Kuin muistutuksena kiinteistöfirman mies lähetti mulle tänään s-postia, kuinka kyselemäni asunnot ovat edelleen vapaana, ja mulla olisi mahdollisuus saada ne myös 1.6 alkaen. Sovittiin huomiselle klo.17.00 näyttö toisesta asunnosta.
Sampasta ei ole kuulunut mitään sitten viime keskiviikon kun lähdettiin kaupungista. En tiedä pitäiskö mun soittaa sille ja kysyä miksei sitä kiinnosta edes poika?! Meidän pitää joka tapauksessa huomenna pojan kanssa palata kaupunkiin kun aamupäivästä on lääkärineuvola, ja KE sairaalassa lääkäriaika sydämen sivuäänen vuoksi (mikä todettiin synnärillä). Ahdistaa ajatuskin kämpille menosta, mutta toisaalta surkuttaa tämä tilanne.
Kirjoittelen illalla lisää fiiliksiä kun poika saadaan yöunille.
Mun pojan isä soittelee noin kk välein sillon kun haluaa nähdä. Oon kyl ehtinyt jo 5 vuodessa tottua asiaan ettei hirveesti toista kiinnosta.. Joten tiedän täysin miltä susta tuntuu :)
VastaaPoistaNo mun sydäntä riipaisee ettei s:aa kiinnosta poika siinä määrin mitä pitäisi:(
PoistaSurullista ettei S halua/uskalla soittaa. Vai voiko toi olla jopa ylpeyttä? Ei taida raukka ymmärtää, että se on kaikki häneltä itseltään pois. Ei välttämättä tänään, eikä edes kuukauden päästä, mutta kun se kostautuu, ei voi muita syyttää kun itseään..
VastaaPoistaSurullinen tilanne :(
VastaaPoistaOn pitänyt kommentoida jo monesti, mutta ikinä ei ole aikaa, pienoinen päättää herätä juuri silloin..
VastaaPoistaMutta siis itse asiaa kokeneena, erosin esikoisen isästä tämän ollessa 6kk.. Ainoa, mitä siinä vaiheessa kadun oli se, etten eronnut jo raskaana ollessa. Eihän se elämä mitenkään helppoa vauvan kanssa ole, mutta huomattavasti helpompaa se on, kun ei ole huonoa suhdetta siinä vielä kaiken päälle. Älä mieti, mitä muut sanovat erostasi, vaan mieluummin pyydä, että saisit tukea ja apua lähimmäisiltäsi.
Tosiaan, lasta ei kannata ottaa pelinappulaksi erossa, kuten oletkin sanonut. Ikävää, jos S sen tekee.. Onneksi sosiaalitoimistossa saa apua tapaamisten järjestämiseen ym, jos sen aika tulee. Lapsella on kuitenkin oikeus molempiin vanhempiin, toivottavasti S sen tajuaa ja haluaa tavata poikaansa myös jatkossa, jos nyt eroon päädytte.
Yritä jaksaa kaikesta huolimatta ja pitää huolta niin itsestäsi kuin pojasta! :)
Toivottavasti asunto on hyvä! :)
Kävin pitkästä aikaa täällä. Mun mielestä sä teet oikean ratkaisun, sanoi vanhempasi mitä tahansa. Sä kuitenkin parhaiten tiedät tilanteen, sä elät sitä arkea koko ajan. Mua harmittaa itseäni edelleen, 9vuoden jälkeenkin, kuinka en tajunnut erota esikoisen isästä aiemmin (vei 1,5v). Oon nyt tän kuopuksen kanssa huomannut kuinka erilaisia tunteita tunnen sitä kohtaan, kun ei ole väsynyt riitelemiseen miehen kanssa ja suhteesta huolehtimiseen. Uskon, että sä pärjäät yksin, ja onhan sulla tosiaan vanhemmat joiden luokse mennä, jos alkaa väsyttää. Kurjaa ettei muita tukipilareita ole, mutta niitä varmasti löytyy, ja hyvin sä tunnut olevan vahva jo nyt :) etkä sä tosiaan ole ainoa eronnut äiti! Kun kerta s:a ei edes poikansa kiinnosta, niin miksi sinnitellä suhteessa edes lapsen takia?
VastaaPoistaVoimia, tsemppiä ja haleja sulle! Sä pärjäät kyllä <3
Ja toivottavasti asunto oli kiva :)