Anna mun kaikki kestää

Hei vaan "pitkästä" aikaa. Seidin kyseltyä mitä meille kuuluu, rohkaistuin jälleen valittamaan blogin puolelle. ;-)

Merkittävimpiä tapahtumia viime aikoina on ollut päällimmäisenä Nuutin nimijuhlat, mitä vietettiin kaikista hangoitteluista huolimatta 2.6 sunnuntaina. Paikalla oli kummankin lähipiiri, yhteensä n. 25 ihmistä. Mulla piti kiirettä nimijuhlien alla, sillä leivoin voileipäkakut sekä täytekakut itse. Siinä ohessa piti hoitaa myös Nuutti, sillä äiti taas vietti ulkotöiden parissa yleensä päivät. Mulla oli melkeinpä huono omatunto kun en ehtinyt viettää Nuutin kanssa niin paljon aikaa paria-kolmea päivää ennen juhlia. Tosin N istuskeli puoli-istuvassa asennossa vaunuissa parin metrin etäisyydellä musta keittiössä ja töllisteli mitä äiti touhuaa. :-D On se niin tyytyväinen poika ettei voi muuta kun mainoa! N on onnellinen kunhan saa tissiä, halittelua ja pusittelua, kuivan vaipan säännöllisin väliajoin sekä juttuseuraa.:-) 

Sacherkakku karkkikoristelulla!:-P

Yritin saada Samppaa viime viikon torstaina tulemaan mun porukoiden luo auttamaan juhlavalmisteluissa, sillä S:lla ei ollut tiedossa töitä loppu viikolle. No turhaan yritin saada. Vastaus oli perus "En tuu", ja mm. veljen uuden mopon hakeminen toiselta paikkakunnalta oli tärkeysjärjestyksessä edellä. Oisin kaivannut Nuutin hoitoapua leipomisten keskellä, sekä joku olisi voinut olla apuna myös pihan laitossa kuntoon. Vetosin että Samppakin voisi tehdä jotain nimijuhlien eteen, mutta S saapui sunnuntaina sitten juhliin tyylikkäästi päästen taas kuin koira veräjästä. Kyllähän me pärjättiin Nuutin kanssa kaksinkin, mutta totta se on paljon raskaampaa hoitaa lasta ja yrittää touhuta siinä sivussa kaikkea muuta. Olin TODELLA väsynyt ja täysin koomassa kun juhlat oli juhlittu! Tuntuu etten vieläkään ole selvinnyt niistä...

Sampan äiti viestitteli myös ennen juhlia mulle. Vaihdettiin muutama sananen tästä mun ja S:n tilanteesta, ja sen mielestä mun pitäisi vaan hammasta purren olla S:n kanssa yhdessä kaupungissa. Se myös yritti puolustella S:n viime kertaista toimintaa, että tultiin N:n kanssa huonoon aikaan kaupunkiin kun S oli väsynyt eikä oikein jaksanut meitä! No anteeksi vain mutta ei tultu ihan huvin vuoksi kaupunkiin tuolloin, ja toisekseen onko huonoa aikaa nähdä tyttöystävää ja eritoten omaa lastaan?! Hän myös sanoi että S tottuu helposti olemaan yksikseen, eikä tule sitten meidän kanssa toimeen kun ei olla kotona. Mun mielestä S ei ole tottunut olemaan meidän kanssa, ei vaikka kuinka yritän! S yrittää hangoitella kaikin keinoin vastaan, jotta ei tottuisi koko perheen rutiineihin! Kaiken kukkuraksi hän myös sanoi että vieraiden mielestä meidän nimijuhlat voivat tuntua kiusallisista kun moni tietää mun ja S:n epämääräisen tilanteen. Muun muassa S:n isän naisystävä ei suostunut tulemaan nimijuhliin sen vuoksi. Miettikää.. niin kypsää. Sitäpaitsi me ei olla tätä meidän tilannetta "näytetty" kenellekään muulle ulkopuoliselle, me ollaan kodin ulkopuolella käyttäydytty asiallisesti aina.

