Moni jaksoi bloggailla hienoja kollaaseja vuodesta 2012. Niitä on aina kiva lukea. :-)
Mun blogin luonteeseen nyt ei sovi muutenkaan sellaiset, joten mun kuvaton linja pitkälti jatkunee tän blogin puolella. Olen kyllä pohtinut paljon, että jaksanko toistaa itseäni täällä vielä ensi vuoden? ;-) Haaveilen kyllä myös siitä kuvallisesta vauvablogin pitämisestäkin, johon voisi yhdistää enemmän minua itseäni esim. harrastustani, mammakilojen pudotusta jne. En ole silti varma olenko valmis asettamaan nassuni tänne kaikkien nähtäville, siis nettiin ylipäänsä. Ja sekin on ristiriitaista haluaako vauvasta julkaista hirveästi kuvia vaan bloggailutarkoitukseen. Toisaaltahan tämä ratkaisu on ollut tähän mennessä parhain. Olen saanut pitkälti marmattaa niistä asioista mistä olen halunnut (ainakin viime aikoina) ja hypettää vauvasta, anonyyminä. Tämä asia jää hautomaan.
Meillä vaihtui vuosi melkeinpä huomaamatta. S oli töissä aamun ja jatkoi ylitöillä tullen kotiin puoli kuusi. En jaksanut odotella sitä ruuan kanssa niin pitkään, joten söin nakit ja perunasalaatit itsekseni. S:n tultua töistä se söi ja painui nukkumaan heräten yhdentoista maissa illalla. JEP JEP. Yritin kahdesti herättää, mutta sain vastaukseksi pelkkää äyskäröintiä. Istuskelin illan sohvalla telkusta kanavia selaten. Kerran piti äidille soittaa kun oli niin yksinäistä, se oli töissä eikä me ehditty sen paremmin jutustelemaan. Myönnän, että kun S nousi klo 23, olin todella kyrsiintynyt enkä ollenkaan halukas viettämään laatuaikaa sen kanssa. Olin myös itse siinä vaiheessa valmis nukkumaan ja niin teinkin. Vähän ajan päästä S möyri takaisin nukkumaan vallaten taas koko sänkyä. En tiedä tuntuuko se ahtaus nyt jotenkin erilaiselta kuin ei-raskaana ollessa, koska musta tuntuu että tarvin TILAA mahalle ja mulle. Vähän päästä pitää kääntää kylkeä ja vaihtaa asentoa kun toinen möyrii mahassa ja paikat puutuu. Menin sitten sohvalle nukkumaan. Ja niin paljon S:aa tuntui kiinnostavan että jatkoi kauneusuniansa sängyssä. Mun mielestä se ois voinu vaikka tarjoutua tulemaan nukkumaan sohvalle!
Tää päivä enään ja huomenna neuvolan jälkeen lähden porukoille. Pakkaan siihen malliin kamaa mukaan että voin olla siellä viikon, siihen tenttipäivään asti. En tiedä mitä sen jälkeen. Ahdistaa taas niin paljon. Olen niinkuin jossain loukossa tässä kämpässä, S seurana. Kaikki ärsyttää siinä. Tuntuu että se nykyään vaan syö ja kävelee ylimielinen virne naamallaan täällä. Tai eihän se kävele ympäriinsä vaan lähinnä istuu kaiken vapaa-aikansa tuossa koneella pelaten. Jos sille yrittää normaalisti puhua jostain, niin sen vastaustyyli on hyökkäävä. En tiedä mistä se on sen omaksunut? Olenko minä sellainen? Toki keskustelu siitä lähtien jatkuu molemmilla sillä tyylillä, ja lopputuloksena on riita. Mitä pienimmistäkin asioista. Syytellään toisia...Nälvitään, haukun Samppaa. Huoh.
