Alkuviikon kruunasi soitto lapsuuden ystävältä. Olen saattanut hänestä aiemmin mainita, mutta käytän hänestä julmasti sanaa syrjäytynyt. Siis en ääneen, mutta mielessäni, koska sellainen hän rumasti sanottuna on. Pyöräyttänyt kaksi mukulaa miehelle, jolla on paha alkoholiongelma sekä vankilatausta. He elävät täysin yhteiskunnan tuilla ja kaihtavat sanaa: työnteko.
Joka tapauksessa, en ole sen koommin alkanut moralisoida ystävääni. Tunnenhan hänet polven pituisesta saakka... Elämä on vaan heitellyt meitä vähän eri suuntiin, mutta ollaan aina silti pidetty yhteyttä. Ainoita ihmisiä joille voi vaan sanoa täysin suoraan miten mulla oikeasti menee.
Ystävä rakas kuitenkin soitteli hädissään, sillä hän on kuulemma raskaana. Mitäpä muutakaan. Eikä tiedä mitä tehdä. No oishan mokomaa voinut mietiskellä hiukkasen aiemminkin. Sille miehelle en olisi tehnyt edes sitä yhtä lasta, sen verran pulaan se on ystävääni jättänyt sekä pettänyt. Tiedän ettei hän silti kykene tekemään aborttia, ja vuoden päästä hän on kolme kertaa nuutuneempi mitä tällä hetkellä.
Ei tästä tilanteesta hänen kohdallaan voi kuitenkaan juuri muita syyttää.
Aina on siis ilmeisesti joku, jolla voi mennä hiukkasen huonommin kuin itsellä.
Niin juuri! Mä oon täsmälleen samassa tilanteessa kun sä nyt, tai siis tulet olemaan jos muutat omilles, ja mulla menee paremmin kun koskaan! Niin henkisesti kun taloudellisestikkin vaikka tuilla elelen. Kyllä sä pärjäät <3
VastaaPoistaKiitos tsempistä! Ja todella hienoa kuulla jos oot mun kanssa samantyylisistä lähtökohdista omillesi ponkaissut, ja voit sanoa että menee paremmin kuin koskaan. Ihan mielettömän motivoivaa. :)
Poista