Palasin tyhjään kämppään, kukaan ei ollut odottamassa. Ei ollut ketään kantamassa miljoonaa kassia mun puolesta, tai edes apuna. Jääkaapin sisältöä täytti valo. Kävin kaupassa, eikä kukaan silloinkaan ottanut kassia käsiinsä mun puolesta. Saatikka jakanut ruokalaskua.
Törmäsin Prisman HeVi -osastolla nuoreen pariin, joihin tutustuin synnärillä. He olivat kaupassa vauva mukana. Hymyilin vienosti, tyttö vilkaisi myös mun masua, olihan mulla tiukka toppi. Säälin hiukan itseäni.
Lipaston päällä on laskuja, näyttäs siltä ettei toinen osapuoli ole maksamassa tän kuun sähkölaskuakaan. Vitutus. Loppu kuukin lähenee, mun pitäis irtisanoa tää kämppä ja tietää mikä on seuraava liike. Entistä kovempi vitutus. Mietin Samppaa... ja ärsyynnyn.
Istun olkkarin lattialle, laitan puhelimen laturiin. Laturikin on paskana, sen johto on irtoamassa itse pistokkehässäkästä. S sanoi hoitavansa mulle uuden laturin, ei enään. Tulee mieleen ajatus itkun tirauttamisesta, suu menee mutruun. Selaan netistä uusia latureita, en tiedä mikä helvetti sen pitäisi olla. Itseasiassa mun koneen hiirelle on käymässä sama kohtalo. Luovutan.
Puran ostokset jääkaappiin. Teen ison kulhon salaattia ensi viikoksi. Päässä pyörii automatkalla soinut Cheekin biisi "Syypää sun hymyyn". Voisinksmä voisinksmä olla se sulle... se tunne, anna mun olla syypää sun hymyyn..
Kaipaan läheisyyttä. Ärsyttää ajatus tästä ihmisen tarpeesta.
Harkitsen Sampalle soittamista. Yhtäkkiä tuntematon soittaa, vastaan. Se olikin isosisko ison lätäkön takaa, en ole nähny sitä pian vuoteen. Ensi viikolla nähdään... Suunnitellaan äidin syntymäpäivälahjaa. Ei olla kovin läheisiä.
Raahaan laukun kylpyhuoneeseen, pitäis pestä pyykkiä. Kaapissa ei ole pesunestettä, S on kuluttanut kaiken kesän aikana asuessaan täällä, muttei ole ostanut tietenkään uutta. Kuten ei vessapaperiakaan. Jes. Mäntti, ajattelen. Tekis mieli itkeä uudestaan. Pidättelen.
Soitan Sampalle, puhelu hälyyttää monesti. Sitten kuuluu "Elisabeth?" Niin, minähän se, jos vielä muistat. Tuli vaivaantunut olo, yhtäkkiä en olisi halunnutkaan puhua koko jätkälle. Kysyn miten menee? S vastaa ympäripyöreästi että ollut töitä ja tekemistä. Hmm... Kysyn miten hänen isänsä on suhtautunut yhtäkkiseen kotiin tuloon. S ei vastaa oikein mitään, sanoo ettei mikään meidän asia kuulu isällensä. Sitten kuuluu sarkastisesti "Huomennahan meet kouluun, oot varmaan odottanut sitä innolla koko viikon!" Joo, niin olen. Idiootti, mietin taas hiljaa mielessä. Sanon ettei mulla ollut muuta ja odotan hetken. Ei kuulu mitään, sanon heipat ja puhelu päättyy.
Jäi tyhmä olo. Se ei edes vaivautunut kysymään mikä mun vointini on!
Nyt tulee itku. Se tulee nykyään herkästi.
*hali* Voimia!! <3
VastaaPoistaEn osaa sanoa mitään mikä lohduttais, koska tuntuu tosi tyhmältä sanoa jotain sellasta ku "kyllä se siitä" tai muuta, koska ei se oikeesti lohduta kovin paljo just sillä hetkellä ku sen sanoo vaikka ne onki hyvää tarkottavat sanat. Toivottavasti itku ees vähän helpottaa sitä hetkellistä huonoa mieltä, vaikka ei jälkeenpäin niin kivalta tunnukaan. :(
VastaaPoistaTuo puhelu kuulosti kuitenki jokseenki miehelle tyypilliseltä, ainaki mun poikakaveri on aika samanlainen. Jos sille soittaa, niin ei se ite kysy tai sano oikein mitään vaan hiljasuutta sais kuunnella niin kauan ku jaksaa. Sitte tuoki, että jos joku loppuu niinku esimerkiksi vessapaperi, niin ei se koskaan "hoksaa" ostaa uutta ennen ku mää itte huomautan. Se on tosi ärsyttävää omalla tavallaan.
Tuohon laturi asiaan, niin jos ei ite osaa ja mies ei suvaitse auttaa niin marssit vaan johonki puhelinliikkeeseen tai johonki missä niitä myydään ja sanot että kerro mulle mistä saan uuden laturin. Ei tarvi ainakaan pähkäillä ku luulis että ammattilainen osaa ainaki kertoo mikä on sopiva, sitte voi jälkeenpäin sanoa toiselle vaikka että "kato nyt, kyllä mää osaan itekki!". :)
OA: Hali vastaanotettu <3
VastaaPoistaOona: Tulee parempi mieli jo tästä, kun saa purkaa mieltä ja joku "kuuntelee". Viime päivinä oon tuntenu sen itkuherkkyyden, äiti sano et hormonit tekee temppuja.. Ja onhan tässä ollu vähän aihetta tirauttaakin, ehkä.
Eikä se tosiaan auta ku marssia johki kauppaan ja hakea se laturi.. Tiiät vaan sen tunteen, ku toinen osaa tiettyjä asioita ja ne hoitus ilman omaa panosta. :D
meilläki oli eilen ero lähellä :/ kirjotan siit ehkä täs joku päivä. En kyl haluais. Ei me kuitenkaa riidelty. Keskusteltiin vaa vakavasti meidän suhteen tulevaisuudesta...
VastaaPoistaVoih, toivottavasti saatte asioista keskusteltua ja selvitettyä. Mieki olen näkemässä Samppaa huomenna aamupäivällä, ajateltiin jutella näin viikon erossa olon jälkeen...
VastaaPoista