Oon tuijotellut parina iltana tätä tyhjää bloginäyttöä. 

Fiilisten lipuessa laidasta toiseen, olen pysytellyt kuitenkin koko ajan pinnalla. Löydän paljon hyviä puolia jo muutosta, olo on seesteinen.

S:n äiti lähetti mulle sähköpostia. Ei puitu eroa, mutta hän totesi että olemme heille rakkaita Nuutin kanssa, hänen apunsa on aina muutaman minuutin matkan päässä ja olemme edelleen perhettä. S:n äiti on sympaattinen nainen, ja toki olemme tekemisissä jatkossakin. Heillä on oikeus lapsenlapseensa.

Tämä nyt on tällaista odottelua. Pari viikkoa vielä. 

Erouutiset saavuttavat uusia korvia päivä päivältä. Jotain voivotteluitakin on kantautunut korviin mutta ei pahempaa moralisointia. 

S:sta ei ole kuulunut mitään. Eikä varmaan kuulukaan ennen kuin muutto lähenee. En kaipaa Samppaa.