Televisiossa ja mediassa ruoditaan jatkuvasti lihavuutta, läskejä, laihdutusta, kiinteytystä, treenaamista.... Ja minä kiinnitän tähän kaikkeen huomioni, sillä aihe kiinnostaa henkilökohtaisesti. Tällä hetkellä en ole lähelläkään ihannemittojani, mutta aion kyllä tänä vuonna päästä lähemmäs niitä! En malttaisi enään odottaa että pääsen salille ja lenkkipoluille rasvanpolttomielessä. Toki imetys tuo omat haasteensa painonpudotukseen eikä muutoksia voi tehdä yhtä nopeasti kuin ennen, mutta mulla tulee olemaan aikaa.
Olen myös aiemmin puhunut Sampasta ja tämän vuoden aikana keräämästä lähes +25kg lisäkuormasta? En voi väittää ettenkö olisi huomautellut aiheesta hänelle itselleen, nykyään jopa tylysti. Johtuen siitä, että kerääntynyt fläsä on jo todella nähtävissä ja toiselle nyt voi sanoa asioita "tylymminkin" kun on tuntenut pidempään. En ole varmasti tehnyt ihan oikein Samppaa kohtaan toimiessani näin, sillä kommenttini ovat vain aiheuttaneet riitaa. Toisekseen en pitäisi itse siitä, jos S sanoisi yhtä suoraan mulle asioita liittyen mun painooni. :-/ Tiedän että suuttuisin. Olen alkanut kuitenkin pelkäämään, että mitä jos S:n paino vain jatkaa noususuhdannetta? Onhan se herran jestas aina vaikeampaa saada pois, mitä enemmän sitä on!
Olen vouhottanut tästä aiheesta S:lle harvase päivä, KOSKA se ei todella osoita mitään muutoksia liittyen tähän. Joka päivä se haluaa ison kasan karkkia, sokerilimpparia ja pahimpina päivinä vielä pussin sipsiä! Kaupassa käydessä mua ärsyttää suunnattomasti että se lappaa koriin kaikkea turhaketta (sokerimehuja ja limsoja, karkkia, sipsiä, einesruokia, vanukkaita jne.) ! Yleensä mainitsen todella negatiiviseen sävyyn jo kaupassa etteikö noi voitas jättää väliin, mutta S vaan innostuu tästä ja yleensä lappaa vielä lisää. Todella kypsää, eikö? Toisekseen jos se ei kehtaa samalla kauppareissulla ostaa itä haluaa, se tekee sen "salassa tai työvuoron päätteeksi käy kiskalla ja tulee kotiin kassit rahisten kaikkea mässyä. :-D Siis HUOH. Ja näin kävi viimeksi eilen kun se pääsi iltavuorosta. Sanoin siinä sitten taas kerran mielipiteeni, että jos kahtena edellispäivänä on yhdessä jo herkuteltu niin eikö vois vähän rajoittaa? Sanoin myös että mun mielestä sen ei tarvitse lopettaa vaan nimenomaan RAJOITTAA sitä syömistä. Olen jo alkanut inhoamaan S:n tyyliä syödä, koska se tuntuu ahmivan älyttömiä määriä ja syö suu auki mäyskyttäen. Varmaan mua vaan ärsyttää se mäyskyttäminenkin sitten kun näen sen vetävän hirveitä määriä.... Eilenkin olin varta vasten illalla vääntänyt pikku pitsoja iltapalasyömiseksi jotta S:kin saa töistä päästyään, niin toki se söi niitä, itseasiassa se söi melkeinpä kaikki 12 kpl mitä tein ja siihen päälle oman sipsipussinsa ja 400g karkkia. Jep jep. Ja päivällä ennen töihin lähtöä olin tehnyt italianpataa ja sillä oli eväät toki töissäkin... Ja aamulla se söi aamupalaksi kaakaota ja isoja hillomunkkeja! :-D LOL.
Jotenkin ymmärtäisin tätä paskan mättämistä naamaan jos täällä taloudessa ei tehtäis normaalia ruokaa, tai jos kaapista ei oikeasti ikinä löytys mitään terveellistä. MUTTA kun teen joka päivä lämpimän kotiruuan jotta S:kin saa syödäkseen ja kaapista todellakin löytyy hedelmiä ja vihanneksiakin joka lähtöön. S ei vaan vaivaudu syömään mitään terveellistä, ellei sille pilko ja aseta niitä lautaselle niinkuin pikku lapselle.
