Heippahei taas kerran. Valitusvirttä tiedossa!
Viikko (tai 8 päivää) on vierähätnyt porukoilla ja tultiin N:n kanssa eilen kaupunkiin, sillä poitsulla oli neuvola. By the way, Nuutti painoi 6370g ja oli 61,3cm pitkä! Hurrrjan hyvin kasvaa siis!<3 Rota I -rokote annettiin tai otettiin myös.
Noh, S oli iltavuorossa eikä oikeastaan tiennyt edes meidän tulosta mitään. En vaivautunut kertomaan. Mulla oli 27.pvä synttärit, ja tuona päivänä S lähetti "Onnea E." tekstarin muodossa! Kylläh, tekstarin! Thanks buddy! Oletetusti S tulee iltavuorosta klo 22 aikoihin, mutta oli jäänyt ylitöihin ja saapui kotiin klo 5 aamuyöstä. Paineli tietysti sohvalle hetimiten nukkumaan vaikka näki mun syöttävän Nuuttia makkarissa. Ei vaihdettu sanaakaan. Noustiin sit tänä aamuna N:n kanssa klo 10:30, koska venytin varta vasten meidän heräämistä jotta S saisi nukkua. Kun me ulostauduttiin makkarista, paineli S sinne välittömästi, eikä sanonut Nuutille sanaakaan! Huikkasi mulle äkäisesti ohimennessään että hän on sitten menossa iltavuoroon, että kuka katsoo poikaa kun menen iltapäivällä uusintatenttiin. No mun äiti on tulossa katsomaan poikaa, enhän mä nyt mitään S:n varaan jättäisi! Niin ja nousi siis klo 13, puki työvaatteet päälle, otti eväät kaapista ja häipyi. Sanomatta sanaakaan!
Että sillälailla. En vaan ymmärrä. En ymmärrä kuin tunteeton toi jätkä on.
:(
VastaaPoistaKuinka kauan annat sille aikaa? Montako tilaisuutta viellä? :(
VastaaPoistaNyt menee kyllä jo ihan naurettavaks molempien käytös. Ensinnäkin teillä on siellä pieni lapsi joka tarvii turvaa ja se ei oo sitä että se nukkuu siellä täällä sillon tällön vaan on oltava yksi koti joten lopeta se porukoilla ravaaminen ja jos et saa sovittua s:n kanssa niin muuta pusyvästi yksin tai pysyvästi porukoille ja se lapsi kyllä aistii jännitteen teijän välillä. Toiseks teet väärin kun asetat oletuksia s: älle just että "ei voijättää sen varaa ja se ei hoida" NO SILLÄ ON TÖITÄ? Jos et kestä samppaa niin jätä se mutta sunkin on aika kattoa peiliin, ole aikuinen ja äiti ja puhu sampalle. Pistä sille sydän tekstiviestillä ja kato mitä vastaa että onko sitä rakkautta minkä eteen taistella, jos ei ole niin tulee kaikista vaikein osuus eli hyväksyä että se ei vaan välitä ja niitä miehiä on paljon joten se on sitten sun omaa tyhmyyttä jos siihen jäät. Hyvänen aika nainen ryhdistäydy itsesäälistä ja tee päätös joko rakastaa ilman ehtoja ja testejä tai lähde, mutta mitä teetkin teese pian sillä sulla on pieni lapsi joka tarvitsee turvaa. Ja luultavasti suutut mutta joskus kritiikki itseään kohtaan auttaa kasvamaan.
VastaaPoistaEnsinnäkin lapsi ei nuku "siellä täällä", vaan se on tasan nukkunut kahdessa paikassa: mun vanhemmilla ja mun ja S:n asunnossa. Kuulostaa ihan kun poika olisi tyyliin heitteillä eikä sillä ole turvaa elämässään! :D Missään muualla en ole kyllä ravannutkaan kun porukoilla, mutta täällä on kyllä turvallista olla, enkä usko että Nuutin maailma on täällä olosta sen kummemmin järkkynyt. Oikein nauravainen ja tyytyväinen poika kaikin puolin.
PoistaItse asiassa ollaankin porukoiden kanssa juteltu että asuisin kesä-heinäkuun niiden luona pojan kanssa jotta saisin kerättyä rahaa, sitten elokuussa muuttaisin omaan kämppään jos S ei kerran näytä että meidän kanssa haluaisi olla. Sillä eihän se koskaan kysele meidän perään, ei sano että "Tulisitte jo kotiin, haluan olla teidän kanssa". Ei ei ei..
Ja S tiesi että mulla oli keskiviikkona se uusintatentti. Jos se olisi ollut fiksu isä, niin se olisi kertonut töissä ettei sinä päivänä voi tulla iltavuoroon, vaan ennemmin aamuvuoroon. Sillä kun on mahdollisuus sellaiseenkin järjestelyyn. Se toimii ahtaajana satamassa. Mutta se ei halunnut nähdä vaivaa, vaan Nuutin hoitaminen on mun päänvaivana silloinkin kun mulla olisi pakollista menoa. Onneksi moista on harvoin, juuri koskaan tällä hetkellä.
