Palasin eilettäin kaupunkiin ja käytin poikaa lääkärineuvolassa. Kaikki oli hienosti ja poikanen sai pelkästään kehuja lääkäriltä ja terkalta!:-) Paino oli jo hurjat 4960g ja pituutta 57cm, hän taitaa todella olla massakaudella!
Kävin myös katsomassa niitä asuntoja. Kiinteistövälittäjä oli mukavan oloinen heppu ja sain varmaan heti säälipisteitä vauvan kanssa, sen verran sympaattisesti hän kyseli jaksamistani. Heh.. Asunnot eivät kyllä ihan vastanneet sitä mitä ilmoituksessa luvattiin "erittäin siistejä ja remontoituja". Njäh. Toisessa asunnossa haisi tupakalle, oli kulahtaneet -80 luvun tapetit seinissä, mutta uusittu laminaattilattia. No arvata saattaa ettei se lattia siinä paljoo lohduttanut. Toisessa asunnossa oli myös yleinen kulahtanut tunnelma, edelleen uusittu lattia mutta ei auttanut se sielläkään. Nyt en ihmettele miksi kohteiden kuvat olikin kohdistettu niihin lattioihin... Kummassakaan asunnossa ei ollut sitäpaitsi hissiä, joten olisi mahdottomuss vaunujen kanssa seilata neloskerroksiin molemmissa paikoissa! En siis halua näitä kyseisiä asuntoja, mutta välittäjä sanoi että voin ottaa häneen yhteyttä myöhemminkin ja hän etsisi minulle asuntovaihtoehtoja lisää.
Puhuttiin myös S:n kanssa tietysti kun palasin kotiin. Hän oli kertonut poissaoloni aikana omille vanhemmilleen lyhykäisesti että meille on ero tulossa ja tilanne on tämä. S ei tietenkään ollut puhunut omista tempauksistaan ja käytöksestään mitään, vaan maininnut että minä suutahtelen pikku jutuista ja häivyn vanhemmilleni usein. Näin S itse minulle kertoi sanoneensa isällensä lyhykäisyydessään!
Noh, S:n isähän sitten lähetti aikuismaisesti mulle eilen facebookissa viestiä. Siinä luki ettei hän voi ymmärtää tällaista tunne-elämän vaihtelua, eikä hän tiedä kuinka kertoa mummolle ja papalle asiasta! Lisäksi hän sanoi minun olevan keskenkasvuinen, jota elämä varmasti tulee vielä opettamaan!
Miettikää. Olen sanaton! Sanaton vitutuksesta! Näytin toki viestin S:lle, ja hän aikoi sanoa isällensä ettei tarvitse meidän asioihin puuttua taikka minulle moisia lähetellä. Yön yli mietittyäni aamulla mua vitutti edelleen ja kerroin asiasta äidilleni. Hän oli myös suht hiilenä ja käski mua avaamaan vähän asiaa S:n isälle, ja niin tein. Lähetin siis asiallissävytteisen viestin myös hänelle. Jatkossa voi kyllä tulla ihan kasvotusten mulle puhumaan tällaisista asioista...
Vauva itkee taas. Jatketaanpa taas ensi kerralla..
No voi hemmetti. :D Vetää kyllä vähän hiljaiseksi.
VastaaPoistaSanos muuta.. -_-
PoistaTiedän TÄSMÄLLEEN miltä tuntuu!! Oon käyny tota samaa paskaa läpi mieheni suvun kanssa vuosia! Kyllä itekkin annoin tulla sitten ihan täyslaidallisen aina takasin, kyllä se elämä opettaa niitä "vanhempia ja viisaampiakin -.-"
VastaaPoistaJoku varmaan neuvoo "älä välitä, anna olla, älä lähde riitelemään jne" mutta kyllähän sitä itseään saa ja pitää puolustaa. Ei kai kukaan halua opettaa lapsilleenkaan mallia, että niitä saa kohdella miten haluaa ja niiden pitäis vaan alistua siihen.
Tsemppiä!
Tuli jälleen kerran se alistettu olo. Olen siis nuori ja keskenkasvuinen, mitä minä mistään tiedän! Edes tästä omasta elämästäni! Hah.