Joka tapauksessa kaiken tän läskiangstauksen takana oli taas se kysymys että kaikenko Se kestää? Siis rakkaus. Sen on kyllä tosiaan kestettävä vaikka ja mitä. Vaikka se miten vaikuttaisi mihinkin. S:n äiti myös mainitsi käydessään kuinka hänen nykyinen miesystävänsä on lihonut yli 20kg siitä kun he tapasivat, mutta se sentään yrittää karistaa niitä pois! Toki oma silmä tottuu katsomaan toista vuosien saatossa, mutta en kyllä ikinä unohda minkä näköiseen ihmiseen ensinäkemältä rakastuin. On vaan harmillista jos toista ei kiinnosta pyrkiä enään siihen, kyllähän se lopulta vaikuttaa parisuhteeseen. En voi sanoa että S kiihottaisi mua olemuksellaan nykyään samalla tavalla kuin 2 vuotta sitten. Toki pidän S:n olemuksesta, mutta .. niin. Ehkä se sitten joku päivä katsoo sinne peiliin ja miettii että jotain vois tehdä. Tuskinpa mun purnauksilla on vaikutusta mihinkään. Tunnetustihan toista ihmistä ei voi muuttaa.
Hyvä teksti, mutta aika vaikea aihe. Just että miten toiselle on sopivaa huomauttaa ja että miten sen viestin sais perille nätisti.. Itteni pitäis alkaa pikkasen miettimään syömisiäni, mutta silti aina kaupassa (etenki nälissäni) huomaan että ostan jotain vanukasta tai jonku hätäsuklaapatukan ja siinä sitä taas ollaan. Mietin tätä lukiessani, että mitenhän mun puoliso suhtautuu siihen, että oon lihonu siitä ku ollaan 4 vuotta sitte alettu seurustelemaan..en mitenkään järkyttävästi, mutta sen verran enempi että ite huomaan sen hyvinki selvästi! Onko se vaan niin kiltti, että se ei huomauta? :D Se ite on niiiiin laiha, että vois syödä vaikka kuinka ja se ei vaan liho. (Epäreilua..)Hmm.. Kadotin mun ajatuksen, mutta riittäköön tämä nyt. :D
VastaaPoistaOn kyllä vaikeaa. Ja toki sen syömisillä on munkin syömisiin vaikutteita, kun helposti syö sitten itsekkin enemmän herkkuja. Sanoin siitäkin Sampalle, että mulle ei tekis yhtään pahaa myöskään pieni ryhtiliike.
VastaaPoistaS on sanonut mulle aina että pitää musta olin iso tai pieni ja plalapla.. Ja sitten koen olevani melko pinnallinen kun mua häiritsee sen ylensyöminen. :-/ Suurinta osaa miehistä ei varmaan kiinnosta kontrolloida tyttöystävänsä syömisiä. :-D Ja tuskinpa sunkaan puoliso on edes huomannut sun pientä lihomista jos se ei ole ikinä siitä mitään maininnutkaan. ;-)
Meillä on ollu samanlaista, ja oon myös huomautellut asiasta. Näytin sille myös vanhoja kuvia esim. rannalta ja kehuin ja vertasin nykyiseen :D ja lopulta sille meni perille!! Luulen, että asiaan saattoi vaikuttaa myös kaveripiirissä tapahtunut samansuuntainen muutos, useampi alkoi käymään salilla, jolloin mieskin lähti. Ruokavaliota muutti v ä h ä n, mutta se liikunta teki tehtävänsä ja painoa lähti. Vieläkään ei olla samassa kiloluokassa kun meijän tavatessa, ja nyt on sen liikkuminenkin jäänyt, mutta ehkä se vielä tästä :) ollaan ainakin alustavasti puhuttu, että vauvan synnyttyä jätetään herkut pois, yhdessä. Tehoiskohan se teilläkin? :)
VastaaPoistaOdottelija: S on niin on/off tyyppinen ettei kykene selkeästi tekemään mitään pieniä muutoksia ruokavalioonsa. Muutama kk aikaa S:n eräs kaveri pyysi tätä käymään salilla kanssaan johon S oli todennut ettei pidä yhdessä treenaamisesta... Se ei ole suostunut munkaan kanssa urheilemaan. Että tällainen helppo tapaus kyseessä. :-D Ei auta ku alkaa tekemään keveämpää ruokaa mun niin mites sitten suu pannaan.. Ruuaksi on tästä lähtien kasviksia ja proteiineja :-DD
VastaaPoista