torstai 18. huhtikuuta 2013

Neliviikkoinen

Pikkumies on kuukauden vanha tänään! <3 Me ollaan selvitty ekasta kuukaudesta, ja selvitään varmasti tulevistakin.

Kotiuduttiin mun vanhemmille puolilta päivin. Nukuin huonosti yöllä, mutta halusin mahdollisimman äkkiä pois kaupungista. S meni onneksi aamuvuoroon, eikä tehnyt lähtemisestä sen vaikeampaa. Eilen illalla tosin otimme törmäyskurssia kun se palasi kotiin reissuiltansa! Riideltiin huoltajuus ja sukunimi asiasta. Olen tällä hetkellä 99% varma että aion pitää yksinhuoltajuuden, sukunimestä voin vielä yrittää tehdä kompromissia jos S osaa käyttäytyä. 

Se laukoi ihan käsittämättömän tyhmiä juttuja eilen kun kävi ihan ylikierroksilla. Ilmeisesti sille on alkanut valjeta, että se on menettämässä pian jotain aika tärkeää. Kun puhuttiin lasten hoidosta, ja siitä kuinka se ei osallistu siihen ollenkaan, ette usko mitä se heitti suustansa!

"En oo mikään homo, joka täällä päivät pitkät vaan hoitelee lasta ja kotia, niinku sinä äitinä teet!"

Öö..? Homo? Olin tosi hämmentynyt tuosta lauseesta. Ja tuli alistettu olo, tuonko verran se arvostaa sitä, mitä minä teen myös hänen lapsensa eteen? Käskin S:n hävetä.

Pistin sen asuntohakemuksen, ja mulle vastattiin että 15.5 olisi mahdollisuus yhteen asunnon vuokraukseen. Tarjolla on kaksi vasta remontoitua 47 neliön kerrostalokaksiota. Tuntuu silti, että tuo 15.pvä tulee liian varhain. Ja toisaalta vituttaa jos nämä kultakimpaleasunnot menee sivu suun, ja joudun joka tapauksessa myöhemmin muuttamaan. Ristiriitaista. Pitää jutella paremmin äidin kanssa vielä paremmin kun löytyy sopiva ajankohta. Sekin tekee niin paljon töitä, ja vielä vuorotöitä, että sitä ei paljoo täällä kotona näy. Nytkin sillä on sopivasti 'työputki' päällä ja se on illassa. 

Näyttää pahasti myös siltä, että on tulossa melko riitaisa ero mun ja S:n välille, jos se on nyt tullakseen. Tuntuu että tilanteet on taas niin kärjistetty. Äiti ehdotti myös jos hakeuduttaisiin jonnekkin setvimään näitä asioita. En tiedä miksi mua ahdistaa se ajatus.. Hävettää kai myöntää kuinka huonosti asiat on näinkin lyhyessä ajassa saatu menemään, ja siihen pyöräytetty se lapsikin. Enkä usko edelleenkään että S suostuisi sellaiseen. Enkä oikeasti enään tiedä onko mulla tarpeeksi kiinnostusta ja uskoa yrittää enään mitään!

S alkoi muuten uhkailemaan eilen, kuinka se haluaa myös lasta itsellensä jos erotaan! Siis en ymmärrä miksi se alkoi sellaisia vihjailemaan kun tietää ettei yhteishuoltajuutta tule jos vastustan sitä. Huh, tiedä mikä soppa tästäkin vielä syntyy. Kuinka paljon se yhtäkkiä haluaakin vaatia lasta? Eihän se nytkään ole osoittanut mitään suurempaa kiinnostusta poikaa kohtaan! Pysyin tyynen rauhallisena kun se vouhotti mulle, mutta kyllä mulla sisällä kiehui kun aloin miettimään mitä se mulle selitti. 

Kirjoitan nykyään näitä sekavia postauksia. Mutta tuntuu että ajatus ei kulje edes enään kunnolla tästä väsymyksestä, vitutuksesta ja stressistä johtuen! Ja toisekseen mun aika on niin rajallista nykyään että kun vauva nukkuu hetken, niin sen voi käyttää hyödyksi muun muassa suoltamalla tätä kakkaa tänne blogiin. Yrittäkää kestää.

11 kommenttia:

  1. Onnea neliviikkoiselle! Hyvin te tuutte pärjäämään. Vaikka muutto saattaisikin tuntua isolta ja ollakin rankkaa, sen jälkeen VARMASTI helpottaa. Toivottavasti löytyy porukkaa avuksi! (Minä voin tulla A:n kanssa :D )

    Jännä oikeesti tuo, että ei kiinnostusta lasta kohtaan, paitsi sitten kun siitä saa erotilanteessa valtaa riitelyyn. Huh, huh! Kuulostaa nuo kommentitkin tosi kypsiltä, että hyvä päätös tuo yksinhuoltajuus! Eihän se S suostuis mihinkään mitä sinä pojalle haluaisit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenhän se muutto sujuis vauvat kainalossa? :D Ilmeisesti sekin saattaisi sujua kun sitä tekee nykyään kaiken muunkin yhden käden varassa!

