tiistai 30. lokakuuta 2012

Rv 20+5

Eilettäin autoin erästä inttituttuani tekemään hakemusta meidän kouluun. Hän on siis intin jälkeen hiukan ajelehtinut ja toivon todella hänen pääsevän nyt lukemaan sairaanhoitajaksi, hän ansaitsee sen! Se ei saa jäädä siitä hakemuksesta kiinni, se on mun periaate. Siinä hakemuksessa on kyse siitä, että kirjoittaa itsestään ja omasta motivaatiostaan alaa kohtaan. Itse aikanani jouduin varaamaan paljon itse pääsykokeiden ja hakemuksen varaan, sillä lähtöpisteeni yo-todistuksesta olivat suoraan sanottuna paskat. Niinpä revinkin mm. hakemuksesta täydet pisteet. ;-) Mutta kyllä kulutinkin aikaa siihen, ja stressasin päätäni irti sinä keväänä...

Ei AMK:n vaan pääse (ainakaan hoitoalalle) nykyään sillä mentaliteetilla että "Joo haen nyt ku ei oo parempaakaan tekemistä.."  Opiskelupaikat on tiukassa, siis todella. Ja niiden eteen on taisteltava ja otettava omansa pois. Nopeat syövät hitaat. Joten vaikka olisi luonteeltaan nöyrä ja ujo kuten minä, kaivoin itsevarmuuteni esiin pääsykokeissa ja sain mitä halusin. 

Tää mun tuttuni on ollut jonkin sortin depiskierteessä intin jälkeen, ja voin sanoa että se näkyi hänen hakemuksestaan. Jouduin muokkailemaan ja tekemään ehdotuksia ihan rankalla kädellä. Mutta toisaalta ymmärrän että on vaikea tehdä yhtäkkiä jotain portfoliota itsestään, jos sellaista ei ole aiemmin tarvinnut tehdä. Se hakemus on kuitenkin se kappale mikä jää opettajille luettavaksi, enkä halua että siitä paistaa läpi masennus. Painotin että siinä on korostettava omia vahvuuksia, ja motivaatiota opiskelua kohtaan. Ei aina tarvitse olla niin rehellinen heti kättelyssä, tai liian avoin. You know... Toki oma itsensä, mutta joskus on osattava kertoa itsestään kauniisti ja edustavasti. Tiedän myös sen, etteivät meidän maikat halua jo valmiiksi epätasapainossa olevia ihmisiä kouluumme. 

Se siitä paasauksesta liittyen pääsykokeisiin. :-D  Onko lukijoissa ketään hoitoalalle nyt hakevia??

Toisekseen,..... 3 PÄIVÄÄ RAKENNEULTRAAN!!! :-))) En malta odottaa, en ene enenenen.. Vauva liikkuu paljon ja möyrii välillä tosi voimakkaastikin masussa. Juuri tälläkin hetkellä itseasiassa, yleensä se monottaa iskujansa enemmän vasemmalle puolen masua, joten ilmeisesti sen jalat usein sojottaa sinne. :-D Näen melkeinpä joka yö jotain unia vauvaan liittyen ja vuorotellen synnyttelen tyttöjä ja poikia. Alitajunnassa ei siis taida pyöriä enään mitään muuta kun itse vauva.... Eikä nyt missään muussakaan tajunnassa nykyään. :-D Olen huomannut että se rakkauden tunne on lisääntynyt hurrrrjasti kun on alkanut tuntemaan pikkuisen liikkeitä. En voisi luopua vauvasta millään hinnalla. 

Mulla on tänään yövuoro ja torstaina koulupäivä, joten perjantai tule pian pliiiiz!


5 kommenttia:

  1. Oi jo niin lähellä sulla rakenneultra!! Ihanaa. Mun öitää oottaa vielä ensviikon perjantaihin.. Jaksaajaksaa :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä sitä ultraa on täällä odoteltukin :-D
    Ja kyl jaksaa jaksaa ;-)

    VastaaPoista
  3. Minä hain viime vuonna sosiaali- ja terveysalalle ja täällä ollaan! :-) Toivon pääseväni myös jossain vaiheessa ammattikorkeakouluun mutta nyt olen tyytyväinen tähän missä olen tällähetkellä (:

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä rakenneultran odotukseen! Jännää! :)

    VastaaPoista
  5. Blogissani odottaa haaste :)

    VastaaPoista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)