Totta olen yrittänyt katsoa peiliin! Muuttaa omaa käytöstä ja yrittää saada S juttelemaan asioista. Kertonut hänelle mihin asioihin haluan muutosta jne. Turhaan! En jaksa tosiaankaan sitä että parisuhde on yksin mun hoidettavana, miksei S mistä mulle koskaan sydäntä tekstarina tai ylipäänsä sitä tekstiviestiä jossa olisi jotain hempeää?? Paha sanoa, kun sen jätkän pään sisälle ei pääse.
Munkin mielestä tässä ei ole muuta enään kuin hyväksyä tilanne ja muuttaa omilleni. Nämä päätökset ei vaan ole helppoja, tuskin olet itse kokenut samaa kun noin radikaalia kommenttia tänne pistät. Olen maininnut monesti blogissa että jaappaan ja juuppaan mun ja S:n tilanteesta ja erotako vaiko eikö, mutta tämä on MUN blogi. Jos jotain ärsyttää mun vaikea elämäntilanne niin voi mennä muihin blogeihin viettämään aikaansa. Yritän täällä selvittää mun päätäni tän asian suhteen ja kaikki kannustava kommentointi on tervetullutta. En kaipaa enään "katso peiliin"-kommentteja. Kyllähän tässä on joka peilikuvaa yrittänyt itse katsoa!
Mä en edes usko, että sun peiliin katselu liittyy koko hommaan. Uskon, että enempi koko tilanne on Sampasta kiinni ja vaikka sä EHKÄ pystyisitkin omalla käytöksellä ja tekemisilläs vaikuttaan mieheesi, niin onko se muka sun vastuu? Molempien tulisi tehdä kaikkensa, eikä vain toisen. Koska ainakaan näistä bloggauksista ei minkäänlaista tunnetta välity, niin kannattaako tuota enää yrittää kummankaan? Pakottamalla suhde ei parane, ainakaan pysyvästi.
VastaaPoistaIhan sivuhuomiona mainitsen vielä, että tuossa sun käyttäytymisessä on ikävä ristiriita. En tiedä toistatko sitä muualla, kun Sampan kohdalla, mutta jos, niin itse kiinnittäisin sinuna siihen huomiota. Eli turha uhkailu. Se on huonoin tapa kasvattaa lapsi ja samalla lapselle voi tulla turvaton olo. Sä sanot Sampalle jatkuvasti, että tämä on nyt viimeinen kerta, mut sit pyörrät päätöksen ja annat uuden mahdollisuuden. Samalla tapaa sä saatat ens vuonna sanoa Nuutille, että ei saa juosta parkkipaikalla tai et pääse kauppaan. Jos uhkauksiaan ei kuitenkaan toteuta, niin seuraamukset on huonoja sekä aikuisten, että lasten kohdalla. Aikuisten silmissä menetät uskottavuutesi ja vaikutat epävarmalta. Lasten silmissä vaikutat päättämättömältä ja he päättelevät pian, ettei ole pakko totella ja sehän nyt ei varmasti pääty hyvin. Mainitsen tästä nyt ihan siksi, että minut on kasvatettu turhilla uhkauksilla ja yritän nyt itse olla toistamatta vanhempieni virheitä. Jos et pysty toteuttamaan uhkauksiasi Sampan tai muiden kohdalla, niin yksinkertaisesti kannattaa pyrkiä olemaan uhkailematta.
Epämääräisestä kritisoinnistani huolimatta toivon sulle ja Nuutille pelkkää hyvää ja uskon kyllä, että kunhan saat kuviosi järjestykseen, niin löydät voimaa lähteä kurjasta tilanteesta ja siitä se ylämäki alkaa! Voimia :)
Hohoooi ja halleluja sanon minä! Huippua päästä lukeen sun jorinoita taas (: oma poika siis syntyi 21.5 ja sen ansiosta oon tajunnu kuinka rankkaa sulla oikeesti on.. Poika on helppo kun mikä, mutten ois ikinä pärjänny ilman äijän turvaa ja apua. Se siis siivoo, lellii poikaa ja mua ja lohduttaa jos mielialat hyppii... En tajua miten sä ton teet, hoidat nuutin, taistelet sampan kanssa, ravaat ees taas kahden kodin välillä ja opiskelet !!! Nostan hattua suuresti ja toivon että ymmärrät itekkin kuinka vahva oot ! Pidähän huolta että pidät tän blogin nimenomaan sun blogina, etkä rupee kirjottaan sitä mitä muut haluu kuulla..
VastaaPoistaMitä sulle ja Nuutille kuuluu? Onko teillä kaikki hyvin? <3
VastaaPoista