maanantai 13. toukokuuta 2013

Hengähdystauko

Taitaa olla blogitauon paikka. 

Mun pitää hengähtää ja miettiä itsekseni asioita. Muun muassa mihin suuntaan haluan elämääni viedä. Sen verran "edistystä" on tapahtunut, että S pahoitteli käytöstään mulle eilen illalla kun palasin jälleen kaupunkiin. Olin viikonlopun porukoillani kun käytiin serkkutyttöni pojan ristiäisissä. 

S:n viedessä mua vanhemmilleni äitini ei voinut pitää suutaan kiinni enään, ja hän hiukan niin sanotusti ojensi S:aa. Sätti siitä kuinka sen on ryhdistäydyttävä ja alettava hoitamaan lastaan, eikä vaan päivät pitkät nukkua, olla vittumainen mulle ja käyttäytyä maailman itsekeskeisimmin. Äiti kysyi myös tiukkaan sävyyn haluaako tämä oikeasti jättäytyä pojan elämästä pois, sillä hänen roolistaan tulee melko pieni jos minä muutan pojan kanssa omilleni. Äiti sanoi S:lle myös kuinka pojan nimijuhlat tullaan järjestämään, halusi hän tai ei (viimeisimpänähän S on ollut sitä mieltä ettei koko juhlia pitäisi järjestää kun meillä menee niin huonosti!). Ajattelin että sen moraalisaarnan jälkeen S ei puhu mulle enään ikinä, mutta kotiin tullessani sillä olikin täysin eri ääni kellossa! S ei myöskään uskaltanut sanoa äidilleni mitään takaisin, kunhan hymisi ja myötäili! HA, osakseen nautin tuosta hetkestä, sillä se niin ansaitsi sen. Ihan kuin se tosiaan olisi uponnut pintaa syvemmälle kun joku muu meni ja sanoi sille koko totuuden!

Mietiskelen nyt kuitenkin asioita kaikessa rauhassa, yritän valmistautua tenttiin ja saada elämääni rutiinia täällä kaupungissa. S on kuitenkin antanut ymmärtää kuinka haluaisi saada vielä mahdollisuuden korjata asiat tasapainoon, ja minä olen myöntynyt. Varpaisillani silti kuljen...

Kieltämättä kirjoitin viime postauksen ja monia sitä edellä tunnekuohuissa, kuten Varpu sanoi kommentissaan. Silti otin kommentistasi Varpu hiukan itseeni. Totta ettei nämä kirjoitukset ole kuin osa totuutta, mutta olen pyrkinyt kirjoittamaan rehellisesti niin omasta kuin S:n käytöksestä. Jos olen itse toiminut typerästi, olen siitäkin täällä kertonut. Mutta toki teidän "analyysinne" elämäntilanteestani avavaat uusia näkökulmia nähdä asiani ja oman käytökseni. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille ihanaisille, ja palaan kun tuntuu siltä! <3 

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä :) Ja muista, että osalla täällä kommentoivista ei ole itsellä lapsia tai kokemusta elämän tilanteestasi. Sinä itse siis tiedät parhaiten miten toimia, luota itseesi :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä kovasti ja hengähdä rauhassa. Toivottavasti saatte asianne kuntoon ja tilanteen hallintaan <3 Jotenkin sinun teksteihin on ollut helppo samaistua ja luulen ehkä tietäväni, että miltä sinusta tuntuu... Toivon, ettet jätä tätä blogin kirjoittelua kokonaan, sillä tätä on ollut mielenkiintoista lukea. Jo senkin takia, että meillä molemmilla on päivälleen saman ikäiset pojat... ;)

    VastaaPoista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)