneen. Toivottavasti huomenna on paljon parempi päivä ressukan osalta! <3
Toisekseen.... S soitti mulle yllättäen kymmeneltä illalla. Sanoi että haluaa jutella ja että tulen takaisin kotiin??! Jopas jotain siis. No sanoin etten ole muutamaan päivään kyllä tulossa, mutta juteltiin tuntinen puhelimessa. Hmm. Kyllähän se oli nyt muka kovin ymmärtäväisellä tuulella... Myönsi ettei ole huomionut mua tarpeeksi ja on käyttäytynyt tylysti monessa asiassa mua kohtaan. Huoh.
Olin niin väsynyt tästä päivästä ja muutenkin vitutti että se soittaa ja haluaa keskustella aina silloin kun sille sopii. Mutta kuuntelin ja yritin ymmärtää. Sanoin kuitenkin, että näistä asioista pitää puhua paremmin ja ettei mua nyt lohduta tai lepytä sen yhtäkkinen soitto. Olen kuitenkin taas vanhemmillani sen vuoksi, ettei Samppaa ole kiinnostanut korjata asioita sillä hetkellä kun ne on tapahtuneet. Mulla on ollut pitkään olo, ettei sitä yksinkertaisesti kiinnosta minä ja mun tarpeeni. Sitä asiaa yritin selventää. Saa nähdä osuiko ja upposiko. Toiveet ei ole kovin korkealla.
Voi koiraa, toivottavasti silmä ei ole enää kipeä! :/ Tsemppiä sulle sun ja S:n tilanteeseen! <3
VastaaPoistaOlisi haastetta ja tunnustusta blogissani. :)