Rv 20+3

Miten joskus vaan kaikki voikin ärsyttää toisessa?!

Tällä hetkellä V-käyrän huippua nostattaa muutto. Meidän mieltymykset ei aina oikein soinnu yks yhteen. Hankintalistalla on mm. sohvaa ja ruokailuryhmää joista ei päästä yhteisymmärrykseen.En ymmärrä millä miehen logiikalla Samppa on sullomassa hehtaarin kokoista ja älyttömän kallista divaanisohvaa meidän tulevaan MINIkaksion olkkariin?! Seriously. Se haluaisi siis mahdollisimman ISON ja kalliin sohvan, eikä se kelpuuta mun vaihtoehtoja... 

Onko tää teistä todella niin huono vaihtoehto?

Yllä oleva kuva oli mun suosikki. Mun mielestä kivan värinen (kuva ei tee oikeutta harmaalle värille), tilava meidän tarpeillemme sekä hinta oli OK (599e tarjouksessa!) Mutta herralle ei kelvannut. Kyllä vituttaa ku pientä oravaa. Alunperin en edes ihan NOIN isoa sohvaa olisi edes halunnut, mutt S haaveilee paljon isommasta.. Huoh. Mikä helvetin egon pönkitys miehillä tässä sohva asiassakin on?! Sanoin S:lle että selvä, alkaa sit kattoon sitä tilavampaa asuntoa ensin, ja sitten mulle on ihan sama minkä kokoisen sohvan se sinne ostaa!

Yleensä S:llä on tapana olla tykkäämättä juuri niistä asioista ja esineistä joista minä tykkään. Koska se vaan ottaa jotenkin sen itsetunnon ja ylpeyden päälle "alistua" mun mieltymyksiin. Joten mehän saadaan kahakoita aikaseks sisustuksellisistakin asioista. Siinä aiemmassa elämässäni nautin siitä vapaudesta, että exää ei juuri kiinnostanut sisustinko asuntoa pinkillä vai beigellä! Nykyään toiselta pitää kysyä kaikkeen mielipide, ja mun mielestä S:llä ei ole minkäänlaista tyylitajua sisustukseen liittyen. Tai sen mielestä ei tarvisi edes sisustaa! Jep jep. 

En todellakaan ole mikään himoshoppaaja saatika sisustaja, mutta pitää kodin näyttää omanlaiselta! Eikä mun silmää miellytä se että asunnossa on kaikenlaista sälää mikä ei soinnu millään tavalla yhteen. S:n kanta on lähinnä se, että kaikki vanha vaan aina käyttöö eikä mitää uutta saisi hankkia. Esim. olen halunnut uutta mattoa olkkariin, sillä nykyinen on 5 vuotta ollut mulla ja alkaa hiukan kyrsimään sen katselu. Noh, voitte kuvitella S:n kannan asiaan....

Samppa on alkanut myös kasvattamaan tukkaansa. Mikä kuvottaa mua. Aiemmin yks parhaimpia piirteitä siinä oli kalju, sillä se todella sopii sille. Nykyään se näyttää elähtäneeltä perheenisältä ruman tukkansa kanssa. :-D Sillä sillä nousee hiusraja todella ylös molemmilta sivuilta, paitsi keskellä on sellainen hiusläntti. Siis todella ruma, indeed. Ja olen hienovaraisesti vihjannut hänelle sen ajelemisesta pois, about kuukausi sitten jo, mutta kappas hän sanoi haluavansa kasvattaa pidempää (?!) tukkaa. Yhh. Lisäksi mua huvittaa, että S on lihonut 1,5 vuodessa yli 10kg. Pelkästään syömisestä. Se on mättänyt lähinnä pitsaa ja kebabia naamaan minkä on ehtinyt. Eikä mua kyllä kiihota hirveesti se "muffin top" mikä on ilmestynyt sen vyötärölle, puhumattakaan kaksoisleuasta. Eräs eroottinen hetki tehdessäni sitä pyhintä asiaa S:lle mun naamani painautui siihen pehmeään alavatsan osaan, eikä se tuntunut kovin eroottiselta enään siinä vaiheessa! Asiat EIVÄT ole ennen olleet näin. :-D

Voitte sanoa että pinnallista, mutta mun mielestä itsestään on pidettävä huolta! Eikai se ole reilua, että tavatessa näytetään hyviltä ja terveelliset elämäntavat omaavilta, mutta seurustelun edetessä itselleen saa tehdä mitä vain, olettaen että toinen tykkää ulkonäöstä kaikesta huolimatta? Toki sisimpään rakastutaan ja lässynlässynlää mutta ei voida väittää etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä. Kyllähän siitä tosiaan ongelma syntyy jos toinen ei jossain vaiheessa juuri kiihotakaan ulkoisella olemuksellaan?

No joka tapauksessa, tällainen angstinen postaus tällä kertaa. :-D