Mulla on niin epäonnistunut olo. Olen epäonnistunut tässä(KIN) parisuhteessa. Tästä on tullut pelkkää kamppailua, ei tietoakaan siitä tunteesta mikä velloi ensihuumassa. En edes pian muista miltä se voisi tuntua. Suhteesta on tullut selviytymisleikki, ja panokset kovenevat entisestään kun pitäisi pungertaa pieni vauva tähän keskelle. Keskelle mitä? Tuntuu taas että kulissi on pystyssä. Ja jos haluaisin puhua S:n kanssa näistä asioista, siitä ei tule yhtään mitään. Kaipa se kertoo jotain sen kypsyydestä sitten.
Tän jälkeen toi mun otsikko alkoi kuulostamaan ironiselta...
Odotan kuitenkin vuodelta 2013 mun rakkaan poikani syntymistä. Sitä, että saan aloittaa elämän mittaisen taipaleen lapseni kanssa. Aion nauttia joka hetkestä ja tehdä kaikkeni sisälläni kasvavan pienen ihmisen hyvinvoinnin eteen. <3
Musta sun blogia on ollu kiva lukea, vaikka tää ei ookkaan ihan samanlainen ku monet muut missä on paljo kuvia yms. :) Toivottavasti jatkat kirjottelua synnytyksen jälkeenki! Tuo teidän tilanne kuulostaa tosi hankalalta, etenki jos ei voi puhua toiselle noista vaikeista asioista. Itestä tuntuu että se ois just tosi tärkeetä ja että helpottas jos toinen ois vastaanottavaisempi. Mitään hyviä neuvoja en osaa antaa ku en oo mikään ekspertti, toivon kuitenki kovasti että saatte asiat sujumaan helpommin mahdollisimman pian! :)
VastaaPoistaHeippa Oona :-) "Turvallisin" vaihtoehto varmasti on jatkaa anonyyminä blogin pitämistä. Täällä en kuitenkaan mitään kuvia näiden juttujen seassa haluaisi julkaistakaan.. Pitäisi joko perustaa uusi tai poistaa vanhat. Tänään jopa kävi pieni viha mielessä, että poistan kaikki vanhat postaukset kun niitä aamupäivällä selailin. Niin paljon valitusta ja sekavaa settiä. Tuli välillä sellanen olo että huh huijaa, kuka tällasta paskaa lukee kun ei itsekään viitsi. ;-D
VastaaPoistaMun ja S:n tilanne on vaikea, enkä vaan jotenkin tässä tilassa jaksa edes panostaa meihin. Mielestäni olen yrittänyt, mutta S ei halua puhua asioista vaan mieluummin vaikenee. Jotenkin olettais että se haluais kovastikin paapoa mua tässä tilassa ja olla mukava mutta turha luulo...
En vaan jaksa...
Mutta onneksi mulla on "pakopaikka" eikä seinät pääse kaatumaan päälle täällä S:n kanssa.
Toivottavasti et lopeta blogin kirjoittamista! :) Tätä on mukava lukea ja pitäähän se jokin paikka olla, mihin se vitutus purkaa ;)
VastaaPoistaItsekään en aio vauvasta kuvia julkaista, enkä omiakaan kasvojani tulevaisuudessakaan. Silti välillä tuntuu, että kertoo itsestään liikaa, mutta taas toisaalta, ei blogilla olisi mitään mieltä, jos vain pintaa raapisi :)
No en ainakaan varoittamatta ensin lopeta. :-D Ja ainakin sinne saakka kirjoittelen kun poika saadaan maailmaan. :-) Toisaalta mietin tänään, että oon kirjoitellut tänne sen 8kk, mikä on ehkä yks pitkäjännitteisimmistä projekteista elämässäni. Heh. Varsinkin kirjoittamisen osalta.. Ja tosiaan tämähän on ollut sellainen paikka mulle missä olen antanut luvan tulla sitä sekavaa settiä, ei oo tullu paljoo mietittyä mitä kirjottelee kun on mennyt niin tunteilla.
VastaaPoistaKiitti rohkasevista kommenteista tytöt.<3