PoistaItse oon pyrkinyt olemaan "laskeutumatta" sille tasolle että alkaa nyt vänkäämään jonkun kanssa.. Mutta tässä tapauksessa yön yli mietin, ja aamulla en voinut vain olla hiljaa. Enkä kadu että puolustin itseäni, nimittäin kyseinen herra lähetti anteeksipyynnön mun viestini jälkeen!
En osaa ees kuvitella sun fiiliksiä! Nyt pidän lyhyenä, ja sanon että VOIMIA ! Kirjotussävy on muuttunu aika tummanpuhuvaks, eikä se varsinaisesti oo huono juttu, mut alan jopa vähän huolestua siitä, kuinka paljon ihminen pystyy ottaan kuraa niskaan..
VastaaPoistaMm.. Ilmeisesti siihen kuraan tottuu, ja sen sietokyky vaan kasvaa kasvamistaan. Mutta mulla alkaa tosiaan olla mitta täys ja toi S:n isän viestittely oli niin piste i:n päälle!
PoistaHuomaan itsekin että alkaa olla vähän masentunutta tekstiä meikäläisellä ja väsynyttä! Oon harkinnut jopa että heittäisin koko tän kirjoittelun pois kun en saa aikaiseksi enään kunnon postauksia.. Mutta ehkä näitäkin tekstejä voi myöhemmin joskus lukea ja analysoida että ei pyyhkiny kovin hyvin.. :D
Teet tietysti niinku ite parhaaks näät, mut vaikka kuinka suttusta tekstiä tulis välillä, nii tää on mulle ollu kyllä selkee henkireikä ! Kiitos siis tästä (:
PoistaHAH, lähetä sille S:n isälle facebookissa viestinä linkki sun blogiin. Että siinä sulle se KOKO TOTUUS!
VastaaPoistaJa noi kiinteistönvälittäjät osaa olla kyllä kieroja. Kerran kun olin omasta vuokra-asunnosta muuttamassa pois niin kiinteistönvälittäjä tuli ottamaan kuvia ja suurin piirtein hyppi pöydillä että sais hyvät kuvakulmat ja kämppä näyttämään isommalta. Ihan niinku ne uudet vuokralaiset ei huomaa sitä kun ne tulee käymään että täähän on ihan erilainen ku kuvissa.
Ja kyllä se itteeki tympi ku kämppiä kävi kattomassa että ne on sitten ihan muuta ku pitää. Lattiamatto täynnä tupakan polttamia reikiä, keittiön kaapeissa tahroja, okei niille tupakan polttamille rei'ille ei mitään voi mutta kai sitä voi edes jonkun laisen loppusiivouksen tehdä. ARGH.
Alko kyl ärsyttämään ne kuvat asuntojen kunnosta. Saa kyllä aina mennä varauksella katsomaan mitä on vastassa... Ja se vielä että jos asunto on siivoton niin hyi helv..!
PoistaS:n isä sais jonkun slaagin tästä mun blogista, joten sitä en ihan uskaltas mennä tekeen. :D
Siis ei voi olla totta... Taitaa koko S:n perhe olla keskenkasvuinen!! Ja sitäpaitsi vaikka kysymyksessä olis myös sun tunne-elämän vaihtelut, niin sä olet just synnyttänyt?! Ja eipä se ole sun huoli ollenkaan, miten papalle jne. kerrotaan... Voi elämä, pistääpä vihaksi sun puolesta...
VastaaPoistaTähän mennessä mulla oli kunnioitusta S:n isää kohtaan, koska hän on ollut mua kohtaan aina mukava, mutta nyt kyllä pisteet ropisi! Ja nimenomaan alaspäin! Ens kerralla kun nähdään niin meikänaisen nokka voi olla vähän rutussa..
PoistaJa nimenomaan, ehkä mulla on niitä tunne-elämän vaihteluita jo pelkästään tän lapsen ansiosta, niin kyllähän tässä pakka sekoaa kokonaan pian kun S aiheuttaa mulle niin paljon ongelmia..