Miten voi olla vaikeaa irrottautua parisuhteesta johon ei ole tyytyväinen? Miten se voi olla niin helvetin vaikeaa?! Olen saanut huomiseen saakka aikaa miettiä yritänkö saada sen asunnon. Olen puinut ja käännellyt asiaa. Suunnilleen joka toisella mietintäkerralla olen toista mieltä. En uskalla, pelottaa, en selviä. Toisaalta uskon itseeni, pakkohan se olisi pärjätä!
Äidille lähetin viestiä. Hän toki toivoo edelleen että selivitellään S:n kanssa välejä, tai jos olisin vielä täällä heidän luonaan. S:lle lähetin viestiä, se sanoi että voidaan jutella viikonloppuna. Se sanoo aina sitä, eikä mistään tule ikinä mitään. Viikonlopusta toiseen odottelen meidän välienselvittelytuokioita. Lopulta tulistutaan ja S kaahaa tiehensä, tai jos porukat on kotona niin silloin ei tietysti voi niiden vuoksi jutella. Ei edes omassa huoneessa. Siis näin S:n mielestä... Joten sanoin että koska vanhemmat tulevat viikonloppuna niin ei me voida muutenkaan jutella, ja tulkoot katsomaan poikaa sitä seuraavana viikonloppuna. Ei tunnu olevan niin tärkeää muutenkaan joka viikonloppu nähdä poikaa, eikä se ollut tälläkään kertaa. Asunnon ottamiseen S ei sanonut mitään, ei ottanut mitään kantaa. Ei puolustele, ei taistele.
Kaipa tässä on muutamassa kuukaudessa jo käynyt se, että ollaan periaatteessa jo totuttu tahoillamme elämään. Elämään siis omillamme. Minä pojan kanssa ja S omassa kolossaan touhuten mitä ikinä lystää. Se että lyötäs viiminen niitti tähän hommaan niin sanotusti, ei taida paljoa hetkauttaa! Ei ainakaan vaikuta siltä. Itse aika ajoin kieriskelen tässä säälissä ja toivon että kunpa sitä ja kunpa tätä tapahtuisi! Kunpa S haluaisi olla enemmän läsnä ja meidän perhe olisi se tiimi. Välttelen ajatusta yksinhuoltajana olemisesta ja toisaalta en haluaisi ikinä jakaa Nuuttia kenenkään kanssa! Jos me erotaan S:n kanssa, niin en tiedä miten ikinä kykenen antamaan Nuuttia sille hoidettavaksi saatikka yökylään? Eihh..
Olen etsinyt tässä vastauksia. Kuka mulle antaa vastauksia?! Kuka sanoo että TEE NYT NÄIN?! Ei ilmeisesti kukaan. Jos en ota sitä kämppää, harmittelen että se oli sopivan kokoinen ja kouluni vieressä, edullinen kaksioksi ja siinä on vielä tiskikonekin! Löydänkö moista kultakimpaletta enää myöhemmin? Jos otan sen asunnon, niin mietin että se piste tuli nyt tässä. Löin pisteen meidän perheen tulevaisuudelle ja olen nyt omillani. Kaikki läheiset pettyvät minuun ja siihen kuinka kärsimätön olin S:n suhteen. Muutama "hassu" vuosi on ollu lievää alamäkeä ja minä otan eron! Ennen vanhaan olisin saanut kunnon hupakon leiman otsaani, eihän mies sentään pahoinpitele minua! Hänhän vaan on MIES. Kirjaimellisesti.
En tiedä miten hypätä ulos tästä helvetillisestä oravanpyörästä. Ennen olen dumpannut äijiä paljon vähemmästäkin.
Sun blogia seuranneena, niin ota vaan se kämppä. Ainakin S tajuaa et olet tosissas. Ei teillä ihan rehellisesti sanottuna taida olla tulevaisuutta. Ei ennen, ku S tajuaa muuttua. Ja koska on miehestä kyse, nii ei tuu tapahtumaan vähään aikaan.
VastaaPoistaAinahan voi palata yhteen joskus tulevaisuudessa.
Ja se ei kenellekkään muulle kuulu. Jos ne ei osaa seisoa sun kanssa sun päätöksen takana, nii tyhmiä ne on.
VOimia! Te varmasti pärjäätte pojan kanssa. Ei oo hyvä pojallekkaan et stressaat koko ajan. Nauttikaa nyt yhdessä. Uusia rakastavia miehiä kyllä on. Usko pois. :)
Ihanasti sanottu <3
PoistaJos joku väittää sua S:n suhteen kärsimättömäks, niin kattokoon peiliin. Moniko heistä on elänyt tuossa suhteessa? Nähnyt sen jokaisen puolen?