No se siitä. Mutta juhlat meni mun mielestä hienosti olosuhteisiin nähden. Tarjoilut meni nappiin, vieraat tuntui viihtyvät ja ohjelmakin oli mukavaa. Ensin minä paljastin Nuutin koko nimen, jonka jälkeen nostettiin kaikki malja pojalle. Sitten tuttunu lauloi kaksi laulua pianosäestyksellä, Yön biisin "Ihmisen poika" sekä Johanna Kurkelan "Ainutlaatuinen". Molemmat omia valintojani, S ei näihin halunnut puuttua mitenkään. Hän nyt ei olisi halunnut mitään lauluesityksiä koko juhliin. Sen jälkeen pappani piti puheen ja alettiin kahvistelemaan. Juhlien päätteeksi istutettiin omenapuu vanhempieni pihalle. :-) Niin ja saihan Nuutti kummejakin, ne nimitettiin myös juhlien puolivälissä. Heille olin väkertänyt omat kummitodistukset.

Kummitodistukset.

Juhlien jälkeen S:lla ei myöskään ollut töitä maanantaiksi, hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yöksi vaikka pyysin. No ei siinä, seuraavana päivänä hän jostain syystä halusikin tulla takaisin meille kun ei ollut edelleenkään töitä tiedossa alkuviikoksi. Suostuin tietysti, toisaalta halusin - toisaalta en. Haluaisin että me voitaisiin elää ja olla yhdessä. Että S oppisi vihdoin asioita ja käsittäisi mitä tulee menettämään jos me erotaan. Halusin että S näkee Nuuttia ja oppii tuntemaan poikaa.

Kyllähän S sylittelikin poikaa enemmän kuin yleensä, vaihtoi jopa kerran vaipan. Nukuttiin kaikki kolme yksi yö samassa sängyssäkin. Tuntui perheeltä hetken aikaa. :'-) S yritti olla jälleen kerran todella mieliksi mulle. Sillä oli taas se ikävä, mikä kestää sen kaksi päivää. Se halaili mua ja viskutti korvaan ikäväänsä. Tiesin ettei sitä onnea kauan kestä, mutta hymyilin silti. 

Eilen aamulla päätin sitten että lähden omalla autollani kaupunkiin kun Samppakin lähti. Oltiin porukoilla kahdestaan aamulla. Pakkasin kamoja ja pyysin että S nousisi ylös sängystä klo 11 aikaan hoitamaan Nuuttia, sillä en vaan voi pakata vauva kainalossa ja toinen vaati viihdyttäjää. S nousi ylös vartin päästä ja pian alkoi valittamaan kuina EI JAKSA pitää poikaa sylissä, ja tahtoo lähteä jo ajamaan kaupunkiin ennen meitä! Hermostuin asiasta, sanomattakin selvää. Lähdin kaupunkiin silti. Kävin ohikulkumatkalla hakemassa Ikeasta valokuvakehyksiä ja hyllyjä, joita haluaisin laittaa asunnon seinille. Tuhlasin niihin 60e ja kotiin saapuessa S oli pöyristynyt nähdessään ostokseni, sillä hän ei halua yhtäkään taulua tai hyllyä kuulemma seinille! Saatiin tästä myös riita aikaiseksi. Huoh.. 

S ei ole vielä saanut myytyä ostamaansa urheiluautoakaan. Kotiin tullessani S ei ollut kotona joten lähdin ajelemaan S:n isän luo, jos tämä olisi siellä. Ajaessani S tuli vastaa urheiluautollaan eikä huomannut mua. Niin, se oli huviajelulla kaupungilla! Pyörsin kotiin ja kirosin kaikki kirosanat läpi, että mua vituttaa se jätkä. Saamaton paska. Löysin auton myyntitodistuksen, 9000euroa. Plus että S on korjannut autoa reippaasti parilla tonnilla. En kestä. 

Pisteenä i:n päälle S:n isä kutsuu poikaa sen toisella nimellä, koska ei pidä Nuutti -nimestä! Idiootteja koko suku täynnä! En todellakaan haluaisi että tämä kutsuisi Nuutti toisella nimellä, eikä auta että siitä on sanottu. Anna mun kaikki kestää.