      Lapsesta todellakin saa aikaan tällaisessa tilanteessa "kivan" pelinappulan. Enpä olisi tajunnut että S haluaa sitä hyödyntää, se raukka kun ei pärjäisi vauvan kanssa puolta päivää pidempään... Onneksi S:lla ei oo mitään sanomista siihen huoltajuusasiaan jos vastustan yhteishuoltajuutta. Jotain hyötyä edes siitä, että on äiti!

      Poista
  2. Kiva että pääsit vanhempies luokse vähän hengähtään tuota teijän tilannetta. :) Tää blogi on sulle sellanen paikka mihin purkaa tuntoja ja saada vertaistukea niin sun pitää voidaki kirjottaa just sitä mitä haluat, ei se oo niin vakavaa vaikka joskus oiski vähän sekavaa.. :)

    Aika pian ois kyllä asunto vapaana! Remontoitu kuulostaa kans aika hyvältä, vois olettaa että on ainaki siistissä kunnossa. Noi on vaikeita päätöksiä kyllä, muuttaminenkaan ei kuitenkaan oo mikään pikkujuttu. Vaan eihän sen onneksi tarvi olla lopullinen päätös, tilanteet muuttuu ja ihmiset siinä mukana. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempien luona sitä on kyllä tavallaan "turvassa" kaikelta.. Viime aikoina on kyllä tullut niin sekavia postauksia multa että ho hoijaa. :D

      Ne asunnot oli tosi hienoja ja suhteessa vielä edullisia, koska eivät ole keskustassa! Mutta samalla alueella kuitenkin missä nytkin asutaan kaupungissa.. Ja sepä se, muuttaminen ei oo kuitenkaan pikku juttu, eikä sitä muuteta joka toinen kuukausi. Kaiken lisäksi tuntuu että onko mulla voimia tällä hetkellä siihen muuttoon kun ei oo vielä mitään rytmiä tässä uudessa vauva-arjessakaan.. :/

      Poista
  3. Ensin lasten hoito on homojen hommaa, ja sitten vaatii poikaa myös itellensä? Kypsää (8 koitahan jaksaa !

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut tätä sun blogia raskauden puolivälistä lähtien. Sun elämässä on niin paljon samaa kuin mulla on ollut ja on välillä edelleen. Vaikka olenkin sua joitakin vuosia vanhempi, voin monesti samaistua sun ajatuksiin. Jos asuisit jossain mun lähellä, niin voisin jopa sua yrittää auttaa noissa käytännön asioissa, jos haluat muuttaa omaan asuntoon. Pienen lapsen yksinhuoltajana kun olen itse joutunut taistelemaan, jo ihan raha-asioista lähtien kun mistään ei tunnu saavan tietoa että mihin sitä onkaan oikeutettu.

    Terveisin Nina & J 1,9kk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nina! Mulle voi kyllä lähettää pidemmästikkin viestiä s-postiin jos kiinnostaa avautua sun omasta elämäntilanteesta. Tai jos haluaisit jakaa sitä tietoa esim. nuihin raha-asioihin liittyen.. Tuntuu että niidenkin osalta oon pihalla kun lumiukko, mihin kaikkeen sitä onkaan oikeutettu. Itse asun Lapin läänissä, joten todennäköisyys on varmaan pienehkö että asuttais lähelläkään toisiamme. :D

      Poista
  5. <3

    Meillä ei kovin oo puhuttu vielä huoltajuusasioista. Yhteishuoltajuus ehkä, vaikka se tekeekin käytännöstä hankalampaa?

    Oot rohkea ja vahva nainen! S voi tulla sitten sun luo kattoo vauvaa sit ku SULLE sopii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei mekään olla aiemmin niistä puhuttu, kun en itse ollut oikein edes tajunnut puhua siitä. Ja olin pitkään siinä luulossa, että yhteishuoltajuus tulee automaattisesti kun asuu yhdessä! Mutta eihän se ollutkaan niin, vaan se tulee automaattisesti jos on naimisissa tietysti. Ja nimenomaan käytännöstähän se tekee hankalampaa jos jokaiseen viralliseen dokumenttiin vaaditaan toisenkin vanhemman allekirjoitukset ja suostumukset...

      En tunne itseäni tällä hetkellä rohkeaksi tai vahvaksi, mutta ehkä voin sanoa niin joskus myöhemmin itsestäni.

      <3

      Poista
  6. Uskomattoman kommentin on kyllä heittänyt. HUH! Voimia sulle. Ja ota ihmeessä se kultakimpaleasunto :) Jäät muuten katumaan! ;)

    VastaaPoista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)