VastaaPoistaEntäpä jos Nuutin kasvaessa koetat jatkaa ainakin tällä hetkellä toivottomassa suhteessa ja Nuutti kokee ne pettymykset? Sinusta puhumattakaan. TE olette tärkeimmät. Ei sinun äitisi, ei S:n läheiset. TE KAKSI.
Hyviä kommentteja nuo aikaisemmat (Kaika & Mii), komppaan täysin!
VastaaPoistaOlen Miin ja Kaikan kanssa samaa mieltä. Ota vaan se kämppä, siitä voi aina myös luopua jos tilanne tosissaan oikeesti muuttuisi. Tai sitten voit odottaa uutta kultakimpaletta..
VastaaPoistaMä olen sitä mieltä, että ota se kämppä. Hyvin tuut pärjäämään, niinhän olet tähänkin asti pärjännyt ja ekat kuukaudethan on ne vaikeimmat vauvan kanssa! :)
VastaaPoistaVaikka sä muuttaisit niin ei sitä silti tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Saatat löytää uuden miehen ja löytää onnen hänen kanssaan tai S saattaisikin muuttua ja te palaisittekin takaisin yhteen.
Toivottavasti saat ajatukset kasaan, tsemppiä! :) <3
Ota ihmeessä se kämppä! Olet antanut S:lle jo aivan valtavan paljon mahdollisuuksia muuttua. Jos ei ole ennen niihin tarttunut, niin miksi nytkään? Jos S kuitenkin päättää muuttua - esimerkiksi huomatessaan, että olet sittenkin tosissasi, kun muutat omillesi - voitte vielä palata yhteen myöhemmin. Ei kämpän ottaminen mikään ikuinen sopimus ole. Nyt on tekojen aika, ei tyhjän lässytyksen. Jos S ei tekoihin tartu, se on sinun tehtäväsi.
VastaaPoistaTässä vaiheessa on myöskään ihan turha huolehtia siitä, että pystyisitkö antamaan Nuuttia S:lle hoidettavaksi. Eipä juuri vaikuta siltä, että S olisi ihan lähitulevaisuudessa valmis häntä ottamaankaan hoitoonsa.
Tsemppiä hurjasti! Kyllä te pärjäätte kahdestaankin ja paljon paremmin kuin huonossa suhteessa.
Ota asunto, se kuulostaa uskomattoman hyvältä mahdollisuudelta! Ettehän te enää yhdessä asu muutenkaan. Eikä se kämppä mikään naula arkkuun ole, vaan S:n käytös on! Te voitte jatkaa samaa rataa uudesta asunnostakin käsin, jos se tuntuu järkevältä. Mut kuitenkin se asunto antaa sulle enemmän voimaa viheltää peli poikki kun niin tahdot, koska sitten sun ei tarvitse ryömiä takaisin asuntoon, joka on teidän yhteinen, mut silti oikeasti enempi S:n.
VastaaPoistaJa S on kyllä kaikkea muuta kuin mies. Miehet osaa ottaa vastuuta, osaa ottaa toiset huomioon, osaa tehdä osansa... S vaikuttaa itsekeskeiseltä lapselta ja sä varmasti löydät vierellesi oikean miehen, jos joskus tosissaan kyllästyt odottamaan S:n aikuistumista.
Edelleen mä en usko, että S on edes kiinnostunut ottamaan Nuuttia yöksi. Ehkä koskaan... Toisaalta ikävä kyllä, mut toisaalta, ehkä sun ei tarvii jakaa lasta, jos isä käy vain sillointällöin katsomassa poikaa sun kodissas.
Voimia sulle, on kamalan vaikeeta tehdä näin isoja päätöksiä yksin.
Tee se! Mä uskon, ettet sitä kadu. Voisin kuvitella et se tunne ku saat sen oman kämpän, on kuin kivireki putois hartioilta. Ja sun ei oo moneen vuoteen vielä aiheellista miettiä nuutin isänsä luona kyläilyjä yksinään :) voimia!
VastaaPoistaOta se kämppä! Susta on tullut jo niin katkera ja etsit sampasta kokoajan lisäö vikoja. Rakkaus on kuollut ja jos se joskus elpyiskin, niin mitä sitten vaikka eläiskin kahessa kämpässä ainakin aluksi. Eikä samppa oo valmis lastaan hoitaan yksin vielä aikoihin, joten jakamista ei tarvi pelätä. Sikäli mikäli se haluaiskin nuuttia hoitaa esim 3vuotiaana, nuutti sanoo luultavasti jo että hän ei halua vieraan miehen mukaan mennä! Oo vahva nyt, sä tarvit sen kämpän! Etkä sä voi koulua sieltä porukoilta käydä! Ja tiskikone!!!!
VastaaPoistaMä voin sanoa sulle, että mitä sun pitää tehdä: otat sen kämpän ja otat lopullisesti eron Sampasta.
VastaaPoistaSe mies ei tee sulle mitään hyvää, lannistaa vain. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata tuhlata aikaansa.
Voimia. <3